sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Vallattomat

Mun piti tehdä tämä postaus jo perjantaina, mutta sen verran oli muita hommia, että oli pakko vain lykätä tämän postauksen teko myöhemmäksi. Muutenkin viikko ollut aika hurja, vuorokausi liian lyhyt, hommaa liian paljon ja aamukin tullut aina liian pian. Sanoisinko, että hieman robotti olo. Taas, ja tämä on juuri se minkä takia lähdin elokuussa Norjaan, karkuun kaikkea, miettimään ja kokeilemaan mitä on olla suht stressivapaa ihminen. Noh toivotaan, että joulun jälkeen helpottaa ja ennen sitä aina sopivissa väleissä ehtisi lataamaan omia pattereita.  

Viime perjantaian tosiaan tuli haettua Banzai astutuslainaan, eli moikkaamaan Dorista. Tästä pikku poitsusta on kasvanut niin hurmaava! Lähes koko viikko oli harmillisen harmaa, sateinen ja vielä tuulinenkin, ettei päästy paljoa Banzain kanssa olemaan kaksin ulkona. Perjantaina kuitenin siunautui vihdoin hyvä ilma! Ensin nappasin Banzaista portailla kuvat, missä ei kyllä kauaa jaksanut olla, kun halusi jo takaisin minun luokseni. Tämän jälkeen kokeiltiin esteitä, siis Banzain ensimmäinen kerta ja se meni todella hyvin! Taitoa ja kykyä oppia tuola kanilla on, varmasti voisi pärjätä esteillä pitkälle! Toivotaan, että Banzai periyttää kykynsä eteenpäin lapsilleen.

Viime lauantaina sitten vuorossa olikin ajo Helsingin päätyyn, ensin Lauttasaareen hakemaan Simba ja sen jälkeen vein Tattiksen Klaukkalaan moikkaamaan Nipaa. Tämän jälkeen ajo takaisin Saloon ja Simban jättö toiseen sijoituskotiin Ravan luoksen ja sitte himaan. 
Viikko meni hurjan nopeasti ja pian olikin jo taas perjantai. Banzai kyytiin, eka pysähdys Salossa ja Simban nappaaminen kyytiin Ravan luota ja matka jatkui palauttamaan Banzai kotiinsa. Eikä pääty ajot tähän. Eilinen oli pahin, takana pitkä, uuvuttava viikko ja luvassa oli lähemmäs 600km ajoa.
Eilen tosiaan oli Turengissa pikkujoulu kisat ja aamusta ajoin ensin Sagan sinne. Ilmoitin myös jälki-ilmolla pitkästä aikaa kanin pettiin, Taawin nimittäin, joka on nyt muutamat viikot asunut täällä meillä sisäkanina. Hirmuisesti muuta ei aamulla ehtinytkään tehdä, kun oli jo lähdettävä hakemaan Tattia, palautettava Simba ja ajettava vielä Malmille. Tämän jälkeen suunta takaisin kisapaikalle, jossa olikin pakko ottaa pienet torkut.
Kyllä, hillitöntä ajoa ja kaikki vain kanien takia. Jos koskaan kukaan kuvittelee, että kanienkasvattamisella tienaa, niin kuvitelma menee pahasti pieleen. Tämä on harrastus ja elämäntapa, joka syö paljon rahaa, mutta mitä sitä ei harrastuksen eteen tekisi?
Toivotaan nyt syvästi, että tämä kaikki ajo ja vaiva palkitaan poikasilla jouluna! Muuten odottaa sama rumba uudestaa.

Kun eilen pääsi vihdoin yhdeksän aikoihin kotiin ja halusin vain päästää nukkumaan. Tietysti pyrki hoitamaan kanit nopeasti. Hyh ei päde nopeasti kanien kohdalla. Olin palauttamassa Tattia takaisin Milanin ja Gian luo, jotka ottivat lapsukaisensa hyvin vastaan, alkoi viereisessä kopissa Lynalla ja Meillä hillitön tappelu. Kaikki päätyi lopulta siihen, että Mei hyppykiipesi reipas 2 metrisen aikauksen yli, pari volttia ja maahan. Itselle tuli täydellisen huolisekoaminen, kun Mei näytti vähän takajalkaa siihen malliin, että auts. Onneksi ei mitään, mutta nyt Mei on saanut olla mun kanssa sisällä sen aikaa kun pohdin uusia asumis järjestelyitä kanilaan. 

Olen jo jonkin aikaa honioinut, että Mein ja Efyn kanssa asuvilla Lynalla ja Vitanilla on alkanut murkku. Ne pyrkivät enemmän ja vähemmän kokeilemaan rajojaan ja vanhemmilla kaneilla menee hermo. Koska nuoret eivät halua alistua, seuraa matseja. Useasti nämä ovat ruokinnan tai siivouksen aikaan, jolloin omaa asemaa käytetään eniten. 
Murkuttelijat eivät pääty täysin tähän kaksikkoon, sillä myös Björnellä on murkku edelleen päällä. Mun Norjassa ollessa se oli aloittanut ihan kunnolla uhittelun ja puraissut mm. siskoa ihan kunnolla sormeen, niinkin kovaa, ettei sormessa ole vieläkään tuntoa. Nyt koko tämän ajan kun olen ollut taas kotona, olen käyttänyt mahdollisimman tiiviisti Björnen kanssa olemiseen. Siitä huokuu todella eksyksissä ja irrallaan kaikesta oleva kani. Sellainen joka ei ole päässyt kunnolla kiintymään ja luottamaan kehenkään. Nyt työstämme juurikin sitä luottamusta ja ihan varuiksi ne toppahanskat kädessä. Pienessä ajassa todella hyvään suuntaan ollaan jo menty! Tosin harmittaa vain edelleen, ettei ehtinyt löytää tälle kanille kotia ennen Norjaan lähtöä, sillä se olisi voinut pelastaa koko tilanteen. Nyt se valitettavasti on myöhäistä ja hyvin todennäköistä, että luottamuksen löytyessä tätä kania ei voi enää myydä toiselle ihmiselle.

Alla vielä videoita perjantaisesta estetreenistä, mikä sujui jo paremmin mitä edellinen. Björne varsinkin loisti mitä hienoin hypyin! Nuoret olivat myös vauhdissa, tosin liiankin vauhdissa ja estevälit olivat näille kaikille enemmän ja vähemän liian lyhyet. Josko vielä malttia saataisiin niin, että pienemmillä väleillä pystyttäisiin menemään, kisoissa kun harvoin helpossa reilun kolmen metrin esteiden välejä?

           

Lavella's Banzai "Banzai"




 Lavella's Just Surf the Net "Simba"






6 kommenttia:

  1. Nostan kyllä hattua tuolle sun jaksamiselle, vähemmästäkin sitä jo väsyy. Hommaa kun riittää niin vuorokaudesta loppuu tunnit kesken, nukkuakin pitäisi ja muutenkin ylipäätään levätä. Arvostan todella sitä mitä teet kanien eteen, esimerkiksi juuri tuo ajaminen. Moni ei mielellään lähtisi ajelemaan tuosta noin vaan. Mutta kuten kirjoitit postauksessasi, mitäpä sitä ei harrastuksensa eteen tekisi. :-) Ja hei tuli tosi hyvät kuvat Simbasta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ja varsinkin joulun aikaan parilisä tuntia tekisi terää, mutta onneksi aina joulukiireiden jälkeen helpottaa!
      On tosiaan kanien kannalta niin paljon mukavampi sijoittaa, kun pääsevät jo heti omaan kotiin eikä vasta kasvatuksen jälkeen. Vaikka se ajoa tekee, niin parempi kaneille. :)

      Poista
  2. Mä ehkä olen vähän pässi, mutta miksi kaneja ylipäätään pitää olla noin paljon? Kun tämä ei ole ensimmäinen postaus, missä puhut väsymyksestä ja että tarvitset maisemanvaihdosta, kun et jaksa.

    Kasvattaa ja harrastaahan voi pienemmälläkin määrällä. Luulisi että se harrastus olisi mukavempaakin, kun ei koe olevansa väsynyt touhuun noin usein?

    Ps. Kiinnostaisi tietää Susku (^), että miten tuo edestakas ajaminen on "kanien eteen tekemistä"? Siirrellä viikottain kaneja paikasta toiseen ja jättää vieraisiin paikkoihin tottumaan ja heti jälleen hakea pois.. Kanikaan tuskin nauttii ihan hirveästi siitä jatkuvasta maisemanvaihdoksesta ja automatkailusta, että se olisi niille jotenkin.. hyväksi. Etenkin, kun Maija puhuu todella paljon, kuinka kasvatus on sitä emon "uhraamista" kun synnytyksessä voi käydä mitä vain. Mutta tämä ajeluhomma lienee kyllä täysin sellainen asia, mille en ymmärrä, miksi pitäisi nostaa hattua. Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä nyt ei ole ollenkaan yllättävä kommentti sinulta. Aina kun on kasvatukseni sinua jollaitapaa vaivannut, mutta ei voi tosiaan kaikkia miellyttää ja se on ok minulle.

      Poista
    2. Minua ei kasvatuksesi häiritse, ei suinkaan. Minusta on hienoa, että joku jaksaa ahertaa tämän lajin parissa. Missään en ole koskaan moittinut sinun kasvatusta.
      Olen vuosia seurannut työtäsi ja katsonut sinua ylöspäin. Enää sille ei taida olla aihetta, koska et selkeästi osaa (enää?) vastata sinulle esitettäviin kysymyksiin, loukkaannut ja poistat kommentteja. Jokainen toki hoitaa tavallaan asiansa, mutta vastuuntuntoista ja rehtiä kasvattajakuvaa sinusta ei kiertovastauksilla enää saa. Sääli, oikeasti!

      Silti ihmettelen, miksi täytyy olla niin suuri lauma kotona, jos tuntuu ettei aika ja jaksaminen riitä? Ihan kelle tahansa muullekin esitettäisiin sama kysymys, miksei sinulle saa?
      En ymmärrä miksi otat niin henkilökohtaisena hyökkäyksenä kysymykseni, jotka kuitenkin liittyvät täysin siihen, mitä olet sanonut. Esimerkiksi nyt tuo jaksaminen ja se synnytys, josta usein mm. Facebookissa olet puhunut. Ovatko nämä asioita, joista vain sinä saat puhua kun siltä tuntuu vai sellaisia, että vain samaa mieltä olevat saavat kommentoida?
      Eikö sinua saa lainkaan kyseenalaistaa tai pyytää asioille jotain tarkennusta?

      Ilman kynsiä ja hampaita. Olisi vain kiva saada sinulta kunnon vastauksia muihinkin, kuin pelkkiin ihkutusähkytyskommentteihin.

      Näytä, että olet ihan perkeleen hyvä kasvattaja! Sellainen, jota kuuluu edelleen katsoa ylöspäin ja nostaa sitä hattua! Kasvatustyötäsi ja -saavutuksiasihan edelleen kuuluu tavan pulliaisen kadehtia, mutta kasvattajana ja bloggaajana on taso laskenut. Nosta se!

      Poista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni