torstai 7. maaliskuuta 2013

4# Sukka & Vimppa - Kirkkaat tähdenlennot

Näin jatkuu taans (pienen tauon jälkeen) entisten kanien tarinat.
Edelliset osat voi lukea täältä 1., 2. & 3.

Lumitassu Iita & Kreivi vintiöin I
5.5.2007-10.6.2009 & 5.5.2007-15.6.2009


Alku kesästä 2007 minut ja siskoni kutsuttiin katsomaan pieniä kaninpoikasia, yhden äidin tutun luokse. Siellä kanit asuivat isoissa aitauksissa, kanit saivat kaivaa tunneleita maan alle ja elää hyvin luonnonmukaisesti. Ainoa huono puoli oli että kanit olivat arkoja, eikä niitä oltu käsitelty. Kuitenkin siskon kanssa ihastuttiin kahteen poikaseen, valkeaan naaraaseen ja luonnonkeltaiseen urokseen. 
Myöhemmin samana vuonna ne kotiutuivat meille. Oman nimesin Sukaksi ja sisko omansa Vintiöksi, myöhemmin muuttui nimi Vimpaksi. 


Nämä kaksi pientä risteytyskania kasvoivat lopulta isoksi, 3kg kokoisiksi kaneiksi. Niiden kanssa hypittiin esteitä ja noilta kahdelta sitä ponnua löytyi. Hypyttäjiltä oli kylläkin taito vielä hukassa, mutta kehityttiin paljon noita hypytellessä. Vimpan kanssa tuli myös käytyä 2009 alku vuodesta Helsingin messukeskuksessa Petexpossa pet-näyttelyissä, pistein 92.
Alettiin jo 2008 suunnitella Vimpan leikkauttamista, sillä tuntui paremmalta että Sukka ja Vimppa voisivat asua yhdessä. Kuitenkin Vimppa saatiin vasta 2009 vuonna leikattua, mutta samoihin aikoihin jatkon suunnitelmat kaatuivat.


Vimppa leikattiin 9.6.2009 ja toipui toimenpiteestä hyvin, mutta seuraavana päivänä tapahtui jo kauheita..

Sukka oli jo alkuvuodesta ollut hieman omituinen, välillä hyvin vaisu ja huono syömään. Toisinaan taas iloloikka lensi ja kaikki oli normaalisti. Lopulta alkoi kuitenkin oudon käytöksen syy selvitä, sillä kanin rakenteessa oli ilmeisesti jotain vikaa. Ennen kanin lopettamis hetkeä, se ei pystynyt enään kävelemään ja oli ns. kasvanut kasaan. 
Tämän hässäkän jälkeen ilmestyi kettu pihaan ja yritti viedä vanhimman kanin eli Kukkiksen. Pedon aiheuttamiin vammoihin kani ehti kuolla. Tämän jälkeen oltiin todella tarkkoja ja vahdittiin kaneja, kun ne ulkoilivat pihalla aitauksissaan. 
15.6.2009 oli lämmin päivä, kanit olivat pihalla. Tuntui silti hyvin tyhjältä, sillä kaksi rakasta kania puuttui. Siskoni jäi mummin pihaan katsomaan kaneja ystävänsä kanssa, kun minä lähdin uimaan. Palattuani uintireissulta, piha oli tyhjä. Ja näin jo autosta että yksi ulkokopeista oltiin heitetty kumoon, se oli Vimpan koppi. Siskoni oli lähtenyt kaverinsa mökille ja jättänyt kanit vartioimatta, se oli virhe.
Vimppa löydettiin myöhemmin puoliksi syötynä, se haudattiin samantien Sukan viereen.

En vieläkään tänä päivänä käsitä miten pystyi oleman mahdollista että kolme kania kuolee noin lyhyellä ajalla ja vielä tuolla tavoin.
Seuraavaksi kerron ensimmäisen venäläiseni, Fazun tarinan.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni