tiistai 23. lokakuuta 2012

1# Ruusu & Masi - Kaiken alku


Olen tässä pitkään jo meinannut aloittaa kirjoitella kaneista esittelyitä. Voisin myös samalla esitellä edesmenneitä kaneja. Niitä kun ei ole minulla blogissa esillä. Elikkä siis voitaisiinkin juuri aloittaa näistä edesmenneistä kaneista.

Ruusu & Masi
1999-2004 & 1999-2005



Siispä sukellamme 90-luvulle, jolloin minä ja siskoni saimme ensimmäiset ikiomat kanit. Pitkään olin toivonut valkoista punasilmäistä hiirtä, mutta sitä en koskaan saanut.

Olimme tulleet kaupungin hälinästä viettämään kesää maaseudulle, äitini vanhempien luokse, jossa vietimme paljon aikaa. Yhtenä päivänä siskoni juoksi minun luokseni, hän oli niin innoissaan. Sain kuulla että äiti ja pappa olivat tuoneet kaksi kania meille! Juoksin sinne missä kanit olivat. Ne olivat väriltään valkoisia, harmain korvin, naamoin ja punaisin silmin.

Ensialkuun kanien nimet olivat Kasi ja Masi(kirjan maalarikissat Kasi ja Masi mukaan) Lopulta kuitenkin halusin hienomman nimen omalleni, siitä tuli Ruusu. Nämä kaksi kania asuivat maalla äidin vanhempien luona, parempi niiden oli siellä asua kuin kaupungissa.
Ja niin kuin tavallista sattui tämä aika yleinen vahinko, syntyi poikasia. Olimme Ahvenanmaalla viettämässä pääsiäistä, kun meille soitettiin että pupuja onkin tullut lisää. Tästä seurasi se että Masi muutti läheiselle maatilalle. Siskoni sitä suri, mutta oli niin pieni vielä silloin, että murhe unohtui pian, kun meillä olikin kolme pörröistä pikkupupua tilalla.
Nimesimme Ruusun kolme poikasta Kukkaruusuksi "Kukkis", Kukkaseksi ja Mustikaksi "Elmeri". Niistä Kukkis jäi Ruusun seuraksi asumaan, loput kaksi vietiin läheiselle maatilalle.
Ruusu oli luonteeltaan ystävällinen ja antoi hyvin käsitellä. Eli erittäin hyvä ensimmäinen oma kani. Sitä pystyi myös hyvin pitämään vapaana pihassa, se ei koskaan yrittänyt lähteä omilleteille.
Muutimme maalle kun minä aloitin koulunkäynnin. Saimme siis viettää enemmän aikaa kanien kanssa. Mutta niin kuin tiedetään mikään ei ole ikuista, kaikki kuolee aikanaan. Lokakuussa 2004 tullessani äidin vanhempien luo, sain kuulla siskoltani että minun ensimmäinen kanini oli poissa. Onneksi Ruusu oli jättänyt minulle mahtavan jälkeläisen, eli Kukkiksen. Myöhemmin seuraavana vuonna Masi kuoli maatilalla, jossa oli asunut.
Jo nuorena kanin omistaminen opetti minulle hyvin sen että jos jotain ottaa siitä on otettava vastuu.
Seuraavat kanit jotka esittelen ovat Kukkiks, Kukkanen ja Elmeri.

1 kommenttia:

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni