lauantai 6. helmikuuta 2016

Älä tallaa pupulasta!

Uhg rauhanpäivän ajat ovat takanapäin! Elisen ja Milanin lapset ovat nyt lopullisesti jättäneet pesänsä ja viipottavat pitkin koppia, tosin Elisen lapset ovat aloittaneet jo myös valloittamaan taloa. Olihan tuo kymmenen lasta Eliseltä melkoinen yllätys ja en edes uskonut niiden kaikkien jäävän henkiin. Sisällä kuitenkin näyttää olevan niin leppoisat olosuhteet emän hoitaa poikasia ja poikasten vuorostaan kasvaa, että ehkä meillä oikeasti on koko poikue hengissä vielä luovutusiässäkin! Nyt kun kiinteä alkaa poikasille maistua, olen Elisen kuin Milaninkin lapsille lapannut ruokaa menemään oikein reippaasti. Lisäksi Elisen lapset saavat joka ilta päärynän, omenan tai porkkanan (tai parikin) syötäväkseen. Milanin lapset totutan varmaan vasta lähiviikkoina tuoreisiin, kun niiden kohdalla ei ole mitään huolta, että ravinto ei mahdollisesti riittäisi kaikille.

Torstaina oli sen verran hyvä ja leuto sää aamulla, että otin aamuruokinnan jälkeen Elisen poikaset kuvattaviksi. Tällä kertaa lapset pääsivät ensimmäistä kertaa ulos, mutta ei kovin kauas kuitenkaan kotoaan, talonrappusille vain. 
En tiedä miksi aina mun ja kanien kanssa tapahtuu kaikkea, siis aina. En edes kaikista möhläilyistä viitsi kertoa, koska niin, välillä ne on vähän hupsuja ja tuntuu, että osa on vaan mahdollista sattua mun tuurilla. Tosin eihän katastrofin ainekset tarvitse koskaan muuta, kuin paljon kaneja ja touhuamista niiden kanssa, niin jo riittää joka viikoksi jotain!
Tällä logiikalla ei ylläri pylläri mennyt Elisen poikasten kuvaukset ihan putkeen ja oli lähellä, että olis ollut yksi poikasia vähemmän pesueessa. Niimpä, kuvailin vasta toista poikasta, kun se vipelsi portaat alas ja kohta terassilta alas. Ennen kuin ehdin edes kirota, lapsi oli jo ison terassin alla, siis kolme viikkoinen pupunpoikanen ja vielä sisäpupu! Eikä tilannetta helpottanut se, että toisessa päädyssä terassia oli kädenulottumattomissa rotanmyrkkypussi. 
Ei siinä auttanut sitten muu kuin odotottaa. Kun kahden poikasen kuvaamisen jälkeen poikasta ei näkynyt, oli mun pakko nöyrtyä. Menin kertomaan Eliselle, että olin hävittänyt yhden poikasen ja tarttin apua. Elise osasi hommansa ja kuin magneetti poikanen oli heti poissa terassin alta ja sain sen sisälle lämpimään. Varuiksi jätin Elisen juoksemaan siihen ympärille, samalla kuin kuvasin. 
Jottei olisi liian helppoa, kun normaalin noin tunnin kuvauksesta oli tullut parintunnin sessio ja se vihdoin alkoi päättyä, ei Eliseä näkynyt missään. No onneksi se osaa nimen, hetken siinä huutelin ja muistin, että se ei juuri osaa sen nimeä. Onneksi se oli lähipuskassa nakertelemassa oksia, mutta kiinniotto, se ei oikein luonnistunut ja siinä menikin sitten pienoinen tovi marjapuskia ympäri juosten.
Edessä oli vielä Milanin lasten kuvaaminen, mutta koska olin aivan finaalissa, menin helpoimman kautta ja laitoin ne vain pöydän päälle ja kuvasin siinä. Meni ehkä puolituntia ja valmis!

Tällä viikolla synnytti myös Ra! Olen koko viime vuoden odottanut poikasia ja nyt kun vihdoin Ra tuli kantavaksi ja poikasia tuli, ei homma mennyt ihan nappiin. Vaikka kaikki poikueet ovat äärettömän tärkeitä kasvatuksen kannalta, niin on jotenkin kumma, että ne poikueet mitä odottaa eniten, ne eivät melkein koskaan onnistu, tai ei ainakaan minulla. 
Koska kaikki on kanista ja luonnosta kiinni, sai sen taas nähdä mitä mieltä se oli minun huippupoikueesta. 
Siivosin tiistaina kanilassa, kun jossain kohtaa havahduin, että Ra on synnyttänyt sinä aikana. Pesä näytti niin muhkealta ja poikasia täynä olevalta, että tietysti sieltä löytyi kaksi pulleroa, siamsoopeli kuviollisia uros ja naaras. Hyvin suppea määrä, kun pohtii vaikka Elisen kymmentä poikasta, olisiko ne voinut vaihtaa päittäin? En uskonut, että Ra saisi vain kaksi ja tunnustelin masua ja vielä lapsosia tuntui. Jes! Illalla oli syntynyt yksi kuollut km japanilainen viitta naaras ja seuraavana aamuna km japanilainen uros. Pettynyt olen, mutta nyt mennään sillä mitä tuolta sain, eli näillä kahdella poikasella ja toivotaan niiden pysyvän hengissä! 

Koska olen vielä tänään menossa treenaamaan muutaman Turun esteporukan ihmisten kanssa, on päätettävä postaus nyt tähän. Ensi viikon alussa on päästävä heti postailemaan kaikki se, mitä tästä postauksesta jäi ja tietysti kerrottava miten treenit meni!


Elisen poikaset


ruskeasoopeli, uros
ruskeasoopeli, naaras
musta x-kirjava (ss), uros
musta, naaras
"Pilkku" musta x-kirjava, naaras
 musta, uros
"Cruella" musta x-kirjava (ss), naaras
musta, naaras
musta, naaras
musta, uros
Elise mamma hakemassa pikkukarkulaisen kotiin





Milanin poikaset


madagaskar, naaras
madagaskar perhonen, naaras

madagaskar viittakuvio, naaras
madagaskar perhonen, naaras
"Björne" madagaskar, uros
"Chika" luonnonkeltainen perhonen, naaras

16 kommenttia:

  1. Huh, kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu! Onneksi kumpikin pupunen löytyi takasin :)
    Elisen ja Milanin pupuvaavit on kyllä hurjan söpöjä! Ihan silmät sulaa tietokoneen näyttöön kiinni, kun ne on niin sulosia, varsinkin nuo Elisen ruskeasoopelit lapsoset :>

    http://vellajakumppanit.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vähän tuppaa olemaan, että aina vähän jotain :D
      Jep suloisiahan nuo osaavat kyllä juurikin olla!

      Poista
  2. Onneksi, pikkuinen löysi takaisin kotiin! Ne on taas söpöisämpiä kuin edellis kuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Jep, joka viikko ihan erinäköisiä, kun kasvavt niin vauhdilla!

      Poista
  3. Cruella on mun suosikki! Ja kyllä muutkin ovat todella ihania!♥♥♥

    VastaaPoista
  4. Voi kun toiset kasvaa! Onneksi pian päästään moikkaamaan, malttamaton olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kasvavat niin vahdilla, etteivät kyllä näytä kauaa samalta. :D
      Niimpä, päivät menee niin vauhdilla, että kohta sekin päivä koitaa!

      Poista
  5. Ihana tuo Elisen ja muksun yhteiskuva! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on tunnetta ja oma tarinansa, onnistunut kyllä, kiitos! :)

      Poista
  6. Ihailen taas mustia, onpas ne söpöisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä, odotan vain millaisia kasvaa, kun isoja! Toivottavasti osalle tulisi Elisen puolelta hieman jänömpää kroppaa ;)

      Poista
  7. Luulenko vaan vai onko tuo Chika hyvin rusehtava keltainen?
    Ihania kuvia ja suloisia lapsia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan siihen voinut punavahvistusta tulla suvusta, mutta kuvan punertavuus johtuu ihan siitä, että laiskana kaikissa Milanin poikasten kuvissa sama filtteri, jonka siis tein madoja varten.
      Kiitos paljon!

      Poista
  8. Aivan ihania <3 Elsiellä on kyllä Kurre-mamman pää, kun katsoin sivusilmällä että Kurrehan se siinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Niin on ja tosi paljon samoja piirteitä sen kanssa!

      Poista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni