Sähköenergiaa

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017
Ihan sellainen fiilis, että hurjan pitkä aika siitä kun viimeksi postasin. Mun piti jo viikonloppuna postailla kuvia poikasista ja maanantaina viikonlopun kilpailuista. Jotenkin vasta tänään siunautui sopiva hetki istahtaa koneelle ja päivittää blogia, eli nyt tulee kaksi postausta perä perään.

Aloitetaan tällä kisapostauksella ja pienillä kanila kuulumisilla.
Sunnuntaina oli tosiaan minun vastuuhenkilöimät estekilpailut Niittyalhon tallilla. Ihan alkuun, tuo paikka ja sen ihmiset olivat aivan super ihania! Suuret kiitokset heille ja tietysti vielä Millalle(ex. Jäätuulen kasvattaja) joka vinkkasi mulle tämän paikan!

Kilpailupäivä sujui mukavasti. Saatiin mukava pikku kisaporukka kasaan, vaikka todella moni kisaajista on nyt ns. karanteenissa aiempana viikonloppuna olleiden Perttulan kilpailuiden jäljiltä. Koska luvassa oli kilpailut pienellä porukalla kokeilimme hyppäämistä ilman listoja ja ööh, se sujui kai niin hyvin kuin voi tässä vaiheessa mennä. Hieman kai alkuun ideaa ei oikein ymmärretty, mutta kyllä se siitä sitten lopulta lähti hyvin sujumaan! Uskon, että ilman listoja hyppäämisestä saadaan vielä toimiva ja sujuva tapa pikkukisoihin. Idea siinä on hyvin yksinkertainen: lämmittelemässä on muutama(lämmittelyratoja 2-3) ja yksi ihminen aina radalla. Tämä vain vaatii sitä, että osataan seurata kilpailuiden kulkua ja pysyä myös itse siinä mukana.

Vaikka päivä kului minun osalta lähinnä tuomaroidessa ja kisojen sujuvuutta ylläpitäessä, oli mulla myös kaneja mukana hyppäämässä. 
Ra, Milan ja Gia olivat hyppäämässä eliitti suoraa. Edellisen kerran tuota luokkaa he ovat hypänneet Salon SM kilpailuista ja siitä on kulunut todella reipas tovi. Hienosti he kaikki kuitenkin menävät! Gia hyppäsi 1+2 radan, Ra 4+0 ja Milan 4+2. Parhaassa vedossa oli ehdottomasti Gia, joka meni oikeasti todella nätisti kummatkin kierrokset. Ra ja Milan olivat ensimmäisellä kierroksella aavistuksen jäässä, mutta toiselle kierrokselle kummatkin paransivat todella hyvin! 
Vaikessa suorassa vain tuomaroin, mutta sen jälkeen tuli keskivaikea suora, jossa Loki kilpaili. Oltiin Lokin kanssa hakemassa viimeistä klassausta ja kyllähän se tuli sujuvilla 1+0 radoilla! 
Pituushypyn kanssa kävi pieni kömmähdys, eli yhdistyksen estekärrystä puuttui pituuseste. Näin ollen hypättiin sitten korkeutta. Arvaatte varmasti, että harmitti paljon, kun kyseistä luokkaa ei ole päästy pitkään aikaan hyppäämään. Tilanteelle ei kuitenkaan voinut mitään, toisella kertaa sitten.
Korkeudessa hyppäsi Ra, Milan ja Loki. Kaikki hyppäsivät 75cm, joka on kaikilta oikein mukava tulos.

Kaiken kaikkiaan mukava perus kisapäivä. Ei ehkä sellainen parhaimmasta päästä oleva, mutta ei huonokaan. Kenties hieman tuli jöötiä pidettyä siitä, ettei homma mene ihan vetelehtimiseksi. Jota voi sattua hyvin herkästi, kun kyseessä pikkukisat ja ei mikään ihmeempi hoppu. Hienosti saatiin kuitenkin kilpailut pidettyä, vaikka venyivätkin aavistuksen arvioidusta.


 

Muuten kanilalla rullaa oikein mainiosti. Kevät on meille kaikille mieleen ja on ollut nyt nastaa kun töiden jälkeen saanut pitää kaneja hyvinkin pitkää ulkona. Pian päästään jo kunnolla valtaamaan taas kesätarhoja!
Lähes kaikilla naarailla on päällä nyt aivan hurjat kiimat, jopa Doris haluaa jo uusia lapsia! Kuluneella viikolla Gialla ja Milanilla kiimailu meni niin pitkälle, että he alkoivat todenteolla ahdistelemaan Tattiksen Lennar poikaa. Tuo tällä hetkellä yksi maailman suloisimmista otuksista oli aivan ihmeissään ja nyt vielä enemmän, kun hän joutuin jättämään tiiminsä ja muuttamaan omilleen. Tosin ajan kysymys oikeastaan oli, milloin Lennar muuttaa erilleen. 
Tattiksen naaras poikanen Anti saa jäädä asumaan emän, mummin ja isomumminsa kanssa. Kumpikin näistä Tattis lapsista on luonteiltaan hyvin herttaisia, varsinkin Lennar, joka on tällä hetkellä oikeasti se kanilan kiltein tapaus! Olen miettinyt, jos hänet sijoittaisi vähän neuraalimpaan ympäristöön ihan lemmikiksi ja/tai kisakaniksi. Hänestä voisi joku saada oivan lemmikin ja myöhemmin voisi harkita hänen käyttöä yhteen-kahteen poikueeseen. 

Ja sitten viimeisin häppeninki, mistä blogin otsikkokin tulee. Mei sai sähköiskun. Mulla ei ole koskaan yksikään kani onnistunut saamaan kunnolla sähköiskua, mutta nyt on sekin koettu. Kaikki tapahtu su-ma yönä, jolloin tuo rotta oli jotenkin kikkaloinut itsensä tietokonepöydän alle, eli sinne johtovaltakuntaan. Radion johtoa tuli maistettua ja sillä hetkellä herätettyä myös minut. Mulla kesti aluksi hetki tajuta mitä tapahtui, unesta herääminen vaati sen, että sain myös itse sähkärin. 
Koko tilanne ärsyttää muo aivan käsittämättömän paljon, ihan sama jos joku johto menee, mutta se, että kanille olisi voinut oikeasti käydä pahasti. Noh nyt opimme, että vaikka olisi kuinka luotettava kani, se ei ole asunnossa vapaana kuin valvotusti. 

Loppuun vielä kuvia Milanista ja sen lapsen lapsista Lennarista ja Antista!


Lavella's Lost wind "Milan"




Lavella's Antarctica "Anti"







Lavella's Africa "Lennar"






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti