Jänömäiset meiningit

Tänään onkin ollut hyvä päivä tehdä koneella hommia, ulos kun ei paljoa huvita mennä. Kanitkin viihtyneet lähinnä kanilan puolella, tosin Björne paineli hangella muidenkin edestä menemään, vaikka lopulta sitäkin alkoi tympimään tuuli ja vaakasuoraan tuleva lumi.

Piti oikein virkistää mieltä mitä edellisessä kuulumispostauksessa on ollut. Viime viikon pidin suosiolla taukoa, kun tuo viikko oli sen verran kiireisen puoleinen. Nyt tämän viikon saan olla vapaalla ja toteuttaa omia juttujani. 

Kanirintamalla on sattunut ja tapahtunut paljon, kyllä pienessä ajassa jos jonkin näköistä! 

Tällä viikolla Tattiksen joulukuussa syntyneet poikaset tulevat 11 viikon ikään. Poikasista Africa ja Antarctica jäävät kotiin kasvamaan. America lähtee valloittamaan Ahvenanmaan kilpailuratoja ja elämään kotipupunelämää kastroitun uroksen kanssa. American muutto on perjantaina, eli toivotaan, että sään puolesta saataisiin vielä mahdollisuus kuvata koko poikue tänne blogiin.

Doriksen karvaiset estepoikaset tulivat maanantaina 7 viikonikään. Vielä on hieman auki, kuka jää kotiin ja ketkä kaksi muuttavat alustavasti kyselleille. Katson tätä tilannetta paremmin viikonloppuna, kun toiset kiinnostuneet ovat käyneet poikuetta katsomassa. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tästä poikueesta yksi uroksista olisi kotia vailla. Laitan paremmin ilmoitusta kotisivuille lähipäivinä, mutta HOX HOX sinä ensimmäistä kania etsivä tai jo pidempää kaneja omistanut: jos haet aktiivista seurapupua, pienemmässä koossa. Tästä poikueesta se voisi löytyä. Tämän poikueen lapsosten kanssa on mahdollista harrastaa myös estehyppyä kotona, kuin kisaradoilla. Lapsosten harjastyypi on tosiaan se Mm, eli kasvunmyötä lähtevä /harveneva harjas. Postauksen lopusta löytyy videota koko poikueesta. 

Kanilasta löytyy myös tänään kolmen viikonikään tulleet Vitanin ja Freyan poikaset. Maanantaina nappasin heistä kasvukuvat ulkona, kaikki olivat niin kovin reippaina! Vitanin poikaset tulivat kunnolla pesästä ulos ennen minun Norjan reissua ja kulkevatkin kopissaan jo nyt kovin määrätietoisesti. Freyan lapsoset ovat vasta tällä viikolla alkaneet tutustua koppiinsa ja pian nekin jättävät jo kunnolla pesänsä. Veikkaan, että ensi viikolla voisi olla hyvä hetki julkaista näiden kahden poikueen poikasten nimet.

Sitten vielä kanilan viimeisimpiin tulokkaisiin. Tällä hetkellä kanilassa tuhisee 7 viime viikolla syntynyttä poikasta, mutta nämä ovat kaikki vain yhdeltä emältä. Norjan viikonloppuni aikana Varyanin ainokainen ja Tamin synnyttämä kolmikko oli kuolleet. Varyanin poikanen oli jostain syystä tullut ulos pesästä ja kylmettynyt. Tamin kohdalla pesässä ei ollut riittävästi poikasia lämmittävää karvaa. Ei voi sanoa kuin voi hosulit ja toivoa, että kumpikin oppii huolellisemmiksi toista kertaa varten. 

Näiden kahden naaraan uudelleen astutukset saavat olla nyt viimeiset tälle keväälle ja jos poikasia ei nyt toisellakaan kertaa meinaa tulla onnistuneesti, niin nämä poikueet siirtyy syksyyn. 

Postaus jatkuu poikasten kuvien jälkeen....

Vitanin poikaset

 musta otter, naaras

 luonnonkeltainen viittakuvio, uros

 keltamusta japanilainen kirjava, naaras

 keltamusta japanilainen viittakuvio, naaras

Freyan poikaset

 luonnonpunainen viittakuvio, uros

 luonnonpunainen, naaras

 luonnonpunainen viittakuvio, naaras

 "Reetu" luonnonpunainen, uros

 luonnonpunainen viittakuvio, naaras

 luonnonpunainen viittakuvio, naaras

Doriksen poikaset

Sunnuntai ilta oli hieman harmillinen jo Varyanin ja Tamin kylmettyneiden poikasten takia, mutta vielä isompaa huolta oli maanantaille luvassa. 

Viime viikolla kävin Mein kanssa eläinlääkärissä, kun yhtenä iltana huomasin hänen nisän olevan todella omituisen tuntuinen. Huolesta suunniltaan käytiin lääkärillä, kuvattiin, tutkittiin tuo pikkuotus kauttaaltaan ja otettiin näytteitä. Nisä oli onneksi vain tukkeutunut, pupu muuten täysin terveenä. Samalla reissulla päätettiin kuitenkin lääkärin kanssa, että Mei steriloitaisiin seuraavana maanantaina. Olen tätä hautonut jo tovin ja ennen kaikkea lykännyt eteenpäin koko ajan. Ajan varaamisen jälkeenkin meinasin jo useaan otteeseen perua ajan, mutta pikkusysteri sai onneksi minut vakuuttuneeksi operaation kannattavuudesta. Toinen ratkaisu on operoida kani, kun sille on oikeasti tullut joku kohtuongelma. Tietysti silloin riskit olisi vielä suuremmat ja kasvain voisi olla levinnyt niin, ettei mitään olisi enää tehtävissä. 

Maanantai aamulla jätin rakkaan 6 vuotiaan Mei pupuni klinikalle ja suuntasin itse Turkuun. Ohjeistin, ettei minulle saa soittaa, jos jotain tapahtuisi. Sellaisessa tilanteessa en pystyisi mitenkään ajamaan autoa. Saavuin iltapäivällä takaisin klinikalle ja helpotuksekseni leikkaus oli sujunut hyvin. Sitten suuntasimmekin kotiin ja loppupäivä meni Meitä hoitaessa. Ensimmäiset päivät Mei oli todella kehnossa kunnossa, eikä lähtenyt omatoimisesti syömään. Näin ollen syötin sille itse läpi yöt ja päivät persiljaa ja porkkanaa sekä juotin tietysti vettä. Eilen illasta alkoi kani omatoimisesti syödä taas heinää ja yöllä Mei oli tullut ihan itse ulos kopistaan. Tähän mennessä toipuminen on sujunut hyvin ja toivon, että se jatkuu samaan malliin!

Mitäs sitten vielä? Niin mulle kotiutui vähän etuajassa kaksi norjalaista belgianjänistä! Suunnitelmissa oli, että jäniksiä olisi tulltu vasta pääsiäisenä, mutta toisin kävi. Kanit pääsivät niin hyvin kulkemaan kaverin kyydissä Norjasta Suomeen, että käytin tietysti tätä mahdollisuutta hyväksi. Näin ollen luonani asustaa nyt belgianjänis uros Jaqu ja belgianjänis naaras Zaida. Puhdasta belgianjäniskasvatusta en ole suunnitellut, mutta estekanikasvatukseen nämä kumpikin toivottavasti pääsevät ottamaan osaa. Molemmat jänöt ovat nyt karanteenissa ja saavat myös kotiutua rauhassa pitkän matkan jäljiltä. Ulkoiluttaa ja kuvata heitä voisin kyllä joku päviä ja esitellä paremmin täällä blogissa. 

1) Viime viikolla syntyneitä belgianjänö-esteristeytyksiä. 2) Tokkurainen Mei 

 3) & 4) Norjassa otetut puhelinkuvat Zaidasta & Jaqusta!