Never forget to smile: Heinäpelto ilta-auringossa

Tällä viikolla suuntasin kahtena iltana Sugotin neljän vielä kotona asuvan poikasen kanssa ulkoilemaan ja nappaamaan uusia kuvia heistä. Nämä poikaset ovat kasvaneet ja kehittyneet todella hyvin, he ovat varttuneet upeiksi nuoriksi kaneiksi. Olemme ulkoilleet lähinnä vain kanilan luona, eli nyt poikaset saivat kokea jotain aivan uutta päästessään pellolle kirmailemaan.

Ensimmäisenä kuvattavana oli Kesä. Hän on Sugotin naaraspoikanen jonka kohdalla onkin jo alusta lähtien ollut selvä, että hänet halaun jättää kotiin kasvamaan. Kesä on ystävällinen, eloisa, ihmisläheinen ja utelias nuori. Ulkoilu pellolla sujui hänen kanssaan hurjan hyvin. Hän oli koko ajan kuuliainen ja lopuksi innostui vauhdista hyppäämään syliini. Harvemmin näin nuoret vielä tekevät tuota isolla loikalla syliin hyppäämistä, se on ollut enemmän vanhempien kanieni juttu. Jään innolla odottamaan millainen Kesästä kasvaa!

Seuraavana kuvattavana oli toinen siskoista eli Rena. Hän on paljon itsenäisempi, hieman sellainen tuittupää ja ominpäin asioita tekevä. Tästä huolimatta hän on myös sosiaalinen ja ihmisen seurassa viihtyvä. Alku pellolla sujuikin hyvin, hän teki todella näyttäviä rallipätkiä missä kamerani ei pysynyt millään perässä. Sitten hän teki sen klassisen ja lähti seikkailemaan. Menin perään ja yritin ohjata häntä takaisin pellolle. Melko tovin menimme ympyrää pitkässä heinikossa, kunnes sain hänet napattua syliin. Tällä välin aurinko ehti laskea, niinpä suuntasimme takaisin kanilaan. Ehkä ensi kerraksi hän on varttunut ja kasvanut lisää, niin malttaa kuunnella enemmän minua. Renan tarkoitus ei ollut aluksi jäädä minulle. Hänellä oli koti tiedossa, mutta juuri ennen muuttoa varaus peruttiin. Rena saa nyt kasvaa luonani ja odottaa sitä sopivaa kilpailemisesta kiinnostunutta kotia. Tämä daami vaikuttaa luonteen puolesta sellaiselta, että tulee varmasti pärjäämään ja olemaan hyvä kisakaveri aktiiviselle harrastajalle.

Toisena iltana otin valokuvattavaksi Sugotin pojat. Heistä ensimmäisenä kameran eteen pääsi Juku, ja voi miten olenkaan odottanut tätä hetkeä. Hän on niin kaunis kuvattava! Juku on luonteeltaan aktiivinen ja hyvin sporttinen kaveri. Hän on utelias ja kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Rohkea ja seikkailevainen, joka kävi myös pellolla selväksi. Loppu vaiheessa hän lähti rallittelemaan hyvinkin kauas minusta, mutta palasi hienosti aina takaisin luokseni. Juku etsii myös vielä kotia itselleen. Uskoisin hänen olevan sopiva estekanista haaveilevalle, hyvin lupaavan oloinen tämäkin nuori!

Lopuksi ulkoilin vielä ihanan Pinol pojun kanssa. Hän on ehdottomasti poikueen herttaisin ja sosiaalisin. Pinol on alusta asti ollut se joka malttaa pysyä rapsuteltavana ja tulee aina ensimmäisenä luokseni. Hän ei ujostele yhtään, viihtyy ihmisen seurassa ja tekee poikueen upeimpia iloloikkahyppyjä. Pinolin kanssa oli kenties kaikista leppoisinta olla pellolla. Hän kirmaili ympärilläni, tuli tasaisin väliajoin rapsuteltavaksi ja sitten otettiin taas vauhdikkaita spurtteja. Uskon että Pinol sopii kotiin jolla on kiinnostusta estehyppyharrastuksen aloittamisesta, mutta hakee myös leppoisan sosiaalista lemmikkikania. Pinol on luonteeltaan juuri sitä!

Valokuvasin myös muita kanilan nuoria, mutta heistä kuvia julkaisen parin viikon päästä kun olen taas kotona. Reissua pukkaa töiden tiimoilta, mutta nyt tämän työreissun jälkeen alkaa vähitellen kesäkiireet olla takanapäin. Kuulemme toivottavasti mahdollisimman pian, kun se on taas mahdollista. Leppoisaa kesän jatkoa!