tiistai 20. maaliskuuta 2018

Kysymyksiin vastauksia osa 1

Helmikuussa toteutin postauksen minkä alle sai laittaa kysymyksiä, joihin minä sitten vastaan. Normaalista kysymyspostauksesta tämä poikkesi siten, että tällä kertaa en halunnut kysymysten painottuvan minun kanieni ympärille, vaan teidän kanien ja ylipäätään yleisesti kani aiheisiin asioihin. Olen siksi karsinut joukosta suoraan ne minun kaneihini ja kanieni pitoon liittyvät kysymykset. Poikkeuksena kysymys kuinka tunnistan hyvän estekanin.

Jaan kysymykset kahteen osaan, eli tämä on nyt se ensimmäinen osa!

Pahoittelen kun vastausten kanssa kesti näin kauan. Viikot ovat sisältäneet hyvin paljon opiskelua, koulujen hakuun liittyviä ennakkotehtäviä, kesätyön hakua, töissä käyntiä ja kanien hoitoa. Koneella istuskelu on jäänyt siispä ihan syystä pienemmälle määrälle.



Mitä tehdä, jos ennen asui kolme kania keskenään, ilman riitoja. Mutta yhtäkkiä toinen neideistä alkoi murisemaan ruokkivalle kädelle, muille kaneille ja alkoi jahtaamaan toisia niin että häkkikin heilui.

Tällainen käytös on joillekkin naaraskaneille hyvin tyypillistä. Käytös johtuu/voi johtua murrosiästä, kiimoista, tarpeesta puolustaa omaa reviiriä, tilanpuutteesta ympärillä. 
Jos kyseinen naaskani on nuori, voi käytös tasaantua iän myötä. 
Kevät aikaan on naaraille hyvin ominaista kiivaampi käyttäytymismalli. Käytös johtuu voimakkaista kiimoista, valon määrän lisääntyessä. Jos naaras on hyvin täpäkkää sorttia, tähän voi auttaa sterilointi, jolloin ajan myötä hormoonitoiminta tasoittuu. Jos käytös ei ota rauhoittuakseen kevään vaihtuessa kesään, ja varsinkin jos toiset kanit stresaantuvat, on tarjottava lisää tilaa kaneille tai suosiolla annettava ärhäkämmälle tapaukselle ihan oma reviiri.


Minulla on 2 kania. Toinen on naaras nimeltään Jessica ja toinen kastroitu uros Easton. Ne on asuneet vierekkäisissä aitauksissa jo monta viikkoa. Ne syövät yhdessä, nuolevat toisiaan siis ovat kavereita. Kumminkin kun ne pääsevät yhteen ne alkavat tapella. Jessica pelkää tilannetta, Easton hyökkää sen kimppuun. Miten niitä pitäisi totuttaa ja kuinka usein. Meinaan, siksi että Jessica pelkää sitä tilannetta. Ettei sitä stressaa liikaa.

Totuttaminen kannattaa aloittaa neuraalissa ja kummallekkin vieraassa ympäristössä. Kun alue ei kuulu kummallekkaan, monesti kanit hyväksyvät toisensa paremmin. 
Joidenkin kanien kanssa totuttaminen kestää vain päivän, toisten kohdalla useita kuukausia. Sitten on myös tapauksia, jotka eivät tule koskaan toimeen keskenään. Aika ja maltti on ehkä toimivin vinkki tähän asiaan.


Mitä tehdä jos kani hyppii innoissaan esteitä kun sattuu olemaan paikalla mutta sitä on vaikea saada paikalle kun on niin vaikea nostettava ja jos väkisin vie paikalle niin lähtee heti pois?

Kysymykessä oleva asia on vähän huonosti avattu, mutta uskon ymmäräneeni mahdolisen pulman. Jos esteet ovat kooltaan isoja ja kani kieltäytyy menemästä, voi kokeilla ihan suosiolla pienempiä esteitä. Lähtökohtana se, että harrastuksen tulee olla molemmille mukavaa. Harjoitella on ihan hyvä pienemmillä esteillä ja sitten kanin tason mukaan nostaa esteiden kokoa, jos tuntuu siltä.


Miten tunnistat mikä poikanen tai aikuinen on hyvä esteille? En tiedä oletko jo tehny postausta miten esteharrastusta kannattaa aloittaa mutta kattava sekä idioottivarma selitys olisi kiva.

Kun on vuodesta toiseen ollut tekemisissä useiden satojen erilaisten kanejen kanssa, niistä oppii luonnollisesti hurjan paljon. Poikasista oppii kiinnittämään huomiota tiettyihin piirteisiin ja sitä kautta voi päätellä joiltain osin millainen poikasesta mahdollisesti kasvaa. Poikasesta voi nähdä vain suuntaa antavaa luonnetta, kanin murrosikä ja kasvupyrähdys määrittää lopullisen luonteen. Reilun vuodenikäinen kani on jo sellainen, että sen luonteen voi kertoa hyvin tarkkaan. 
Hyvä estekani on ihmisläheinen, avoin ja tykkää touhuta yhdessä ihmisen kanssa. Nämä piirteet näkyy useasti jo nuoressa poikasessa, ja aikuisessa tietysti jo selvemmin.

Mulla on tuo esteharrastuksen/estehypyn aloittaminen -postaus edelleen työnalla. Aihe on vähän sellainen, ettei sitä voi pelkästään tekstillä avata. Oheeseen tarvitaan havainnollistavaa materiaalia.
Tärkein asia esteille opettamisessa on kuitenkin on se, että sen tulee tapahtua kanin omasta tahdosta. Ensin on hyvä vain opettaa kani liikkumaan valjaissa ja vasta sen jälkeen lähteä kokeilemaan pieniä esteitä suoralla linjalla.


Mitä kannattaa hakea vanhemmista, jos haluaisi estepainottaisen poikueen?

Jokainen estekani on yksilö ja jokainen estepainotteinen poikue on aina vähän erilainen. Kuitenkin se tärkein tavoiteltava on sopiva luonne. Hyvä estekani on hyvin avoin, omaa hyvän ihmiskontaktin ja on mahdollisesti jopa hieman miellyttämishaluinen. 
Vanhemmat kannattaa katsoa aina sen mukaan, että luonteenpiirteet sopivat mahdollisimman hyvin yhteen ja mahdollisesti korvaavat toistensa puutteita.
Luonteen jälkeen tärkeysjärjestyksessä tulee koko ja kroppa. Koko on hyvä olla n. 2,5kg. Kroppa olisi hyvä olla kevyt, pitkänomainen ja sulavalinjainen.



Mitä omistajan täytyy tietää/osata ennen poikueen teettämistä? 

Mitään rakettitiedettä poikasten teettäminen ei ole, mutta tiettyjä asioita on hyvä pohtia ja selvittää ennen poikasten tekoa. 
Perustietoa poikasten ja imettävän emän hoidosta on hyvä lukea ja kysyä kokeneemmilta, mutta voisin tähän tuoda vielä sellaisia asioita, joita ei ehkä aina tule ajatelleeksi.

Ensinnäkin tulevan poikueen teettäjän eli poikueen tulevan kasvattajan on ymmärrettävä poikueeseen liittyvä vastuu. Kasvattaja tulee aina olemaan vastuussa kyseisestä poikueyhdistelmästä ja kyseisen poikueen poikasten syntymisestä. Vastuu ei siis pääty siihen, että mahdollisesti myy poikaset, vaan vastuu pysyy aina. Kasvattaja on vastuussa siitä mitä poikueesta syntyy ja mitä mahdollisesti nämä poikaset jättävät, jos ne jatkavat sukua. Tämä on yksi syy miksi poikasten teettämistä ja varsinkin poikue yhdistelmää tulee miettiä tarkkaan. 

Poikuetta tehdessä on ymmärrettävä täysin se, että kyseessä on eläin ja osattava perusasiat kyseisen eläimen, tässä kohtaa kanin, lajityypillisestä käyttäytymisestä.
Lähtökohtaisesti suurimmalla osalla kaneista menee synnytys ja poikasten hoito hyvin. On kuitenkin muistettava riskit. Raskausmyrkytykset ja synnytyskomplikaatiot ovat aina mahdollisia. Poikasten hoidosta aiheutuva rasitus voi aktivoida uinuvia tauteja ja viedä emää myöten koko poikueen. 
Kasvattajan tulee aina musitaa, että minkään tasoinen poikaskuolleisuus yli 2-3 viikon ikäisillä poikasilla ei ole normaalia. Tällöin on jokin vikana ja asialle tulee tehdä jotain. Kyseessä voi olla tauti, huono hygienia tai vain väärä poikasten ruokinta.

Poikasia(lemmikkitasoiset) myydessä ole aina vastuullinen ja myy poikaset lähtökohtaisesti luonteenmukaan sopiviin koteihin. Ota aina kiinnostunut ostaja katsomaan sitä mahdollista tulevaa kania ja samalla arvio onko hän kykenevä kaninomistaja. Älä my koskaan kania näkemättä ostajaa etukäteen. Älä myöskään myy koskaan kania, jos sinusta tuntuu vähääkään epävarmalta kanin myynti. 
Muista kanin olevan täysin riippuvainen sinusta ja sinun tekemistä päätöksistä. 


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni