torstai 17. huhtikuuta 2014

Pienen pieni hetki vain...

Kun kerran on valinnut kasvattamisen, on oltava aina valmiina kaikkeen. Mitä isompi määrä, sen mukana myös erilaisten riskien määrä nousee. Omalla kohdalla on ollut onnea, koko aikana ei ole tullut kanilassa vastaan yhtäkään tarttuvaa tautia mm. pasteurellaa tai cuniculia. Poikas kuolleisuus on ollut pientä ja aikuisetkin saaneet elää pitkän elämän terveinä. 
Liqui Pawn, belgianjänisristeytys
Omituisia tilanteita ja tapaturmia on tullut vastaan, sellaisiakin joita ei aina uskoisi. Omituisin taisi olla 2012 kesällä, kun belgianjänisristeytyspoikanen ahmaisi kokonaisen heinän pureskelematta kitaansa. Tämä jäi kurkkuun kiinni ja sai aikaan reaktioketjun, jonka lopussa oli kuollut kani. Tällaisia tapahtuu harvoin, yleinsä poikasille, mutta joskus myös aikuisille. Syynä on ruoka joka on hotkittu, eikä pureskeltu ja näin jäänyt kiinni kurkkuun. Koska jonkun älyttömyyden takia, kanilla ei ole oksennusrefleksiä,  huonossa kunnossa oleva kani joudutaan lopettamaan tai se haukkoo itsensä hengiltä.    
Eilen olin juuri lähtenyt kotoa, kun siskoni soittaa että yhdellä Myan poikasella ei ole kaikki  hyvin, suusta ja sieraimista tulee limaa. Ensimmäisenä päässä säteili, että nyt on kaikki ohi ja super paha pasteurella iskenyt kanilaan. Hetken päästä kuitenkin mietin uudestaan, siis limaa tulee suusta? Ja 10min ennen tapahtumaa, lähiessäni, poikanen oli täysin normaali. Tiedustelin puhelimessa lisää millainen on, kurnuttaa ja haukkoo happea.. sen kurkkuun oli jäänyt jokin kiinni. 
Matkalla takaisin kotiin soitin vielä muutaman varmistus puhelun ystävilleni ja kyllä, kyseessä oli tukehtumisreaktio. Kotiin päästyäni pahin näytti olevan ohi, kuulema poikanen oli saanut kakisteltua jotain ulos. Pyysin sisko silti tarkkailemaan tätä poikasta ja lähdin uudestaan matkaan. 
Illalla tullessani kotiin, poikanen kakisteli kurkkuaan edelleen ja myöhemmin aloitti jälleen haukkomaan happea. Tämä oli niin hassua, sillä se oli ollut jo useamman tunnin miltein normaalina, mutta parempaan suuntaan poikanen ei enään mennyt ja näin se päätyi parempaan paikkaan.

Harmittaa tämä huono tuuri, kuinka näitä suht harvinaisia tapauksia voikaan mahtua kaksi kanilaani. Tuota kun ei voi edes etukäteen välttää, se on kanista itsestään kiinni hotkiiko ruuan, vai ei. 
Jos jotain positiivista pitää tästä saada irti, niin onneksi Myan toinen uros on hengissä ja helpotuksen huokaus ettei ollut tosiaan mikään tarttuva tauti, miksi ensin jo luulin.

Illalla myöhään en jaksanut enään lähteä poikaselle kuoppaa kaivamaan, sen verran myös kunnioitusta, ettei kompostiin olisi voinut heittää. Kiedoin tämän poikasen filtin ympärille ja aamulla herättyäni, menin kaivamaan tälle pienelle kuopan, jonne sen laskin.
Voi pieni Sodoma....

9 kommenttia:

  1. Eikä!! :o voi ei, pikkuinen sodoma...

    VastaaPoista
  2. Lepää rauhassa sodoma <3 kamalaa ajatella että kani tukehtuu ruokaansa... :'(

    VastaaPoista
  3. Voiiiiiiih.... :´C Lepää rauhassa, ihana pallero!

    VastaaPoista
  4. voih, vielä niin pienikin :'( Nuku hyvin pikku söpöläinen!

    VastaaPoista
  5. Voi toista :'/ Nuku hyvin pieni!

    VastaaPoista
  6. Kauheeta, en olekkaan tiennyt että kaneille voi tuollaistakin sattua! Varmaan kamala tilanne joutua todistamaan tuollaista:( Lepää rauhassa pieni

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni