tiistai 3. marraskuuta 2015

Norjan mestaruuskilpailut 30.10.-1.11.2015!

Tämä matka oli tarkoitus toteuttaa jo alkukeväällä, mutta tarkemmin ajateltuna tämä ajankohta oli matkalle mitä parhain.  Sain rauhassa säästää rahaa matkaa varten, yhdistettyä äitini syntymäpäivän, vietyä perheeni Norjaan ja käytyä NM kilpailuissa. Kalliiksi tämä tuli, mutta en kadu sitä hetkeäkään! Kun asuu pientilalla ja on eläimiä fakta on se, ettet matkusta lähestulkoon koskaan perheesi kanssa. Jos jonnekkin lähdetään, jonkun on aina jäätävä kotiin hoitamaan eläimiä. Nyt kuitenkin saimme eläimille muutamaksi päiväksi hoitajan ja oli mahdollista toteuttaa matka, tiedä tuleeko seuraava mahdollisuus taas vasta yli kymmenen vuoden päästä?


Torstaina alkoi hillitön pakkaus ja loput tavarat pakkasin vielä reppuun perjantaina aamu kahdelta, ennen bussiin ja lentokentälle lähtöä. Lento Osloon tuotti hieman harmaita hiuksia koneen ollessa reippaasti myöhässä, mutta ehdittiin nipin napin Trondheimin lennolle. Lentomatkat menivät todella nopeasti ja pian istuttiinkin jo junassa matkalla Trondheimin keskustaan. Perille päästessä ensimmäinen etappi oli syömään ja sitten tutustuttiinkin hieman tähän ihanaan kaupunkiin. Mentiin hotellille iltapäivällä ja otettiin parin tunnin tirsat tukemaan kahden-kolmen tunnin yöunia. Illalla suunnattiin vielä syömään ja käytiin kaupoissa. Tämän jälkeen minut oli kutsuttu NM kilpailuiden aloitukseen seittemältä illalla, mutta uudestaan hotellille päästessä totesin, että pakko jättää aloitus väliin. Menin suoraan suihkun kautta nukkumaan ja aamulla herättiinkin koko porukka todella aikaisin valmistautumaan NM kilpailuihin. Nähtiin Tonje ja Thor Martin hieman kahdeksan jälkeen aulassa ja lähdettiin siitä sitten porukalla Ladeen mestaruuskisoihin jotka alkoivat yhdeksältä. 

Lauantaina oli vuorossa eliitti suoran kaksi ensimmäistä kierrosta, jossa käytössä ollut arvostelu vastasi hieman Suomen D-arvostelua. Lopuksi ratkaistiin vielä pituushypyn Norjan mestari. Esteillä oli kilpailemassa yhteensä 115 eliitti kania! Samaan aikaan oli myös Norjan LU jossa taisi olla 600-700(?) kania. Päivä meni todella nopeasti jutellessa, seuratessa ja kuvatessa kilpailuita. Tunnelma ja ihmiset olivat todella mukavia heti alusta lähtien ja kanit tietysti todella upeita. En tiedä vaikuttiko menossa mukana olevaan fiilikseen se, että osaa porukkaa ja kaneja tiesin jo entuudestaan ja näin ollen juttu luisti luontevasti. Kisojen päätyttyä lähdettiin bussilla keskustaan ja syömään. Illalla kierrellessä vielä keskustaa, oli koko kaupunki upeissa halloween tunnelmissa. Nuoret ja vanhat olivat pukeutuneet, lapset kiertelivät karkkia ja kepposta, hieman vanhemmat suuntasivat halloween juhliin, joita tuntui olevan joka baarissa ja asunnossa!


Sunnuntaina heräsin jälleen aikaisin aamulla, söin ja suuntasin Tonjen ja Thor Martinin hotelli huoneelle. Äiti ja Saga jäivät vielä nukkumaan, jonka jälkeen he suuntasivat vielä keskustaan. Me lähdettiin kolmestaan sitten hakemaan osaa porukkaa toiselta hotellilta ja sen jälkeen ajettiin Ladeen. Finaalikierros alkoi kymmeneltä, jonka jälkeen oli kunniakierros, veteraani luokka ja lopuksi palkintojen jako. Mun oli pakko lähteä bussiin kesken palkintojen jaon, jotta ehdin löytää Sagan ja äidin keskustasta, ennen junaan lähtöä lentokentälle. Sain vielä ennen lähtöä Tonjelta valjaita ja yhteensä niitä Sagan kanssa kotiin tuotiin seitsemän kipaletta! Näitä valjaita voi ostaa tämän linkin takaa.

Lähdettiin jo hyvissä ajoin lentokentälle, sillä junia meni pyhien takia todella harvaan ja bussit vastaavasti olivat todella kalliita. Kentällä ootettiin ensin kaksi tuntia, jonka jälkeen ilmeni jokin laukkuepisodi, jonka jälkeen lähes kaikki koneet lähti myöhässä mm. Oslon kone päälle tunnin. Tossa kohtaa alko oikeesti pelottaa miten vaihdon käy Oslossa, sillä meillä oli n. 5min aikaa vaihtaa konetta. Lopulta kun päästiin Osloon, tultiin aivan toiseen päähän kenttää ja Helsingin kone oli sopivasti aivan toisessa päässä. Juoksin ja pujottelin muutamissa minuuteissa onneksi seuraavalle lähtöportille, todetakseni vain, että sekin kone on myöhässä. Eli ehdittiin hyvin viimeiselle lennolle ja Suomeen. Hauskasti ei kummallakaan Oslon välilaskulla jäänyt mitään muistikuvaa kyseisestä kentästä. Meno ja paluu matkalla, kun molemmilla kerroilla sai juosta armottomalla vauhdilla vain seuraavaan koneeseen. Kotiin kuitenkin lopulta päästiin kolmelta yöllä ja oli muuten ihanaa päästä vain nukkumaan!

Upea reissu, upeassa seurassa! Kaiken puolin onnustunut, sillä saatiin juhlittua äidin syntymäpäiviä, matkustettua porukalla sekä sain tavata useita norjalaisia kasvattajia ja käytyä NM kisoissa.
Minua on aina kiehtonut Suomen estekani puolen kehittäminen ja mielellään ainoastaan parempaan suuntaan. Muo ei ole koskaan kiinnostanut tää hyvin suomalainen oma ja kaverin napa perjaate, vaan haluan katsoa yhteisesti meidän kaikkien napoja. 
Suomessa toiminta on oikesti todella pientä ja hyvin paljon jäljessä muita maita, vaikka onhan tämä maa kirinyt. Kannustan silti aina ja koko ajan kaikkia ihmisiä osallistumaan toimintaan, sillä tämä Suomen estekani toiminta pyörii vain ja ainoastaan yhteisellä talkoohengellä. Kaikille suomalaisille estepuolen porukalle tekisi todella hyvää nähdä millaista toiminta on muissa Pohjoismaissa ja ottaa sieltä viitteitä toimintaan. Suomessa on kehittynyt monet asiat hyvään suuntaan, mutta paljon on myös tehty aivan alakanttiin. Minä itse kannustan yhtenäisyyteen Pohjoismaiden estekaniharrastuksen välillä, eli siihen, että säännöt olisivat mahdollisimman samankaltaisia. Tämä harrastus tapahtuu eläinten parissa ja on tärkeää ajatella ensisijaisesti eläimiä, eli tässä kohtaa lemmikkikanejamme. Aina uusien oma keksimiemme sääntöjen kohdalla, emme voi tietää ovatko ne turvallisia kaneille tai ylipäätään toimivia, sillä niitä ei ole testattu aiemmin. On siis turvallisempaa valita ensin käyttöön useita, jopa kymmeni vuosia testattu käytäntö ja vasta sen jälkeen miettiä hienosäätöä, jos homma ei toimi täällä. Yhteinäisyys myös helpottaa kanien ostoa ja myyntiä muihin Pohjoismaihin, yhteistyötä, kilpailemista ulkomailla ja mahdollistaa maiden väliset kilpailut.


Norjassa, niin kuin Ruotsissa ja Tanskassa on varsinaisen ison yhdistyksen alla omat paikallisyhdistykset/seurat, eli Suomessa olisi esim. tyyliillä Varsinais-Suomen estekanit, Pirkanmaan estekanit.... jne. Näin ollen vaikka NM tapaisissa isoissa kilpailuissa kanin nimen, kanin rekisterinumeron, omistajan nimen lisäksi on lyhenne seurasta mihin kuuluu. Eli jos Suomessa olisi tämä käytäntö, kilpailtaisiin isoissa kisoissa ja Helsingin seuraan kuuluva voittaisi, se toisi mainetta Helsingin seuralle.
Norjassa, niin kuin Ruotsissa ja Tanskassa panostetaan todella paljon kilpailuihin. Kisaajat ovat jo tuntia paria ennen kisapaikalla auttamassa(isoissa kisoissa edellisenä iltana) ja samoin kisojen jälkeen talkoohengellä pistetään pillit pussiin. Hyvänä esimerkkinä NM kisoista 7-9 tunnin matkojen pästäkin tuli porukkaa perjantaina paikalle. Kun vastaavasti Suomessa isossa tapahtumassa valitetaan kovaan ääneen kun kisamatka kestää yli 2 tuntia ja päästään tekemättä mitään kisaamaan valmiiksi rakennetulle radalle.

Panostus näkyy myös kilpailuradoissa, radoissa on laidasta laitaan esteitä. Katselin NM kilpailuissa nyt livenä miten asia on, kun on isot kisat, kuuluuko radan olla pelkkää tasiasta 50cm korkeaa ja 80cm pitkää estettä ja kaikissa kolmessa eliitti radassa vastaus on ei. Samaan syssyyn sellainen huomio jonka minä ja monet muutkin ovat tehneet, mutka radat ovat loogisia ja esteille lähestymiset kunnollisia. Niitä kaneja ei kuulu tapattaa sinne radalle, radasta voi tehdä haastavan jo pelkästään toteuttamalla erilaisia esteitä, matalaa, pitkää, tasaista, nousevaa, vastaantulevaa, pystyä... jne. Mutkaradan taas ollessa looginen ja esteiden helposti lähestyttäviä, jää kanien ylimääräinen kiskominen, repiminen ja seinään pysäyttely rutkasti vähemmälle. Etenemisestä radalla tulee kanille sujuvampaa ja ennen kaikkea eläin ystävällisempää.

Muita huomioita on:
- Norjassa kuuluttaessa kania radalle, mainitaan sen nimen lisäksi myös kuka kanin omistaa.
- Kaikilla kisaavilla kaneilla on rekisterinumero ja henkilökahtainen "klassausvihko", jossa alussa kanin, omistajan ja kasvattajan tiedot sekä itse vihossa kaikki kanin kilpailutiedot.
- Isoja kilpailuita pyritään järjestämään sisällä toisen yhdistyksen kanssa. 
- Moni kilpailija on 17-30 ikä vuoden väliltä, mutta vanhempia sekä nuorempiakin löytyy. 
- Todella moni kasvattaa kaneja, isommassa tai pienemmässä mittakaavassa.
- Yhdistys myöntää kasvattaja nimiä kasvattajille. 
- Mestaruuskilpailut pidetään keväällä ja syksyllä, niin että kaksi eliittiä on keväällä ja kaksi syksyllä.
- Lähestulkoon kaikissa muissa maissa on eliitti pituus ja korkeus, suoran ja mutka radan lisäksi, eli neljä eliitti tasoa.
- Mestaruuskilpailuissa hypitään ensimmäisenä virallisena kisapäivänä eliitti suorasta/mutkasta ensin yksi kierros ja sitten toinen keirros jonne pääsee tietty määrä kaneja. Molempien kierrosten virheet ja ajat lasketaan yhteen ja näistä osa pääsee finaaliin. Viimeisenä kilpailupäivänä hypitään finaali, jossa ratkaistaan sijoittuneet. NM kisoissa palkittiin muistaakseni 6. sijoittunutta.
- Ajan ollessa tiukilla lauantaina, pituus hyppy hypittiin kahdella esteellä, puolet hyppäsivät toisessa päädyssä ja puolet toisessa. Ja kun kaneja oli enää 7 jäljellä, kaikki hyppäsivät yhdellä esteellä.
- Lauantaina kilpailuiden päätteeksi on tapana mennä isolla kisaporukalla syömään ravintolaan ja vanhempi porukka tämän jälkeen menee vielä baareihin.
- Norjassa on perusluokkien lisäksi myös muita luokkia esim. rotukanien luokka ja veteraani luokka. Rotukani luokka on rotukaneille, koska nämä eivät pärjää kovatasoisten esteristeytysten joukossa millään. Veteraani luokka on n. 5 vuodesta eteenpäin oleville elääkkeellä oleville vaikea-eliitti kaneille. Tämä voisi olla todella sopiva myös Suomeen, näin myös vanhat kanit voivat päästä vielä joskus kisaamaan pienempiä esteitä!
- Norjassa ja Ruotsissa ollaan todella tarkkoja väärinkorjatuista esteistä. Jos radalla huomataan väärin korjattu este, se kuuluu nostaa yli ja suorituksen jälkeen hypätä oikein korjattuna tuomarin valvonnassa.
- Muissa maissa ollaan myös todella tarkkoja kanin ohjaamisesta ja siitä, ettei radalla kisaa kani, joka ei sovellu kyseiseen luokkaan. Suomessa valitettavasti näkee sitä, että vaikeammassa luokassa kisaa kani, joka ei enää pärjää omassa luokassaan, mutta omistaja ei tätä tajua tai halua tajuta.

Multa jäi varmasti todella paljon asioita sanomatta, mutta näihin asioihin voidaan vielä joskus myöhemmin palata. Kenties jos hyvin käy, saamme ensi kesänä norjalaisia vieraita ja he voivat itse kertoa mikä Suomessa eroaa paljon heidän käytännöistään! 
Näin sopivasti 11.11 olevan Suomen Estekanit ry:n syyskokouksen häämöttäessä edessä päin, muistutan, ettei kukaan voi tehdä ja toteuttaa yksin mitään, siihen tarvitaan meitä kaikkia. Jos me halutaan kehittää toimintaa, siihen tarvitaan toimiva hallitus, jossa on toimiva tiimi ja ennen kaikkea tarvitaan yhdistykseen aktiivisia harrastajia jotka haluaa vaikuttaa ja olla mukana toiminnassa. Tämä on mukava harrastus ja yhdessä me tehdään siitä vielä mukavampaa!



Lisää matkakuvia tulen päivittämään tänne!

26 kommenttia:

  1. Todella hyvä postaus ja hyviä pointteja, jotka saavat ymmärtämään asioita myös eri näkökulmista. Mua myös jollakin tapaa motivoi postaus ja video! :)

    VastaaPoista
  2. Jäätävän hyvä kirjoitus ja pätee kyllä näyttelypuoleenkin tietyt kohdat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kieltämättä nyt kun miettiin niin kyllä :D

      Poista
  3. Hienon näköistä!

    Missä kaikissa maissa tuo estehyppy on yleistä? Ootko käynyt muiden maiden estekisoissa kuin Suomen ja Norjan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, olen käynyt myös Ruotsissa sekä Ahvenanmaalla muutaman kerran. Muuten tulee viikoittain seurattua vain netinkautta. :)

      Poista
  4. Todella mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu postaus! :)
    Kumpa pääsis itekkin joskus näkemään millainen meininki muiden pohjoismaiden kisoissa on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista!
      Eikai se muuta vaadi, kuin rahat kasaan, reppu selkään ja menoksi! :)

      Poista
  5. Ei jumperi tuolla on helpossakin upeet yhdistelmät :-D !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, nuo kyllä osaavat kikkailla ruotsalaisten tapaan esteillä!! :)

      Poista
  6. Minustakin olisi mukava jos Suomessa olisi erikseen luokkia rotukaneille ja veteraanikaneille, mutta myös niin että lahjakkaatkin rotukanit voivat kisata esteristeytyksien joukossa (ettei käy niin, että rotukaneissa kilpailut päättyvät aina samoin tuloksin). 7-9 automatka ei ehkä enää ole mukavaa (jos tässä harrastuksessa kerta lemmikkejä ajatellaan). Varsinkin jos kanit viettävät omistajien ravintolareissut ja koko kilpailupäivän boksissa. Suomessa on kyllä valittetava tapa sortaa muiden tai "kokemattomien" mielipiteitä ja ehdotuksia aika karusti.
    Olisi ihan hauskaa jos suomessakin mainittaisiin omistajien nimet (niin tulisi ainakin kaikki henkilöt "tutiksi"). Ja ennen kaikkea kannatan loogisia kilpailuratoja ja TIUKKAA tuomaria, kun puhutaan kanin käsittelystä.. Suomessa näkee todella usein kuinka kaneja hypytetään ikävällä tavalla, mutta onneksi paljon hyviäkin ohjaajia löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veteraani luokka ainakin voisi olla se, mihin tulevaisuudessa seuraavaksi voisi tähdätä. Rotukani luokkaa voi paremmin harkita, jos esteristeytykset vie oikeasti Suomessa ihan kunnolla vallan. Ja paljon voi myös muitakin luokkia kehittää ja katsoa mitä muita ideoita muissa maissa on tehty!
      Sinäänsä kisaavat eliitti kanit ovat tottuneet pitkiin ajoihin ja jos nyt ihan kunnolla katsotaan menoa yli Suomen rajojen pidempiäkin aikoja kanit kökkivät niissä omissa kopeissaan ihan yleisesti. Alue yhdistyksien vuoksi, ei pitkiä ajoja tule vuodessa kuin isoihin tapahtumiin. Norjassa oli myös todella hyvin toteutettu kanein majoitukset hyvän kokoisiin näyttelyhäkkeihin ja ulkoilu mahdollisuudet, mistä pieni klippi näkyykin videolla. Tätä kenties voisi suomessakin yrittää joskus, sillä itsekkään en tykkää kanien bokseissa istuttamisesta.

      Tuo nimien mainitseminen auttoi muo kyllä NM todella paljon, tiesi aina kenen kani piti nyt kuvata kun kuuli omistajan nimen, sen verran monta kania kilpaili viikonloppuna, ettei iki päivänä olisi voinut muistaa kenen mikäkin kani on!
      Ja tosiaan tulevaisuus vain näyttää mihin suuntaan Suomen estekani harrastus menee, toivottavasti tietysti sopivissa rajoissa Pohjoismaiden kanssa yhtenevään!

      Poista
  7. Kiva postaus ja kiva video! Monet sanoo ettei lupista ole hyppimään esteitä, mutta tässä se nähdäänkin. :D Videolla suurin osa oli luppia... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja riippuu vähän mitä luppia tarkoittaa... :D Nämä kaikki videon "lupat" ovat tosiaan esteristeytyksiä ja suurin osa vielä monia kymmeniä polvia. :)

      Poista
  8. Olipa upeita estetykkejä! ja eikö siellä vilahtanut joku hermeliinikin(risteytys) joka hyppi todella hyvin, on Suomella vielä vähän matkaa tälläiseen mutta kiitos että jaoit tämän videon meille! Olisi ihana päästä joskus itsekkin tuonnepäin Norjaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu veteraani ja rotukaniluokassa kilpaili hermeliinejä, noilta löytyy ihan useampiakin hyvin hyppiviä hermuja ja pikkukaneja, ainoo et todella monelta on vaan jalat menneet isoilla esteillä.. :/

      Poista
  9. Oi että miten kivan näköistä siellä oli tuon videon perusteella! Olisi joskus niin kiva päästä käymään vaikka Norjassa NM kisoissa tai Ruotsissa.Tosi hyvin kirjoitettu postaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä upeaa ja ilman muuta kannattaa mennä, jos vain mahdollista! :)

      Poista
  10. Oi, toi veteraaniluokka ois todella hyvä Suomeenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, voisi olla kyllä todella osuva! Toivotaan, että ensivuodeksi yhdistyksen jäsenet äänestävät hyvän tiimin sek:n hallitukseen ja kesties saataisiin tällainen uudistus aluilleen! :)

      Poista
  11. Hei ihan mahtava reissu oli teillä varmaan. Ajattelin nyt kysyä miksei noran poikueesta lie missään vai katoinko väärin

    VastaaPoista
  12. Mahtava postaus. Oli mukavaa päästä kurkkaamaan samalla, että miten hommat hoidetaan isommassa mittakaavassa. Toivotaan kovasti että saataisiin tänne Suomen perukoillekin vielä joskus aikaiseksi samankaltainen meininki. Estekanitouhut kun muutenkin ovat yleistymään päin ja sen myötä uusille luokillekin alkaa olla kysyntää :) Talkoohengellä eteenpäin vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja oli tosiaan vihdoin mukava vierailla Norjankin estepuolella, aina kun tullut vain käytyä Ruotsin pippaloissa. Ja Suomeen saadaan varmasti vielä vaikka ja mitä, jos vain on tarpeaksi ihmisiä puurtamassa sen yhteisen hyvän puolesta ja kehittämisen tavoitteet ovat samat. :)

      Poista
  13. Kiva matka teillä on ollut. :)

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni