sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Sinäkö se olet kevät?

Kiva päästä kirjoittamaan ihan kanila kuulumisia. Näitä tullaan saamaan myös ensi viikolla, en tiedä tulevatko uutiset olemaan hyviä, huonoja vaiko molempia. Se selviää toivottavasti heti alku viikosta. 

Alla olevat Donferon kuvat on otettu viikko sitten, ja niistä seuraavat Vitanin kuvat eilen. Luonto alkaa vihdoin kertoa kevään tuloa! Kanilassa se on tiedetty jo pitkään, mutta voi riemun määrää kun asia alkaa olla nyt täysin varmaa. Joka vuotinen kanilan kevätsirkus on täällä. Naaraat, varsinkin nuoret ovat olleet todella maltillisia. Yksittäisiä super kiimailijoita tietysti löytyy aina, mutta enemmistö on todella leppoisia ja ottaa ensimmäisen teinikeväänsä todella hyvin.
Urosten kohdalla nuorimmiksi voi sanoa Jaqua ja Lokia, jotka kummatkin ovat todella hyvä käytöksisiä herrasmiehiä. Valloittavimmat urokset ovat kuitenkin nämä kanilan kaksi vanhuspupua Donfero ja Spiidi. Seitsemän vuoden ikä ei tunnu missään, kun kevät koittaa. Kevät antaa näille kaneille käsittämätöntä virtaa, vielä muutamat kuukaudet sitten molemmat olivat aivan kaamoksen vallassa.

Oltiin tosiaan viime viikonloppuna Donferon kanssa ulkoilemassa kaksin ja nappasin hänestä kuvia. On niin ihanaa nähdä tuo aito riemu, kun kevät vihdoin koittaa. Ylipäätään minusta tuntuu, että kevät nuorentaa kanilan vanhuksia myös ulkoisesti. Heistä kukaan ei näytä yli seitsemän vuotiailta! Donferon voisi olettaa olevan ihan vasta pari vuotias pupupoju.

Eilen ulkoilimme kaksin Vitanin kanssa ja kokeilimme valokuvaamista hänelle uudessa paikassa. Pääsin kunnolla näkemään mitä Vitani meinaa minusta, kun olemme hieman haastavammassa ympäristössä.
Etsin yhdessä vaiheessa Vitanille kotia, mutta sanoisin että kani päätti toisin. Vitanin jätin itselleni kasvatusta varten ja olin päättänyt, että poikasten jälkeen hän muuttaa omaan kotiin. Koitan asennoitua aina kasvatuksessa olevien kanien kanssa siihen, ettei niistä kaikki voi jäädä minulle. 
Mä en itseasiassa tiedä mitä Vitanin kanssa tarkalleen tapahtui. Meillä meni pitkään todella hyvin sen ajatuksen kanssa, että hän muuttaa omaan kotiin jossain vaiheessa. Vitani on todella mukava kani, mutta murrosiässä hän otti yllättävän paljon etäisyyttä ihmiseen. Ei pelokkaalla tai aralla tavalla, hän ei vain halunnut olla se kani joka härrää jaloissani. Kanina Vitani on todella päättävinen ja fiksu, hän tekee todella paljon oman mielensä mukaan asioita. Mulle nämä tällaiset asiat on todella okei, kaikki saa olla juuri sellaisia mitä ovat ja kasvaa juuri omalla tavallaan. Suurimmat kriteerit kanieni kanssa on: käsitellä tulee antaa ja hoito toimenpiteet tulee pystyä suorittamaan aina moitteitta. 
Viime syksynä Vitani alkoi ottamaan todella paljon kontaktia minuun, ja talven aikana käytös vain lisääntyi. Nyt keväällä tämä on mennyt siihen, että hän ottaa kaneista kaikista eniten ja hyvin selvillä eleillä minuun kontaktia. Olen tietysti mennyt vastaamaan siihen, eikä paluuta entiseen ole. Vitani saa jäädä Efyn kaveriksi kanilaan.

(Lavella's) Spirited Away "Donfero"





 Lavella's The Dragon's Daughter "Vitani"









Jihii! Lynan ja Danen jälkikasvu ovat reilu kaksi viikkoa! Nyt he ovat aloittaneet kunnolla tutustumisen kotikoppiinsa. Laitoin siivouksen yhteydessä heille muovi tunnelin ja se on ollut kovassa käytössä. Miellän tunnelien olevan poikasten yksi ykkös suosikki. Seuraavalla viikolla pääsen todennäköisesti julkaisemaan poikasten nimet. Keksin todella kivan ja toisiaan yhdistävän teeman vanhempien nimistä.
Mellin poikasista emme saa vielä uusia kuvia, toivotaan että Saara ehtii pian kuvata heidät. Sitten saadaan heidän nimet julki ja tietysti kuulumisia kehiin.

Lynan poikaset

 musta, uros
 ruskeasiamsoopeli viittakuvio, uros
 (raidaton) keltamusta japanilainen viittakuvio, uros
 ruskeasiamsoopeli viittakuvio, naaras
 musta, naaras


1 kommenttia:

  1. Voi ei kun tuo vitani on vienyt sydänmeni. Muistuttaa juuri minun unelma kania. On tuo lynan ja danen keltamustajapanilainen viittakuviokin söpö. Että haaveilen kanista nyt ei vaan elämän tilanne anna periksi.❤❤

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni