torstai 3. maaliskuuta 2016

Mitä pitäisi oikein sanoa?

Voi miksi suunnittelen koskaan mitään ja vielä viimeisen päälle? Tämä vain takaa sen, että homma(=elämä) menee yhden kuin toisenkin kerran aivan oman mielen mukaan. Tyypillistä!
Suunnittelin, että tämä viikko voisi olla sellainen oikeasti rento viikkoa. Sellainen minkä aikana saisin myös keskittyä muihin kuin 24/7 kani juttuihin ja kone hommien parissa kökkimiseen. Lopputulos on ollut se, että maanantai oli ainut nappiin mennyt päivä, sen jälkeen kaikki ollut vain kaaosta ja voimattomuutta. 

Tiistaina mulla oli vihdoin ja viimein töitä, osu tietysti tälle viikolle, kun oottanut viimeisen kuukauden millon pääsen taas päivä hommin. Aamulla se sitten alko, jo siitä, että ulkona oli täydellinen kuvaussää, juuri sellainen, joita on tasan ne muutamat vuodessa ja tän lisäksi olin myöhästymässä töistä, mitä ei koskaan tapahdu. (Nää on pieniä murheita siihen, mitä seuraavaksi tulee...) Kanilassa se sitten alkoi, olin menossa jo ulos ovesta autolle, kun kuulin sen maailman yhden hirveimmistä äänistä, kani tukehtumassa. Tällä hetkellä mun vanhin kanini, teräs kuntoinen, loisto luonteinen ja ainutlaatuinen Stig-papa tukehtumassa pellettiin mun silmieni edessä. Sanattomaksi hommassa teki se, että niinkin harvinaista kun tämä tapahtumasarja on kaneilla, Stigillä oli käynyt sama myös edellisellä viikolla, mutta silloin rytkäisin vain tavaran ulos kanista ja se siinä, ei enää uudestaa, koskaan. Nyt se tapahtui kuitenkin taas?!
Kaikki tapahtui todella nopeasti, näin jälkeen päin oikeastaan vaikea kuvailla tarkasti tilannetta. Vein papan sisälle ja tietysti kokeilin samaa, mitä edelliselläkin kerralla, kanien heimlichin otetta. Haastetta tilanteeseen toi se, että belgianjänis on järjetön kilometrimato ja samalla ei mikään pieni otus. Tilanne näytti niin toivottomalta, ote tai mikään ei vain auttanut ja se alun suhteellinen tyyneys tilanteeseen alkoi haihtua tomuna ilmaan. Jotain oli vain tehtävä ja pian. Sitten rykäisin muutaman kerran todella kovaa ja olen niin varma, että mursin papalta kylkiluilta, mutta samalla myös tukehtumistilanne päättyi. 
Lähdin töihin ja sisko jäi hoitamaan papaa kotiin. 

Tein ihan robottina päivän duunin, ajatukset vain harhailivat ja teki kokoajan mieli soittaa siskolle ja kysyä se sama: "Miten papa?". Ennen kaikkea mulla oli niin paha mieli siitä, että en osannut toimia tarpeeksi rauhallisesti loppu vaiheessa tilannetta, joka johti siihen, että satutin kaniani. Vaikka kuinka hoin, että tämä juuri saattoi pelastaa papan...Silti kaikki tapahtunut oli jotain aivan hirveää, se kun kaikki tapahtuu yhdessä hetkessä ja pitäisi vain osata toimia niin kylmän rauhallisesti ja hallita tilanne täysin.

Sisko hoiti papaa todella esimerkillisesti, kun pahin oli ohi, hän oli antanut ruiskulla vettä, rauhoitellut kania, antanut kipulääkettä ja tämän jälkeen katsonut, että kani lähtee syömään. Päivällä papa oli päässyt takaisin kanilaan ja siellä se rouskutti heinää, kun tulin kotiin. 
Nyt kun tapahtuneesta on kulunut muutama päivä, voi ehkä tietyltä osin huokaista helpotuksesta, mutta minun aikaansaamat vauriot, niiden vakavuutta lähdetään seuraavaksi tutkimaan ja seuraamaan. Kyseessä on parin viikon päästä 8 vuoden ikään tuleva jänis herra, eli oikeasti jo vanha kani, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Jos papan kunto pääsee nyt romahtamaan, se on avoin portti kaikelle muulle vaivalle ja nopeammin lähestyvälle lopulle. 

En tosiaan halua säikyttää liikaa, mutta näin voi huonolla tuurilla käydä. Suosittelen kyllä lottoamista, jos muutaman kanin omistavalle tätä sattuu. Sen verran harvinaista tämä on, mutta en kiistä, etteikö voisi sattua kenelle tahansa. Mulla on ollut ja olen ollut tekemisissä monien monien satojen kanien kanssa. Näitä tilanteita omalle kohdalle sattunut nyt neljä, joista kaksi belgianjänisristeytyspoikasille, jotka molemmat kuolivat. Kaksi viimeistä tapahtui Stigille, eli vanhalle belgianjänisurokselle. En tiedä mikä yhdistävä tekijä on tämä belgianjänis, mutta muutamalla kasvattaja tutulla kaikista kaneista belgianjänikset ja niiden risteytykset olleet ainoita, jos siis huonolla tuurilla vastaan on tullut tukehtumistilanteita. Joskus osunut myös silmään ihan lemmikinomistajilla sattuneita tukehtumistapauksia, ihan perus lemmikkipupuilla, mutta näitäkin ollut todella vähän.
On kuitenkin hyvä tiedostaa asia ja perehtyä etukäteen, mitä tällaisessa tilanteessa pitää tehdä. Aina hätätapauksissa oli kyseessä ihminen tai eläin, valtti on se, että ei mene itse paniikkiin. Helppo tosin sanoa näin nyt, vaikea toteuttaa tositilanteessa.

Jäämme seuraamaan papan toipumista. Tiistaina se oli pakko siirtää lennosta tuoreruokintaan ja siinä myös pysymme. Sääli tietysti tehdä tämä kanille, joka syönyt koko elämänsä aamulla ja illalla pelletti annoksen. Kolmatta tukehtumista en halua kyseiselle kanille, sillä en halua samalla kolmatta tukehtumiseen kuollutta kania.

Keskiviikkona, eli eilen tapahtui seuraava lamaannus, tosin nyt ei kaneille, vaan minulle. Ilmeisesti hyvin nopeasti ohimenevä influenssa tai jotain aivan muuta? Keskiviikkona, joka kerta kun oli noustava ylös sängystä, se oli täyttä työtä ja tuskaa. Kaikkia mahdollisia paikkoja vain särki ja jomotti, ei voinut tehdä mitään. Ainoa lohduttava asia oli sisäkanit, eli Elise ja sen poikaset. Makasin pitkän tovin lattialla ja vain jutustelin Elisen ja sen lasten kanssa, niiden pomppiessa ympärilläni.

Tänään hieman iloksi muuttui arki, vaikka aika puu-ukkona menin töissä. Pääsin kuitenkin nyt vihdoin toteuttamaan tätä postausta, vaikka sen piti jo tiistaina tulla. Mulla on pienoinen määrä julkaisemattomia kuvia viime viikolta, kun hengailtiin pupujen ja kameran kanssa hangella ja niitä löytyy liuta alta! 

Tällä kertaa tällainen postaus. Tuntuu, että tähän postaukseen ei kauheasti positiivisuus sovi, sillä yksi ikävimpi tekstejä pitkästä aikaa. Onneksi huonoja uutisia ei ole paljoa tarvinnut julkaista ja toivon, ettei jatkossakaan.
Huomenna tai lauantaina ihan viimeistään kuulumisia poikasista ja uusia kuvia tietysti myös!

Lavella's Rava "Rava"



 Lavella's Expiz Fizz-goy "Efy"




 (Lavella's) Ch Voodoo Queen "Mei"





 Nonjans Lady of the Rain "Reine"



10 kommenttia:

  1. Voi kamala! :o Toivottavasti ei tapahdu kolmatta kertaa tuo pelletti"onnettomuus"!
    Kivoja kuvia kumminkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelletin kanssa ei varmasti tule enää käymään, kun sitä Stig ei ole tule enää saamaan. Tietysti elämä on aina avoin kaikelle mahdolliselle, mutta eiköhän nämä tukehtumiset saisi jo riittää!
      Kiitos paljon :)

      Poista
  2. Voi stigiä! Toivottavasti ei enää jatkossa tukehdu:O Minä olin kipeenä myös silloin tiistaina, mutta krskiviikkona lähes normaali olo! Ihania kuvia, jälleen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoreita ei onneksi pysty imuroimaan, samaan tapaan kuin pellettiä, että sen puolesta ei toivottavasti enää tule näitä.
      Juu nyt on ollut kaiken näköistä inhottavaa pöpöä liikkeessä, mutta hyvä, ettei pöpöpurrut pahasti sinuun!

      Poista
  3. Voi harmi että kävi noin Stigille, mutta toivotaan jatkossa ettei kävisi. Ja onhan noi sun kuvat aika upeita. Ja tykkään vielä enemmän tosta "uudesta" sukupaperista! Se kani siinä paperissa on nätti! OOtan innolla että Tofte saisi poikasia! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tosiaan ei!
      Ja kiitos kehuista :)

      Poista
  4. Hyvä keino on myös turvottaa pelletit puuroksi :) Hermuni veti pellettejä liian tiuhaan tahtiin ja köhi sen seurauksena kun oli tukehtuminen lähellä... aloin turvottamaan ja ruokailut on sujunu paremmin... jos annoin kauraa niin bamixilla tein siitä jauhoa että sai puuron sekaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä olen kuullut, mutta en enää näin vanhan kanin kohdalla lähde rasittamaan mahaa vaihtamalla sellaiseen pellettiin, jota pystyy turvottamaan. Tämän vuoksi mennään tuoreruokinnalla ja odotellaan kesää, milloin valikoima laajenee entisestään. :)

      Poista
  5. Muistelin, että sun kanille oli kanssa tälläinen tukehtumistapaus tapahtunut. Meillä eien venäläisen ahneen uroksen syödessä perus iltapellettiään tuli tälläinen tilanne, Mitään ajattelematta me syöksyttiin autolle ja lähdettiin ajamaan päivystävälle eläinlääkärille. Matkalla mä kanssa painelin Masia siitä rintakehän kohdalta joka laukaisi tilanteen. Varmuuden vuoksi käytiin näyttämässä Masia eläinlääkärissä. Tuo oli kyllä todella kamala tilanne kun kuulee oman kanin tukehtumassa. Ei kiitos enään uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on. Onhan papalle tullut vielä tän jälkeen aina joskus, nykysin lähden kanilasta vasta kun se on syönyt. Mut tosiaan kun ton oikean otteen sai haltuun ei ole enää ollut ongelmaa, jos meinaa tukehtua silloin rykäistään vain tavara pois ja jatketaan menoa. Ainoa huolenaihe on, että olen ainoa perheestä joka osaa liikkeen...

      Poista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni