Esittelyssä Dane, Zed ja Vilke!

torstai 6. lokakuuta 2016
Taisin alkuvuodesta puhua jotain pienistä kanien esittelypostauksista? No nyt (viimeistään) voisi olla hyvä sauma toteuttaa ensimmäinen sellainen. Haluaisin esitellä paremmin kanit, jotka ovat minulla mukana täällä Norjassa, ja miksi juuri nämä kyseiset kanit.

Kun matka Norjaan alkoi kunnolla varmistua ja se, että saisin ottaa kaneja mukaan, alkoi pitkä pohdinta. Ketä kaneja ottaisin mukaan? Kaksi hyvin suurta ja ratkaisevaa kriteeriä oli. En halunnut ottaa mukaan ketään lemmikkikaneistani, mutta kani ei saisi myöskään olla kasvatuksellisesti merkittävässä asemassa. Kaikki ihan sen vuoksi, jos tulisi käymään niin, että kanit jäisivät pysyvästi tänne Norjaan. 

Lavella's Sounds like thunder eli Dane on viime joulukuussa syntynyt, eli nyt 10kk vanha esteristeytys uros. Danen oli ensimmäinen valintani mukaan Norjaan. Se on yksi niistä harvoista uroksista, joiden luonteista tosissaan tykkään ja voisin jopa harkita sen jättämistä lemmikiksi itselleni. Luonteeltaan Dane on hyvin ihmisläheinen, sosiaalinen ja utelias. Se on nopea oppimaan, äärettömän kiltti ja hyvätapainen. Eli juuri sellainen kani josta tykkään, jollaista haen ja suosin kasvatuksessani. 
Esteillä Dane aloitti kilpailemisen heti 4kk iässä. Se ehti kilpailla vain neljässä kilpailussa, ennen RVHD2-viruksen vuoksi tullutta kilpailutaukoa. Kaikista näistä kilpailuista Dane sai klassaukset ja sijoittui kärkisijoille. Myös kotitreenissä kani kertoi joka hyppykerralla sen olevan lupaava ja lahjakas tapaus. Halusin saada Danen aktiivisesti radoille ja menestymään, sillä en kiistä hetkeäkään sen kyvykkyyttä esteille. Tätä mahdollisuutta meillä ei kuitenkaan Suomessa ollut ja kanin kisaura on todella pieni hetki sen elämästä. Danen sukua minulta löytyi myös ennestään, hyvinkin paljon. Päädyin ottamaan sen mukaan Norjaan. 
Olen ollut todella iloinen tästä päätöksestä. Kaikista näistä kolmesta kanista Dane on ehdottomasti se, josta vain tykkään eniten. Ja näin äkkiseltään, en usko, että Dane tulee jäämään lopullisesti Norjaan. Tulen varmasti haluamaan sen vielä takaisin Suomeen ja kotiin.
Pian karanteenin loppumisen jälkeen tein lisää päätöksiä. Päätöksiä, jotka olivat minulle hyvin haikeita. Dane hyppäsi täällä entistäkin hienommin ja se pääsi kokeilemaan ystäväni luona jopa korkeutta,. Hypäten ensimmäisellä kerrallaan 80cm. Halusin Danen jäävän Norjaan kilpailemaan pidemmäksi aikaa, sillä täällä sillä on oikeasti mahdollisuuksia. Joku sisimmässäni haluaisin vain pantata sen, pitää lähellä ja kotona. Joku taas sisälläni huutaa vastaan, jotta antaisin sen tehdä sitä, miksi sen on täällä. Dane on estekani, se on kilpailukumppani, se on lupaavin nuori esteille, se voi olla myös joskus monen hyvän jälkeläisen isä. 
Lopulta päädyin siihen, että annoin Danen ystäväni kilpailtavaksi. Dane jää Norjaan, vaikka itse lähdenkin jossain vaiheessa takaisin Suomeen. Uskon sen pärjäävän, en halua uskoa muuhun. Se on jo iso poika.

Onneksi tulen tätä kania näkemään, ennen kuin lähden Suomeen. Ja kun palaan seuraavan kerran, pääsemme mahdollisesti taas Danen kanssa kilpailemaan yhdessä. Jossain kohtaa tuon sen takaisin Suomeen, mahdollisesti kilpailemme ja sen jälkeen, se saa olla lemmikkikani.





Lavella's Löppeli hölö hölö Zed eli Zed on helmikuussa syntynyt, nyt 8kk vanha esteristeytys uros. Se on poikueesta, jonka onnistumisen kanssa kasvatin harmaita hiuksia, joita revin tukoittain. Lopulta sain Zedin emältä Ralta kaksi poikasta, uroksen ja naaraan.
Kumpikaan näistä poikasista ei muistuta niiden isää, eikä kyllä emääkään. Kumpikin ovat täysin omat yksilönsä, täysin omilla ominaispiirteillään. Omalla tavallaan he ovat hyvin valloittavia.
Zed on sisaruksista se rauhallisempi, mutta tietyllä tapaa hieman sisäänpäinkääntynyt ja todella jääräpäinen. On hassua, miten kani voi olla lempeä, mutta samaan aikaan todella täpäkkä ja päättäväinen.

Zed oli minun toinen valintani Norjaan. Sen kanssa aloitimme estekoulutuksen niihin aikoihin, kun kisatauko tuli. Zed oli hyvin lupaava, siinä oli sydämen täydeltä pientä, innokasta ja viatonta kaninpoikasta. Lapsuus on valitettavan pieni hetki ja sen loputtua joutui myös Zed teinimaailman pyöritykseen. Tytöt alkoivat kiinnostaa, toiset pojat ovat mitä pahimpia ja en tee mitään, mistä en tykkää. En halunnut jättää tällaistä kania kasvamaan Suomeen, halusin sen valvovan silmäni alle ja kasvatettavaksi. Lisäksi tämä kani oli helppo ottaa mukaan, sillä sen sisko jäisi Suomeen. 

Näin Zedistä tuli Norjalainen. Se kotiutui kaikista kaneista nopeiten, mutta on edelleen jääräpäisin. Sen murkkuikä on vähitellen laantumaan päin ja persoonallisuus muodostunut aika hyvin omakseen. Hetkessä silmieni eteen kasvoi nuori kani, joka on hyvin tietoinen itsestään, mutta välillä turhan malttamaton ja äkkipikainen. Perinteinen nuorikani, kaikki pitää tapahtua heti. Uroksia Zed vihaa edelleen, se ei siedä minussa toisten urosten hajuja. Siksi pyrimmekin siihen, että käsittelen sitä ensin ja sitten vasta muita uroksia. 
Zedin kanssa olen murkkuiän hellittäessä aloittanut taas vähitellen esteiden treenaamista ja suunnitellut ensimmäisiä kilpailuita. Koska tämä kani menee hyvin pitkälti oman tahtonsa mukaan, olemme pyrkineet hyppimään myös niin. Uskon, että olemme nyt valmiita kilpailuradoille ja aloittamaan yhteistä kilpailu-uraa. 

En tiedä vielä tuleeko Zed jäämään Norjaan, vai palaamaan kanssani Suomeen. Uskon, että aika näyttää, miten tämän kanin kanssa käy. Meidän tiemme joko erkanevat tai jatkuu hyvinkin pitkään.







Salta Ravinen eli Vilke on 2014 heinäkuussa syntynyt, nyt hieman päälle 2 vuotias esteristeytys uros. Vilke tuli veljensä Roan kanssa luokseni sen ollessa himean päälle luovutusikäinen. Tarkoitukseni oli päättää parissa viikossa, kumman näistä uroksista ottaisin kasvatukseen ja kisattavaksi. Kumpikin vaikutti jo alussa hyvin mukavilta, mutta todella pian Vilke eroittui kaksikosta. Roan oli arempi, eikä uskaltanut aina tulla moikkaamaan, kun taas Vilke oli aina reippaana ovella vastassa. Ulkona Roan oli pelokkaampi, eikä uskaltanut tulla paljoa luokse tai luoda luottamusta. Vilke tuli luokse ja pysyi luonani. Tosin jo silloin huomasin siinäkin pientä jännittyneisyyttä ulkoillessa. Päätös oli kuitenkin lopulta todella helppo, Vilke jäi luokseni. 

Vilke oli suloinen pupulapsi, reipas ja tomera. Murkkuiässä siitä tuli varautuneempi ja se alkoi jännittää paljon ihan perustilanteita, varsinkin ulkoilua. Tämä valpas piirre siihen jäi myös murkkuiän jälkeen. Kilpailimme Vilken kanssa ahkeraan ja se pääsi keskivaikeaan, jossa se pärjäsi myös mukavasti. Luottamusta se oli luonut jo hyvin ihmiseen, mutta päätin kokeilla josko kanin sijoittaminen toimisi Vilken kohdalla vielä paremmin. Näin kani pääsisi entistä neutraalimpaan ympäristöön ja ainoaksi kaniksi. Vuoden iässä Vilke muutti sijoituskotiin, jossa sitä rakastettiin ja jossa se viihtyi. Päätös oli onnistunut kanin kannalta.

Tämän vuoden alussa sijoituskoti otti yhteyttä, etteivät he voi enää pitää Vilkeä muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Sovimme kuitenkin, että Vilke saisi olla vielä kesän sijoituskodissa, jonka jälkeen se palaisi luokseni. Vilken kohdalla päätös ottaa se mukaan, oli aika selkeä. Kani oli elänyt pienessä yhteisössä ja se oli toiminut. Halusin, että Vilke saisi lähteä kolmanneksi kanikseni Norjaan ja elää pienen tiimimme mukana.

Vilke kotiutui mukavan nopeasti Norjaan, vaikka kaikki uusi tuntui hyvin jännältä. Muut kanini eivät ole olleet moksiskaan kissoista tai koirista, mutta Vilkeä nämä kummalliset otukset pelottavat. Vähitellen se on kuitenkin alkanut jo tottua, ymmärtää, ettei tarvitse pelätä. 
Tavoiteena on myös Vilken kanssa päästä kilpailemaan. Sitä hypytellessä kotioiloissa, oli hassua, miten en muistanut kuinka hyvin se hyppää. Vilke on innokas hyppääjä, jolla on varmasti mahdollisuuksia vielä radoilla.

En ole myöskään tämän kanin kohdalla päättänyt tuonko sen takaisin Suomeen vai jääkö se tänne. Siksi pidän vaihtoehdot avoimina.

1 kommentti: