Siivet selkään sai...

torstai 5. marraskuuta 2015
Tänään vuorossa oli hieman rankempi aamu, suunnattiin Lucin kanssa eläinlääkäriin ja sen viimeiselle matkalle.
Illalla Luci oli todella vaisu, syöi ja joi huonosti, papanoi olemattomia papanoita ja oli muutenkin todella väsyneen oloinen. Yön aikana tilanne oli mennyt pahemmaksi, eläinlääkäriin päästessä tilanne oli hyvin toivoton. Onneksi Luci pääsi heti eläinlääkärin tutkittavaksi ja nukkui sen jälkeen ikiuneen. Tehtiin siinä samassa päätös, että Luci avataan eläinlääkärissä ja jos siellä ei selviä mikä kanilla oli, se lähetetään jatkotutkimuksiin Eviraan. Kaikki jälleen vain siksi, ettei kyseessä ole mitään tarttuvaa.
Aika pian eläinlääkäri soitti mulle ja kertoi Lucilla olleen pahasti levinnyt kasvain elimistössä. On vaikea sanoa mistä se on lähtöisin, mutta nyt se oli edennyt niin pitkälle, että elimistö oli sanonut itsensä irti. Lyhyesti, mitään ei siis olisi ollut tehtävissä Lucin pelastamiseksi.

Aamulla kaneja hoitaessa oli todella omituista hoitaa yksin Winiä, se on aina Lucin ja Natalien kanssa kimpassa ja nyt se on aivan yksin. Vielä kesällä kaikki oli hyvin, kolmikko ulkoili keskenään ja nautti kesän vehreydestä. Sitten tuli aika sanoa Natalielle hyvästit ja nyt vuorossa oli Luci. Maanantaina "juhlittiin" vielä Lucin, Winin ja Rein 6 vuotis synttäreitä ja heti seuraavassa hetkessä, yksi kolmesta sai siivet selkäänsä. Rakkaiden lemmikkikanien menettäminen on hirveää. ne ovat kuitenkin aina osa perhettä.

Natalien kolmesta lapsesta Luci oli se lempein ja hieman hömelö kani. Rei ja Wini ovat olleet hyviä esteillä, pet-näyttelyissä ja saivat olla mukana kasvatuksessa. Jotenkin minusta välillä tuntui, että Luci koitti kovin olla niin kuin Rei ja Wini. Joskus se yllätti esteillä ihan ällikällä, mutta paras oli kun Luci sai aikaan itselleen vahinkopoikaset. Nämä poikaset annoin sen hoitaa ja upeita poikasia se sai, vaikka en niistä aluksi ollut kovin innoissani. Luci oli täydellinen lemmikkikani, vaikkei se ollut niinkuin Wini ja Rei, se oli silti Luci ja se yksin oli tärkeintä minulle. Kani jonka kanssa oli mukava olla, mukava viettää aikaa ja täysin oma persoonansa. Olen iloinen siitä, että Luci oli elämässäni mukana näinkin pitkään, mutta koska mikään ei ole ikuista, lopulta on aina aika sanoa hyvästit.

♥ Hyvää matkaa Min Lilla Vän "Luci" 
02.11.2009 - 05.11.2015

14 kommenttia:

  1. Otan osaa Lucin pois menosta :'( ! Tiedän menettämisen tunteen...

    VastaaPoista
  2. :,( voimia <3 ihana Luci enkeli

    VastaaPoista
  3. Voin hyvinkin samaistua sun tunteisiin. Osan otot <3

    VastaaPoista
  4. Sinulla aivan häkellyttävän kaunis blogi kaikkine kuvineen ja ulkoasuineen! Löysin tämän sinun kauniin blogin lemmiportaalin sivuilta. Jään seuraamaan iloisempia uutisia. Osanotot! <3

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka surullista :( Osanotot!
    Teetkö muuten maksutta bannereita?

    VastaaPoista
  6. Osanottoni <3 Onneksi Luci sai elää hyvän elämän kanssasi ja ei nyt tunne enää kipuja. Siellä jossain hän on nyt vehreillä niityillä kanikavereiden kanssa :)

    VastaaPoista