Kanien kasvatusta - Onnea, päätösten tekoa ja menettämistä

keskiviikko 9. syyskuuta 2015
"Seuraavien päivien aikana teillä on mahdollisuus päästä lukemaan mielipidepostauksia eri aiheista! Olemme päättäneet isomman kaniblogaajaporukan kanssa tehdä sarjan erilaisista kaneihin liittyvistä mielipidepostauksista. Tämä postaus on sarjan seitsemäs ja seuraava postaus julkaistaan blogissa because its funny. Lisään alla olevaan listaan postaukset, sitä mukaan kun niitä julkaistaan lisää."

Vaikka kaneja ja poikueita ollut elämässä mukana parikymmentä vuotta, on varsinaista kasvatusta tapahtunut vain pienen hetken. Oman esteristeytyskasvatuksen ratkaisevin poikue syntyi 2009 eli kuusi vuotta sitten. Tulkitsen itse kuitenkin varsinaisen kasvatuksen lähteneen kunnolla käyntiin 2011, jolloin kanilaan syntyi ensimmäinen kunnolla estehyppyyn jalostettu poikue. Tämän jälkeen kaikki on ollut yhtä aikajouksua, paljon on tullut saatua aikaan ja triplasti koettua kaikkea mahdollista sekä mahdotonta. Vaikka kaiken ilon ja onnistumisen keskellä on ollut myös surua, vaikeita tilanteita, en silti vaihtaisi päivääkään, mitä tämän harrastuksen parissa on tullut koettua.

En koskaan päättänyt lähteä kasvattamaan, alussa omistin vain ja ainostaan lemmikkikaneja, en yhtäkään jalostuskania. Tuohon aikaan esteristeytysten, saati risteytyskanien turhalisäännyttäminen oli suoranainen rikos kanipiireissä. Silloin jo muovautui kolmannen poikueen kohdalla vahva mielipide, joka pätee vielä tänäkin päivänä. En koskaan tule tekemään poikasia lähtökohtana, että ne olisivat joillekkin muille, kasvatan niitä vain itselleni. Tämän ja muiden yksittäisten aatteiden myötä kasvatus tuli mukaan arkeen.

Kasvatuksen alkuvaiheessa olin vielä todella paljon hyvinkin peristeisen lemmikinomistajan ajatusmaailmassa. Kuvailisin tätä ajattelua pelkisteytysti vaaleanpunaisten pilvien ympäröimäksi satumaailmaksi, jossa kanit syntyi, kasvoi suloisiksi pupuiksi, päästen unelma koteihin ja lopussa vanhoina nukkuivat ikiuneen... Menin Norjaan 2011 ja minut tipuettiin kasvatuksen hyvinkin suorasukaiseen todellisuuteen, tämä kaikki oli isku päin kasvoja. Jos halusin oikeasti kasvattaa, saada jotain aikaan oli aika oppia, ettei kaikki ole niin ruusuista ja kani ei tosiaan ole vain se suloinen pehmopupu. Myöhemmin Suomeen tultua, uusin silmin tajusin paremmin mitä hyvin paljolti ympärillä oleva kasvatus on. Suoritin myös kasvattaja kurssin, joka auttoi jäsentämään tietoa. Kaunistelematta kanit ovat kaneja, jalostuksessa ne ovat hyödykkeitä. Vertauskuvana esine, jota tarvitse päästäksesi toisen esineen luokse. Aina uuden esineen luokse päästyä, vanha on mitätön ja asiallisesti noudattaen tietysti lakia, esineestä hankiudutaan eroon. Kun tätä kaavaa miettii, se on toimivaa, jos haluaa tuloksia. Omista eettisistä syistä päätin silti sääilyttää palan lemmikinomistajan pilvilinnoja.
Omassa kasvatuksessani on yksi hyvin suuri ero mm. rotu- ja lihakasvatukseen nähden. Esteristeytyskasvatuksessa luonne on tärkein, sen jälkeen tulee kaikki muu. Tämän pohjalta kasvatus poikkeaa paljolti, sillä kanit vaativat jo luonteensa puolesta enemmän aikaa. Tästä johtuu, että esteristeytyskasvattajilla yleinen max määrä on n. 10 esteristeytystä. Jotta säästyy kovaluonteisimpien mustasukkaisuus puuskilta, on jokaiselle kanille taattava yhtäpaljon huomiota ja hoitoa, omien perjaitteideni mukaan mitään kanie ei tulisi tässä asiassa nostaa korkeammalle. Luonteen lisäksi esteristeytyksissä erona on myös se, että niiden kanssa kilpaillaan parhaimmillaan useampi vuosi. Useat kasvattajat kisaavat jalostuksessa olevalla, ennen kasvatukseen käyttöä. Sen jälkeen kilpailu-, jalostusura jatkuu, riippuen jääkö kani kasvattajalle vai siirtyykö toisella kasvattajalle vaiko lemmikkikotiin. Tämä kaikki riippuu todella pitkälti aina yksilöstä ja kuinka vahva tunneside on kania kohtaan. Itselläni muodostuu herkästi tunneside kaneihin, joiden luonne vastaa paljon sitä, mistä pidän. Taikka vain persoonallinen ja mielenkiintoinen. Tätä kautta tulee herkästi ongelmia, mitä kaneja jää luokseni kasvatuskäytön jälkeen ja mitä lähtee. Jos kaiken kasvattamansa jättäisi kotiin hengailemaan, hetkessä olisi nurkissa toista tuhatta kania. 

Mielestäni jokaista poikuetta pitää harkita ajan kanssa, itse huomaan välillä suunnittelevan jotain poikuetta vuoden. Jos poikue on hyvä se toteutuu ja jos huono, sitä ei koskaan tule. Poikasten syntymistä odotan aina todella innolla, kuin pikkulapsi joulua, siis joka ikinen kerta. Tämän jälkeen odotankin jo sitä, että pääsen näkemään mitä luonteita poikasten joukosta löytyy ja sen pohjalta kotiin jäävät. Piinallisin odotus on, että näkee poikasen taidot esteillä ja mitä saanut kasvatuksessa aikaan. 
Kaikessa tässä on aina kuitenkin riskinsä, sillä pahimmassa tapauksessa onnistuu toimillaan menettämään arvokkaan jalostusnaaraan, kilpailukumppanin ja mahdollisesti myös lemmikin. Poikasten teossa riskipelin säännöt on oltava selvät, sillä ne ovat pahimmillan hyvin rankat. Poikaset eivät myöskään aina tykkää syntyä tai kasvaa niin kuin toivoisi. Koska poikasten lisäksi ajattelen myös naarasta, rajaan aina poikueet alle kymmeneen, ihanteellinen 5-6 poikasta. Tämä on mielekkäämpää aina emälle, kuin myös minulle, jonka ei tarvitse karsia kituvia tai poistaa kuihtuneita pesistä. 
Omassa kasvatuksessa pyrin aina löytämään ei kotiin jääville yksilölle sopivat kodit ja tämä toteutuu hyvin pitkälti. Oikean kodin löytymisellä ei ole koskaan kiire ja aina sitä ei löydy. Siitä tulee varjopuoli, mitä monikaan ei mainosta. Kaneja pistetään koko ajan pois, koska ne ovat ylijäämää kasvatuksessa ja kunnollisia koteja ei useastikkaan löydy. Ylijäämistä harvemmin edes puhutaan, sillä monihan kasvattaa itselleen ja tekee näin ollen näille kaneille sen, mitä itse parhaaksi näkee. Minun ei ole koskaan tarvinnut lopettaa yhtäkään nuorta, koska tähän mennessä asiallisia koteja on aina löytynyt. Joitain aikuisia kaneja olen kuitenkin lopettanut, mutta ne ovat olleet tapauksia, joita en ole halunnut myydä kenellekkään eteenpäin.

Väillä tuntuu kuin kasvatus olisi tutkimusmatka kaniin. Kasvatuksen myötä on auennut ihan uusi tapa ajatella kaneista ja se on yhdistynyt lemmikinomistajan ajattelutavan kanssa. Pieniin ja hyvin yksinkertaisiin asioihin tulee helposti kiinnitettyä huomiota ja ennen kaikkea ajateltua kania oikeasti kanina, vaistonvaraisena saaliseläimenä. Sellaisena eläimenä, joka on täysin riippuvainen omistajastaan, sen antamasta hoidosta ja tekemistä päätöksistä.
Luonnollisesti jokaisella on oma tapansa kasvattaa, mutta myös ajatella kaneista. Kanien kasvatus ei todellakaan ole yksinkertaista, kaavamaisen mustavalkoista. Kasvatus ja tavat kasvattaa ovat todella toisitaan poikkeavia, ennen kaikkea hyvin värikkäitä. Kasvatus metodini ovat muotoutuneet aika pitkälti omien näkemyksien, nähtyjen ja koettujen asioiden pohjalta.
Pidän hyvin tärkeänä miettiä sitä miten kasvattaa, mitä kasvattaa ja miksi kasvattaa. Tärkeitä pykäliä kasvatuksessa on laki, eettisyys ja sen mielekkyys itse kasvattajalle. Suomessa harva rikastuu kanien kasvattamisella, ellei sitten tukkutuota kaneja myyntiin. Kasvatuksen on näin ollen pakko tapahtua mielekkäästi, joka useasti takaa sen, että kanien lyhyt-pitkä elämä on mahdollisimman hyvä. En usko monenkaan pystyvän kasvattamaan kaneja, jos eläimet voivat huonosti.
Jokainen kasvattaa omalla tavallaan, eikä näihin tapoihin ole puuttuminen, ellei sitten eläimen pitoa tai hoitoa laiminlyödä.

10 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu postaus!! :')

    VastaaPoista
  2. Todella mielenkiintoinen postaus! :) Jep, monet tosiaan kuvittelevat kanit ja niiden kasvatuksen helpoksi niiden mm. pienen koon takia vaikka ne eivät sitä todellisuudessa ole

    VastaaPoista
  3. Mahtava teksti! Panostat selvästi kasvatukseen ja teet varmasti parhaasi. Nauroimme kaverini kanssa, että miten me kunnon kaninomistajat ei uskalleta teettää poikasia, mutta kun on YouTubesta katsellut, niin suoraan sanoen joka toisella Oskua ja jugurttinappeja syöttävällä pikkutytöllä on kaninpoikasia. Ei tietoakaan väreistä tai sukupuolista... Onneksi te hyvät kasvattajat ja omistajat ette ole sellaisia. :')

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus. Tätä sarjaa on kyllä ilo lukea :) Tekstistä ja kaikesta huomaa, että sinulla on kasvatusasiat hallussa, ja ajattelet järjellä sekä sydämellä samaan aikaan. Ikävä kyllä kaikki eivät osaa niin tehdä :( Tsemppiä kasvatukseen jatkossakin!

    VastaaPoista