Voi kun voisi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tavallaan se olisi niin ihanan helppoa! Omalla tavallaan nautin siitä että elämässä on se tietty tuttu tasapaino. Sopivasti hereillä pitää se kun ohessa kaiken näköistä sattuu ja tapahtuu, ongelmia ratkotaan ja mennään eteenpäin. Tykkään vertauskuvasta missä elämä on kuin eteenpäin puksuttava juna. Välillä saatetaan tehdä pieni stoppi, mutta sitten matka taas jatkuu, eteenpäin mennään.
En koskaan päättänyt suoranaisesti aloittaa kanien kasvatusta, tai isomman kanimäärän pitoa, puhumattakaan lemmikkikanien pidosta. Asioita vain tapahtui matkan varrella. Paljon sitä on ehtinyt tapahtua, mutta kanit ja kasvatus ovat aina jollain tapaa pysyneet matkassa mukana. Omaa sidettäni kaneihin on hyvin vaikea kuvailla muille. Kyseessä on sellainen side, joka on ollut aina ja se on osa minua. Tuntuisi hassulta olla ilman kaneja, niin kuin yksi raaja puuttuisi. Kanit ovat niin iso osa jokaista päivää että voisiko ilman niitä elää? Ei, tai oikeastaan, oppiihan sitä kai ilman yhta raajaakin elämään? Tuntuu vain hyvin oudolta.
Tälläisiä ajatuksia jo heräsi muutama vuosi sitten. Silloin lähdin miettimään että en taida kuitenkaan koko elämääni kasvattaa kaneja, opiskella satunnaisesti ja tehdä keikkatöitä ohessa. Mikään kiire tässä ei sinäänsä ole ollut. Tuolloin aloin kuitenkin tiedostamaan että vähitellen, pikku hiljaa hiljennetään vauhtia. Joku päivä vaihdan toisen junan kyytiin.
Perheen kanssa näistä asioista on tullut juteltua paljon. Lähtökohtaisesti harrastustani ja elämäntapani on hyväksytty, olen saanut paljon kannustusta ja tukea. Onhan tämä kokonaisuus vienyt maailmalle, tarjonnut paljon uusia mahdollisuuksia ja antanut niin paljon hyvää. Ja tämä tietotaito kaneista joka on tarttunut matkanvarrella, se on jotain mitä arvostan suuresti. Sanoisin että kasvatukseni ja kanien pito on ollut hyvin paljon muutakin kuin kanien yhdistämistä keskenään ja hengailua heidän kanssaan. Sanoisin että se on ollut yksi suuri tutkimustyö siitä mitä kanit ovat, ja varsinkin kanien luonteisiin joihin olen takertunut kerta toisensa jälkeen tiukemmin ja tiukemmin. Sanoisin myös että sen lisäksi että kasvatus on antanut hyvin paljon minulle, se on toivottavasti antanut paljon myös muille.
Haluan hakea hyvää tulosta ja se on näkynyt myös kanien pidossa ja kasvatuksessa. Ajattelen kaneja ja ennen kaikkea sitä, että kaikilla teoilla on seuraukset. Jos teen asioita eläinten kanssa, asiat hoidetaan aina 100%. Voisi kuvitella että jatkuva panostaminen uuvuttaa, mutta oli kyseessä mikä asia tahansa, hyvät tulokset ovat se kannustin. Kaikki kanini ovat terveitä ja luonteet ovat juuri sitä mitä työllä ja ajalla haettukkin. Kanien joukossa ei ole lainkaan sairauksia, epämääräisiä kanikuolemia tai poikaskuolleisuutta. Monia kasvattamiani kaneje on muuttanut aina ulkomaille asti. Kanieni luonteita kehutaan. Kasvatustyöni on osa isompaa Pohjoismaista estakanikasvatustyötä. Vähempikin motivoi jatkamaan eteenpäin.
Kun näin jälkeen päin ajattelee lähdin kasvattamaan juuri oikealla hetkellä, juuri oikeilla kaneilla. Vuodet ovat vain näyttäneet mitä kaikkia haasteita voi matkanvarrella kohdata, jopa niin pysäyttäviä että hyvä kasvatus on loppunut täysin. Ei tämä helppo harrastus/elämäntapa ole, vaikka itse helpolla olenkin päässyt. Nyt kuitenkin minun kohdallani alkaa vähitellen vauhti hidastua kanien kasvatusrintamalla. Jos voisin kertoa mitä tämä vuosi tuo tullessaan, kertoisin sen heti. Toistaiseksi on vain aavistus, mutta ei mitään varmaa. Vaikeaahan tämä tulee olemaan. Käytän jälleen vertauskuvaa, kuvatakseni tuntemustani asiaa kohtaan; sahaan itseltäni raajaa irti, jota en halua menettää. Helpottavaa on tietysti se että rakkaat lemmikkikanit tulevat pysymään. Ainoa joka jää pois on yli kymmenen vuoden kasvatustyö.
Onneksi lähipiiri on tukena. Huipulla on hyvä lopettaa. Tälle keväälle syntyy vielä yksi belgianjänispoikue, sellaisesta yhdistelmästä jollaista olen odottanut hyvin hartaasti ja pitkää. Jos vielä joskus palaan kanien kasvatuksen pariin kenties lähden työstämään belgianjänisnaaraille parempaa luonnetta. Se voisi olla hyvä tapa palata vanhaan, mutta aloittaa kuitenkin jostain uudesta.
Toinen poikue syntyy kahden kasvatinomistajani kanssa yhteistyönä, samaan tapaan kuin viime vuonna Lola x Evil poikue syntyi Helsingissä, niin tämä poikue, Nasu x Leevi se syntyy Espooseen. Näistä poikasista tullaan kuulemaan kevään aikana lisää ja toteutan poikueista vielä erikseen postauksen tänne blogiin.
Näillä mennään tällä erää. Suunnitteilla ei ole näiden jälkeen muita poikueita.
Paljon varmasti olisi vielä sellaista mitä haluaisin sanoa, mutta kovin vaikeaa pukea ajatuksia sanoiksi ja siitä vielä fiksuiksi lauseiksi. Voi olla tuo dysleksia tietysti yhtenä syynä. Palataan, kuulemme taas pian!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti