keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Kohti uutta vuotta ja uusia kujeita

Niin sitä jälleen yksi vuosi vierähtänyt ja uusi startattu käyntiin. Ei varmaan tarvitse sen suuremmin paneutua tuohon poikkeukselliseen vuoteen, olihan se hieman erilaisempi. Katsotaan mitä tämä uusi tuo tullessaan. Kani rintamalla tämän hetkinen maailmantilanne ei ole vaikuttanut muuten kuin sillä, että huomattavasti vähemmän on ollut kisareissuja. Kyllä sitä varsin paljon odottaa, että pääsee taas kanien kanssa radoille käymään. Pitkää taukoa he ovat saaneet pitää esteitä. Jouluna kaikki nuoremmat pääsivät valjastelemaan ja hyppäämään muutamat kierrokset esteitä. Joka kerta tälläisen pidemmän tauon jälkeen sitä ihmettelee, miten nuo muistavat tuon esteiden hyppäämisen idean. Tavoitteeksi olen ottanut, että vähintään kerran tai kaksi kuukaudessa otettaisiin kisaavien kanssa treeniä. Ihan virkistävänä aktiviteettina, mutta myös hyvän lihaskunnon ylläpitämiseksi tuo on tehokasta treeniä. 

Aiemmin harmittelin tuota loppuvuoden harmaampaakin harmautta. Uuden vuoden olin reissussa ja kotiin tullessa, oli uusi vuosi tuonut pienen lumikerroksen. Huikeaa että tämä muutaman sentin lumikerros on vieläkin maassa. Hämmästyttävällä tavalla tuo kyllä päiviin valoa, ja on sitä kanienkin kanssa mukavempi ulkoilla.

Syksyn poikueista kanilaan kasvamaan jäi Modigin poika Jewfro ja Tetriksen tytär Teheran. Heidän kanssaan aloitin joulukuussa valjastelun, josta siirryttiin vähitellen ylittämään yhden puomin tasoisia esteitä. Aika heti he jo tajusivat idean ja tässä vaiheessa kumpikin hyppää sujuvasti minin kokoista sekä yksittäisiä helpon kokoisia esteitä. Nyt onkin hyvää aikaa treenata heitä kisoja varten, ja startata sitten kunnolla kun radoille taas pääsee.

Nyt vihdoin kun on ollut kuivempaa ja lumi tuonut ulos valoa, pääsin ottamaan näistä nuorista uusia kuvia. Vaikka sitten poikas ajan jälkeen en ole heitä pahemmin vapaana kuvaillut, he ovat hyvin oppineet valjastelun kautta lähellä pysymisen idean. Ja ovathan he tietysti luonteltaankin jo hyvin sellaisia menossa mukana pysyviä. Suunnattiin ensimmäistä kertaa hieman kauemmas kanilasta, meidän pihatielle. Paljon nämä nuoret saivat kehuja ja rapsutuksia. Ulkoilu sujui kummankin kanssa mallikkaasti. Kertaakaan he eivät lähteneet omille teilleen, ja jatkuvasti oltiin ottamassa kontaktia minuun. Jewfron kanssa jopa kävelimme lopuksi tieltä takaisin kanilalle. Oli suloinen näky, kun hän oivalsi mihin olemme menossa ja kirmasi siitä kovin pätevänä pojuna kohti kanilaa.

Mukavasti on tullut kuulumisia näistä syksyllä kanilassa kasvaneista poikasista. Jokainen on ottanut kodin kodikseen ja perheen perheekseen. Jäädään innolla odottamaan mitä tämä vuosi näistä lupaavista nuorista kasvattaa!

Lavella's Jewfro















Lavella's One Way To Teheran










0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni