sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Muisto kauniista kesäillasta

Hei pitkästä aikaa! Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua. Niin paljon on jäänyt kertomatta ja vielä enemmän kuvia julkaisematta. Blogihommat ovat niin sanotusti kasaantuneet valtavaksi vuoreksi ja sen ylittäminen on ollut haasteellista, suorastaan en ole jaksanut edes yrittää. On todella ikävää että blogin kanssa on käynyt näin, sillä aidosti olen nauttinut aina tänne kuulumisten päivittämisestä ja kuvien julkaisemisesta. Viimeisin kesä oli blogin kanssa hyvin uuvuttava. Keväälle suunnitellut poikaset syntyvät vasta kesällä ja siihen päälle vielä rakkaan Ran menetys. Ajattelin silloin, että kyllä se fliilis blogin päivitykseen taas syksyksi palaa. Ja niin hän se kyllä palasi, mutta nyt vuorostaan liiallinen hektisyys arjessa on vienyt kaiken ajan. Vaikka en varsinaisesti suunnitellut syksylle mitään valmiiksi, on ohjelmaa riittänyt normaalia enemmän. Toivottavasti tämä auttaa edes vähän ymmärtämään miksi blogissa on ollut niin hiljaista. En uskalla luvata mitään siitä mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta toivon että pian päästään taas normaalimpaan rytmiin ja saadaan jälleen viikottain postauksia kehiin!

Mutta jo riittää jupailut muusta, haluatte varmaan kuulla blogin päätähdistä eli kaneista! Kanilaumani  voi hyvin, paitsi yksi heistä, mutta siitä kerron alempana tekstiä. Kaneista nuorimmat varttuvat hurjalla vauhdilla, ja heidän kanssaan olen käynyt kilpailuissa aina kun osunut sopivan ajomatkan päähän estehyppytapahtumaa. Kanilan vanhuspoppoo on voinut lähtökohtaisesti todella hyvin, vaikka ikääntyviä onkin useampi. Toivotaan energisyyden säilyvän heissä vaikka talvi on aina hieman rankka.
Vanhuskanien kanssa yksi suuri huoli on ollut nyt Reinestä. Hän on aina ollut hieman kehno keräämään massaa esimerkiksi selkään ja siksi selkä ranka tuntuu hänellä selvemmin mitä muilla kaneillani. Reine on ollut aina pirteä, syönyt hyvin ja toiminut niin kuin terveen kanin pitää. Nyt kuitenkin yleiskunto on selvisti lähtenyt laskemaan ja hän on paljon väsyneemmän oloinen. En tiedä mihin hänen kaikki energiansa katoaa, vai eikä se enää varastoidu mihinkään? Hän syö edelleen normaalisti ja varuiksi hammaspiikitkin käytiin tarkastamassa. Muutenkaan lisä tutkimisella mitään selitystä ei ole löytynyt. Reine niin sanotusti rappeutuu silmieni edessä. Vaikea sanoa mikä hänellä on, mutta yksi syy voi olla se ettei hänen elimistönsä toimi niin kuin pitäisi. 
Toistaiseksi Reinen tilaa seurataan tiiviisti, ja jos kunto vielä huononee on hyvin todennäköisesti edessä raskas päätös.

Pimeän marraskuun keskellä on jotenkin ihana palata kuluneeseen kesään kuvien kautta. Miten vihreää ja valoisaa silloin on ollutkaan! Alta löytyy kuvia Reinestä, Adasta, Meistä ja Sintyasta. Olimme daamien kanssa ulkoilemassa yhtenä kesäiltana. Reine keskittyi poseerailuun, Mei ja Ada tutkailivat innoissaan ympäristöä, ja Sintya kirmaili pihatietämme päästä päähän. He saivat nauttia ihanasta kesästä. Toivon niin että edessä on vielä monta samanlaista kesää heidän kanssaan!

Nonjans Lady of the Rain "Reine"






Mountain Magic "Ada"




Lavella's Ch Voodoo Queen "Mei"









Lavella's Unidentified flying object "Sintya"









2 kommenttia:

  1. ihana nähdä kuvia hyvinvoivista kaneista ja tietystikkin Reinestä. toivottavasti Reine pian friskaantuu<3<3<

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni