tiistai 6. helmikuuta 2018

Milanin poikaset ja talvirallia

Milanin poikaset tulivat tällä viikolla kahden viikon ikään. Kaikki poikaset ovat avanneet silmänsä, mutta vielä he pysyvät visusti pesässä. Se on tietysti hyvä, sillä saimme pienen pakkasjakson juuri nyt. Otin eilen heistä paremmat kuvat. Poikaset olivat juuri syöneet, eli kovin teki mieli nukkua. Sinäänsä mukava kuvata kerrankin näin päin, yleinsä poikaset tuppaavat touhuttamaan joka suuntaan. 
Viime poikaspostauksessa kovin lupailin kahdesta heistä luonnonsoopeleita, mutta niin kuin aavistelin niin ruskeasoopeleita he ovat ja vielä white kuviolla, hurja mäihä! Tulee varmasti komeita isona, onhan tuo upea väri! 
Toistaiseksi on vaikea sanoa mitä tulen jättämään kotiin, onko se perinteinen uros ja naaras vai pelkästään yksi poikanen. Se selviää sitten kasvun myötä. Todennäköisesti ainakin toinen naaraista muuttaa lemmikiksi ja kilpailukaveriksi Ruotsiin. Olen innoissani jälleen tällaisestä mahdollisuudesta!

Hieman harmillisempia poikasuutisia on kerrottavana myös. Kuuta synnytti viime perjantaina viisi poikasta, jotka kaikki kylmettyivät. Hän oli suunnitellut viikon pesän paikkaa, mutta H-hetkellä ei ne poikaset syntyneetkään sinne pesään asti... Varsinaista ensikertalaisen hönöilyä. 
Tämä poikueyhdistelmä on osana viisi vuotta sitten alkanutta valkokorvaprojektia ja sen olisi tarkoitus antaa viimeisiä vastauksia kysymyksiini. Sinäänsä ne vastaukset jo sain tästä kuolleesta poikueesta. Tarvitaan kuitenkin ihan kunnon (elävää) näyttöä, jotta voin koota kasaan tämän kasvatuksen ohessa tehdyn tukimustyön. Parempaa poikas onnea siispä maaliskuulle!

Milanin poikaset


ruskeasoopeli white, uros
luonnonkeltainen viittakuvio, naaras
ruskeasoopeli white viittakuvio, naaras




Teresan poikaset ja Tatin ainokainen ovat hekin kasvaneet taas huimasti lisää. Tällä viikolla he ovatkin jo kuuden viikon ikäisiä! Mulla alkaa olla jo pieni kutina kotiin jäävistä ja mitä voisi alustavasti kyselleille mennä. Olen ensi viikon reissussa, mutta sen jälkeen pitäisi selvitä mitä jää ja mitä voisi muuttaa mihinkin kotiin. Teresan poikueessa on vielä vapaana yksi-kaksi poikasta, eli kyselyitä otan heistä edelleen vastaan. 

Viikonloppuna olen perinteisesti ottanut kasvukuvat poikasista. Nyt viikonloppuna saimme kuitenkin nauttia niin kehnosta kuvaussäätä, että valokuvaaminen on vain siirtynyt ja siirtynyt. Eilen töiden jälkeen nappasin vihdoin poikaset mukaani ja suuntasimme ulos valokuvien toivossa. Pöydällä kuvaaminen ei tuntunut luonnistuvan missään kovan tuulen vuoksi. Käyskentelin jonkun aikaa ja lopulta äkkäsin talomme portaat tuulettomaksi paikaksi. Koska aurinko oli jo kovaa vauhtia laskemassa, päästin kaikki poikaset juoksemaan samaan aikaan. Samalla katsoin heidän toimivuuttaan vapaammassa ympäristössä. 
Jo hetkessä he ilmaisivat sen mitä oletinkin, eli heihin voi luottaa. Portaikon ylätasanteella ei pysytty kauaa. Mentiin portaita alas, katseltiin ympärille ja kovalla kyydillä takaisin. Välillä joku saattoi eksyä kauemmas tutkimaan, mutta minun huikkauksesta tultiin vauhdilla takaisin. He ovat hurjan hyvän oloisia nuoria kaninalkuja!

Teresan ja Tatin poikaset












3 kommenttia:

  1. Toi viimeinen kuva ok todella ihana!

    VastaaPoista
  2. Eikä miten nopeasti ne kasvaa! Ihania kuvia!
    -Alexandra

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni