Kuvia Jiian poikasista

perjantai 3. tammikuuta 2014
Tässä olisi parempia kuvia Jiian poikasista. Poikaset kasvavat kovaa vauhtia ja ovatkin availleet jo silmiään. Lisäksi Ledi synnytti torstai aamuna neljä poikasta, kaksi mustaa viittaa ja kaksi mustaa otter viittaa. Ottereista toinen löytyi kuitenkin tänä aamuna pesän ulkopulelta, näin ollen poikasia on pesässä enää kolme. Kaikki poikaset näyttäisivät olevan uroksia.

Jiian poikaset

luonnonkeltainen perhonen, naaras
km japanilainen viitta, naaras
km japanilainen kirjava, naaras
punavahv. km japanilainen viitta, naaras
km japanilainen perhonen, uros

15 kommenttia:

  1. oioi toi kirjava raitapaita on niin herttainen olento :3

    VastaaPoista
  2. Naaras voittoisaa koko sakki <3. Ihana tuo uros.

    VastaaPoista
  3. Tuo luonnonkeltanen perhonen ja japsi kirjava<3 kyllä on tosi kauniita kaikki!

    VastaaPoista
  4. Oih, hauska tuo kirjava japsi! :--) sulosia <3

    VastaaPoista
  5. Ihania <3 Tuo viimeinen muistuttaa ulkonäöltään hieman meidän pupua :3

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille! Kaikki nuo ovat hurjan hurmaavia :3

    VastaaPoista
  7. Tämä ei taida liittyä mitenkään aiheeseen (xd) mutta löysin tieni tänne pupuninjat12 blogista, ja koska hänkin sinua on ylistänyt, pistäydyin tietenkin katsomaan. Haluaisin kysyä sinulta pienen pientä neuvoa?

    Miten saisin eläinkauppakanin (leikkaamaton hermeliini rist. uros, kohta vuoden) luottamaan itseeni enemmän? Kyllä se lähestyy itse, mutta rapsutus ei tule kysymykseenkään maastakaan käsin. Ja mikä katastrofi iskeekään kun pitäisi mennä kantokoppaan, tai tulla syliin! Eli ts. ei pidä minkään laisesta fyysisestä kontaktista... Kani pääsee ulos häkistään joka päivä 2 kertaa, kun herään, ja kun tulen koulusta. Sillä on jo kerran ollut suolitukoksen oireita mutta menneet kotihoidolla menojaan. Onko vessalaatikosta purujen syöminen epäterveellistä? ja miten saisin sen loppumaan... Kanini tekee tätä nimittäin koko-ajan! Ja viimeiseksi, kanini on vaikuttanut entistäkin masentuneemmalta, mutta minkään sairauden oireita en sillä tunnistaisi? Kannattaisiko hommata kaveri, mikä on taas toinen ongelma, koska vanhempani eivät halua yhtään ainutta uutta lemmikkiä, vaikka juonikkaasti vetoaisin heidän tunteisiinsa puhumalla kanini käytöksestä... Kiitos jo etukäteen, ja aivan ihania nuo pupuset! Rakastuin punavahvisteiseen naaraaseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, aina saa kysyä ja neuvon parhaani mukaan.

      Vaikuttaa hieman että kani on perusluonteeltaan itsekseen elijä, sen lisäksi siltä tosiaan puuttuu luottamus ihmiseen. Perusluonteeseen ei voi vaikuttaa, mutta tutustumalla ja hakemalla luottamusta, kanista voi saada vielä paremman lemmikin. Työtä ja ennen kaikkea aikaa se vaatii. Voi olla että n. 3 vuoden iässä olet saanut kanin luottamaan sinuun ja tulemaan tuttavallisemmaksi, tai jos huonosti käy sen luonne ei muutu paljoakaan.
      Leikkaaminen ja kaveri voisi auttaa kania, kun kaveri on rohkea ja ihmisläheinen, hyvin useasti myös ujompi kaveri tulee rohkean kaverin pesässä moikkailemaan. Tämä voisi tosiaan edesauttaa kaniasi tottumaan paremmin ihmiseen.

      On harmillista kuulla etteivät vanhemmat ole mukana edesauttamassa kanin totuttamista. Vanhemmilla on kuitenkin vastuu kanin hyvinvoinnista aina siihen saakka kun tulet täysi-ikäiseksi.

      Purun tilalle voisit miettiä puupellettiä, se voisi ratkaista purunsyönti ongelman. Katso myös että kanilla on tarpeaksi heinää, sekin voi vaikuttaa jollaintapaa asiaan.

      Poista
    2. Kiitos! Ja jeps, olenkin puupellettiä harkinnut jo jonkinn aikaa. Tupsta kanista olen tolkuttanut vanhemmillenikin, ja aina tulee sama vastaus, aivan kuin puhuisi kivelle. Kiitos tuhannesti avustasi, arvostan todella!

      Poista
  8. Hurjan suloisia! <3 Tiedätkö vielä, mitkä poikasista myyt, vai myytkö mitään? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä noista on jälleen kiinnostuneita tullut pommittelemaan minua s-postilla. Ensin tosiaan katsotaan kotiin jäävä ja sen jälkeen mikä poikanen sopisi mihinkin kotiin. :)

      Poista