keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Vauhdikkaasti!

Vauhdikkaasti kuvaa todella hyvin sitä, miten juuri nyt menee. Tämä ei ole sellaista näännyttävää vauhdikkuutta mitä useasti Suomessa sain kokea, tämä on sellaista mistä omalla tavalla tykkään. Tosin välillä tuntuu, että eläisi jossain tv-sarjassa ja siitä ollaankin Elinan kanssa nyt vitsailtu, kun koko ajan  sattuu ja tapahtuu.
Eläinten hoidon ohessa on riittänyt työkeikkoja tässä lähistöllä. Saanut viettää todella monipuolisia ja hauskoja viikonloppuja. Kärsinyt pahasta univajeesta, mutta saanut myös vastineeksi nukkua pitkään. Uusia tuttavuuksia tullut tavattua paljon, niinkin hyviä, että sunnuntaina mulle tuotiin pihaan auto ja vielä tosi hieno sellainen! Sillä on ollut nyt ilo ajella, varsinkin kun ehtinyt jo unohtua automaattivaihteisen auton helppous.
Tänään olin vaihteeksi Gjøvikissä viettämässä aikaa Tonjen kanssa ja paluumatkalla saikin seikkailla uutta reittiä kotiin, kun vakkari reitti oli suuren tulipalon vuoksi suljettu. Huomenna luvassa koko päivän maalauskeikka, mutta sitten saakin aloittaa jo viikonlopun! Perjantaina nimittäin hyppään neljäksi tunniksi autonrattiin ja suuntaan hieman kauemmas tunturiin mökkeilemään. Odotan innolla tätä reissua, mutta hieman myös pelolla. Miten onnistuu perinteinen mökkiviikonloppu norjalaisten kanssa?

Kotipuolesta ei ole sen ihmeempää uutisoitavaa, pitsi se, että Freya ei taida olla kantavana. Se tullaan siispä uusiksi astuttamaan parin viikon päästä ja toivotaan sitten tärppäävän! Lisäksi ihana pikkusiskoni on viemässä yllätykseksi muutaman kanimme SM kilpailuihin, eli ei jääkään ihan kokonaan meidän tiimiltä väliin nuo skapat! Jännä nähdä miten kaneilla lopulta menee siskon kanssa näissä kisoissa!

Pääsin viikonloppuna toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja kilpailemaan kanieni kanssa Norjassa. Tarkoitus oli tehdä kesällä reissu Ruotsiin kisaamaan, mutta ärhäkän virustilanteen vuoksi nämä suunnitelmat kumottiin täysin. Norjaan tulon myötä aukesi kuitenkin uusi mahdollisuus!
Lauantaina menin todella pieniin kisoihin Flisaan. Ne pidettiin Siljen luona, eli samassa paikassa mistä mun treeni käytössä olevat esteet on haettu. Täällä pidetään todella paljon ns. treenikisoja, en ole vielä oiken hahmottanut niiden ja varsinaisesten kilpailuiden eroa. Ero taitaa olla siinä, että ilmomaksut on 10-50senttiä ja perjaateessa ei palkintoja. Silti aina järjestäjä hankkii jotain pientä sijoittuneille, kun täällä on sellainen perinne.
Omaan mieleen tuo oli mitä parhain tilaisuus aloittaa kilpaileminen täällä. Pienellä porukalla, kun paikalla ei tosiaan ollut kuin Silje ja hänen kaverinsa. Kaneja kuitenkin riitti ja saatiin todella mukavat kilpailut pystyyn! Zed hyppi molemmissa helpoissa ja nämä olivatkin sen ihka ensimmäiset estekilpailut. Poitsu oli todella hieno ja meni helpon mutkan 1+1 tuloksella ja helpon suoran 0+3 tuloksella. Vilke oli hieman laiskempi kv mustkalla ja meni sen 5+3 tuloksella, kun taas suoralla radalla oltiin jo enemmän hereillä hypäten 3+0 tuloksen. Kilpailut alkoivat tosiaan kahden aikaan ja päätettiin kisat hieman neljän jälkeen. Jäi todella kivat fiilikset tuosta päivästä!

Sunnuntaina oli aikainen herätys, sillä oli ajettava ensin Gjøvikiin, hypättävä Tonjen kyytiin ja ajettava siitä tunturin yli Hønefossiin. Aamulla oli jo todella kylmä ja kun päästiin tunturiin, niin siellä satoi kunnolla lunta! Kisapaikallakin nautittiin aamulla pienestä räntäkuurosta, mutta muuten oli vain tuuli ja kylmä kaverina. Päivä oli oikeasti mukava, todella rento, mutta luihin ja ytimiin kylmä! Eliitin ja vaikean aikan olin lähinnä yhden kisaajan autossa sulattamassa nenää, varpaita ja sormia. Keskivaikeassa suorassa pääsi sitten jo paremmin liikkumaan, kun Vilken kanssa mentiin radalle. Poitsu meni todella kivasti, mutta huolimattomia virheitä tuli 4 kappaletta, 3 virhettä oli raja toiselle kierrokselle. Zed vastaavasti oli taas mukavassa iskussa ja se meni ensimmäisen kierroksen yhdellä hupsulla virheellä ja toisen 2 virheellä. Tosi hienosti ja tasaisesti liikkuen! 
Paikalla oli myöd Dane, joka meni tosi nätisti 0+1 radan ja samaten korkeudessa 70cm saaden klassauksen! Lisäki hyppäämässä oli myös kaksi muuta kasvattiani: April helpossa, jonka se voitti 0+0 radalla ja Gian sisko Taise, joka hyppäsi eliitissä ja korkeudessa 70cm tuloksella.

Alusta saakka mulla on ollut jo todella hyväksytty fiilis estepuolen porukkaan. Olen saanut todella lämpimän vastaanoton ja mukana on ollut olla todella helppoa. Tietyllä tavalla toiminta on todella samanlaista mitä Suomessa. Eroja tietysti löytyy huoja ja hyviä.
Se mitä viikonloppuna ainakin eroja tuli esille ja ylipäätään jo aiemmin:

- Arvosteluluokat, täällä hypätään radat niin, että kokonaistulos määrittää sijoituksen. Eli Suomen B arvostelu. 
- Klassauksia tulee sijoituksen mukaan, ei virhepisteiden. 
- Korjauksia otetaan oikeasti heti, jos korjaat kania.
- Myös korkeudessa otetaan korjauksia ja siinä on myös maksimiaika.
- Ei turhaa vikinää radoista tai tuomaroinnista, säännöt ovat kaikille selvät.
- Toisia oikeasti kannustetaan ja osataan olla iloisia toisten puolesta.
- Peruskilpailuissa ei ole lähtölistoja, hypätään kun on valmis menemään radalle. Paljon sujuvampaa.
- Luokat hypitään aina isommasta pienempään, jotta säästetään aikaa.
- Yleinsä ensimmäinen kierroksen jälkeen muutetaan paria estettä toista kierrosta varten.
- Helppo ja keskivaikea ovat todella helppoja! Eliitti todella tasokas ja vaikea ainoa joka vastaa vähän sitä mitä meillä Suomessa on.
- Kilpailuissa ei jaeta yleinsä ruusukkeita, vaan käytännöllisiä palkintoja esim. herkkuja ja tavaroita kaneille ja ohjaajille. Palkinnot valitaan ns. palkintopöydältä aina sijoituksen mukaan.
- Ilmoittautumismaksut ovat todella pienet pikkukisoihin 10-50senttiä kani, hieman isompiin n. 1e per kani. Todella isoihin kisoihin n. 3e.

Eroja siis tosiaan löytyy ja tässä tosiaan varmasti ei ole edes niitä kaikkia. Suurin sokki näistä eroista taisi olla tuo korjauksien tarkkuus. Ei tarvinnut kuin kääntää kania vähän, niin tuli jo korjaus. Tosin nimensä mukaan mennään, eli aina kun joudut korjaamaan kania, niin silloin tulee korjaus. Tässä asiassa suomalaisten tulisi kenties tsempata?
Tuota palkinto ideaa olen ihastellut jo siitä lähtien kun tämä käytäntö minulle selvisi. Koen tosiaan tuon todella hyvänä, sillä vaikka ruusukkeet ovat kivoja, niin vielä kivempaa on saada jotain käytännöllistä ja valita vielä itse se palkinto palkintopöydältä. Isoihinkisoihin ja teemakisoihin voi säästää sitten ne ruusukkeet.

Nyt viikonloppuna alkaa tosiaan kahden viikon karanteeni aika, sillä viimeisellä viikolla pidetään Stavangerissa NM kilpailut ja LU! Sinne saapuu kaniharrastajia ympäri Norjaa ja vähän kauempaakin. Myös itse suuntaan tämän alueen porukan kanssa sinne ja jälleen innolla odotan upeaa kilpailuviikonloppua!

Lavella's Löppeli hölö hölö Zed "Zed"



Salta Ravinen "Vilke"

Lavella's Sounds like thunder "Dane"

Lavella's April & Lavella's Star Altais "Taise"
  

10 kommenttia:

  1. Tuo klassauspistesysteemi on kyllä fiksu! Lähtölistattomuus kuulostaa hassulta järjestelmältä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja toimiva meidän tuntemalla B arvostelulla. Kokonaisuudessa hyvin pärjäävät siirtyvät aina eteenpäin.
      Lähtölistattomuus on omalla tavllaan todella sujuva itseasissa, kun aina on seuraava menossa radalle, edellisen jälkeen. Ei tarvitse venailla milloin seuraava listalta tulee, kun kuka vain voi mennä seuraavana.

      Poista
  2. Kiinnostavaa kuulla muitten maitten/alueitten kisakulttuurista! Ehkä sillä voimakkaalla alueellisuudellakin on oma vaikutuksensa - jos omalla porukalla järjestetään pienempiä kisoja usein, niin varmasti kavereiden kannustaminen, hyödylliset palkinnot ja tietty tuomarointivarmuus tulee osittain myös sitä kautta. Ainakin omilta aktiivivuosilta muistuu mieleen aktiivisesti samassa porukassa treenanneiden yhteishenki myös kisoissa ja niiden järjestelyissä.

    En tiedä miten Norjassa, Ruotsissahan taitaa olla säännöissä määritelty kuinka suuri prosentti ilmoittautumismaksuista kuuluu käyttää palkintoihin. Suomessa sen pohtiminen jäi ainakin varhaisemmissa sääntökokouksissa kokonaan käsittelemättä, koska toisen yhdistyksen alaisuudessa esteporukka ei saanut itse päättää palkinnoistaan - ja toiminnan itsenäistyessä palkinnoista pohdittiin lähinnä vain sijoituspalkintojen määrää suhteessa osallistujamäärään. (Voi olla, että Suomessa ensihätään varauduttiin korkeampiin tilavuokriin, koska ne vaihtelivat paikkakohtaisesti todella paljon, ja palkinnoille ei siksi määritelty mitään hintahaarukkaa.) Toisaalta, osa Suomen sääntöjen erikoisuuksista (esim vanha klassaussysteemi, joka onneksi on jo muutettu) on muutenkin syntynyt tietystä historiallisesta tilanteesta ja toiminnan vakiinnuttua ja laajennuttua niitä voi hyvinkin olla tarpeen tarkastella uudestaan ja muuttaa paremmin tarkoitustaan palveleviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla ja tykkään kyllä itsekkin seurata mitä ympärillä tapahtuu, hieman muiden maisen käytäntöjä.
      Alueellistaminen on omalla tavallaan todella hyvä ja toivottavasti tätä Suomeenkin saadaan paremmin. Se taas kuinka kannustavia ja sujut toisen pärjäämisen suhteen suomalaiset tulevat koskaan olemaan en tiedä. Se kun tuppaa olemaan vähän joka lajissa niin, että kannustaminen uupuu ja sen hyväksyminen, ettei aina itse pärjää. Vaikka meno useasti kilpailuissa on positiivista, niin silti aina on hieman jäänyt tuo toisen puolesta iloitseminen.

      Suomessa oli joskus säännöissä kuinka suuri osa tuotosta pitää käyttää palkintoihin, mutta muutama vuosi sitten se muistaakseni poistui. Omalla tavallaan on hyvä aina uudistaa, sillä liikaa siihen vanhaan juurtuminen voi jopa vain hidastaa kehitystä.

      Poista
  3. Hieno systeemi Norjassa!

    VastaaPoista
  4. Hirmu mielenkiintoisen kuulonen toi klassausten määräytyminen muualla! Miks se muuten on suomessa eri tavalla?

    Pakko kyl päästä tsiigailemaan kisoja joskus suomen rajojen ulkopuolellekin, kaikki vaikuttaa toimivan ihan eri tapaan muualla :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jäänyt alkuajoista tuollaiseksi, eikä sitä ole lähdetty paljoakaan muuttamaan. Toisekseen niin kauan kuin Suomessa hypätään lähinnä A arvostelulla, ei ole järkeä muuttaa siihen, että sijoituksen mukaan tulee klassaus. Ruotsissa ja Norjassa kun vaaditaan aina klassautuvalta oikeasti hyvä kokonaistulos, eli näyttö molemmilta kierroksilta, jotta kani ansaitsee klassauksen, mutta myös eliitissä sertin. Suomessa hypätään lähinnä A arvostelulla. Jos klassaukset saisi sijoituksen mukaan, voisi klassauksia saada esim 8+1 radalla menneet ja oikeasti hyvät kanit esim 2+2 radalla menneet sivuttuu. Koska arvostelu köytöntö on A, eli ei katsota kanin kokonaistulosta, vain yhden kierroksen tulosta.

      Poista
  5. Poikkean vähän postauksen aiheesta, mutta miten kanin "murkkuiän" tunnistaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on pääpiirteittäin samanlainen kuin meillä kaikilla eläimillä, myös siis ihmisillä. Murrosiässä nuoren hormoonitoiminta kasvaa, tänä aikana lapsesta kasvaa aikuinen. Kaikki ei tapahdu ihan heti ja murrosikä on todella yksilöllinen. Murrosikäinen nuori saattaa koetella välillä todellakin kovin hermoja, käytös olla hyvin ailahtelevaa ja rasittavaa. Sen lisäksi, että murrosiässä haetaan itseään ja kehittyy se jokaisen oma persoonallisuus, myös fyysiset ominaisuudeet kehittyy aikuisemmaksi.
      Murrosikä on todella luonnollinen asia, kanille, kuin ihmiselle ja monelle muulle eläimelle. Se on yksin kasvun ja kehityksen tärkein vaihe. Sen perusteella eläimestä muotoutuu lopulta se mitä siitä tulee aikuisena olemaan.

      Poista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni