tiistai 30. maaliskuuta 2021

Vanhojen muistelua

Toiseksi viimeiset talvikuvat lähtevät julkaisuun, enää yksi talvikuva postaus ja otetaan kevät vastaan myös täällä blogin puolella! Tässä postauksessa kuvia vanhemmista kaneista, ja se sopiikin kun heistä halusin muutenkin tänne kirjoittaa. 

Ennätys monta vanhuskania meillä tällä hetkellä kanilassa. Heistä vanhin, pikku Mei täytti tosiaan tammikuun alussa kymmenen vuotta. Viime kertaisten vanhuskuvien yhteydessä kerroin, että hän on alkanut sokeutumaan. Ensin kaihi vei näön yhdestä silmästä ja myöhemmin myös toisesta. Nykyisin Mei on täysin sokea. Kävimme asian tiimoilta eläinlääkärissä, ja nyt ollaan vain elelty. Alussa kani kuin minäkin vierastin tätä sokeusasiaa, Mei oli kovin allapäin. Minusta kaikki tuntui hyvin surulliselta ja väärältä, että näkö noin vain lähtee, eikä sitä sen jälkeen enää ole. Näin itsekkin osittain sokeana sympatioin kaniani paljon. Paikoilleen ei olla jääty asian tiimoilta, eli kaiken mahdollisen olen tehnyt ja teen että Mein elämä pysyy mielekkäänä. Nopeasti tilanteeseen ollaankin jo sopeuduttu. Tosinaan meinaa jopa unohtaa sen ettei hän enää näe. Paljon Mei saa olla vapaana kanilassa ja pihassa, muistin, kuulon ja hajujen mukaan hän suunnistaa ihailtavan hyvin tutussa ympäristössä. Iloisia hetkiä löytyy selvästi myös kun iloloikkiakin varovasti hän tekee. Toisinaan saattaa kuitenkin törmäyksiä sattua, varsinkin jos vauhtia on enemmän. Yleiskunto on Meillä erittäin hyvä ja toivotaan tämän pitävän.

Ensi viikolla kymppisynttäreitä vietetään kaksin kappalein. Maanantaina Ada mummeli täyttää isoja vuosia ja parin päivän päästä siitä on Spiidi papan vuoro. Ada asustaa kanilalla, hurjan energinen ja pätevä hän on, vaikka ikää löytyykin mittarista. Aina kanilassa vapaana olessa nuoremmille kovistellaan ja tietysti merkataan kaikkia paikkoja. Hieman häneltä on lihaksia lähtenyt, mutta toivon ja haluan uskoa että kesä tuo ne takaisin. Talvella kun on selvästi vanhukset liikkuneet vähemmän. Adan turkki on myös varsin pystyyn kuollut, mutta siihen vaikuttaa varmasti myös sterilointi. Spiidi pappa, pikkusiskoni kani asustaa nykyisin Helsingissä. Maalaiskanista tuli vanhoilla päivillään kaupunkilainen ja hyvin hän on sinne kotiutunutkin. Saa elellä omassa huoneessaan ja saada kaiken mahdollisen huomion osakseen. Toivotaan että Spiidi pysyy myös hyvänä ja terveenä! 

Neljäs tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävä on minun viimeinen venäläisrotuinen kanini Donfero, eli tutummin Poika. Hän on ollut koko talven todella virkeä, mutta nyt ihan muutaman viikon sisällä hänen yleiskuntonsa on romahtanut. Toivon, että se ei olisi menoa nyt, mutta kun vanha kani kyseessä, ei voi koskaan tietää. Olemme menossa ensi viikon tiistaina eläinlääkäriin, ja sillä käynnillä katsomme hänen hampaat. Pelletti maistuu, mutta heinän syöti on loppunut nyt täysin. Toivottavasti kyse on "vain" hammaspiikeistä, ne saadaan eläinlääkärin toimesta kuntoon ja Poika pääsee vielä nauttimaan tulevasta kesätä. Eihän kanila ole mitään ilman Poikkulia!

Alempaa löytyy myös viimeiset kuvat Giasta, jonka hyvästelimme alkuvuodesta. Hänen lapsen lapsensa Tatti on päässyt myös tämän postauksen kuviin. Ajattelen Tatin aina ihan nuorena kanina, mutta onhan hänkin jo viisi vuotta. Toivottavasti hän elää yhtä pitkäikäiseksi mitä hänen isoisoisoiso mumminsa Ada, ja tämän sisko Mei ja serkku Spiidi. Suvun puolesta lähtökohdat pitkään ikään ovat ainakin hyvät.


Lavellas Ch Voodoo Queen "Mei"






Mountain Magic "Ada"






Lavella's Snowpoint Town "Tattis"





Enkeli - Lavella's Star Gianfar "Gia"







tiistai 23. maaliskuuta 2021

Teini leidit

Alkaa kohta tulla hoppu lopujen talvikuvien julkaisemisen kanssa! Ulkona on niin keväsistä, että aivan piakkoin alkaa jo keväisten kuvien julkaisu tänne blogiin. Toivotaan että sää jatkuu aurinkoisena ja mennään lämpöisämpään päin. On ihanaa kun tänäänkin lämpömittari näyttänyt 10 astetta. Huomaa että kanit viihtyvät jo paljon pidempää ulkona, vaikkakin tassut kastuvat märällä pihamaalla. Pientä estetreeniä tuli tehtyä tänään kanien kanssa ja leikattua samalla kanien kynnet. Olen pyrkinyt treenaamaan heitä aina kun on sopiva hetki sille, ettei ihan rapistu hyppylihakset. Josko sitä vielä kesäksi päästäisiin kisaradoille, kovin on jo kaipuu sinne!

Alla kuvia villin-vauhdikkaasta teinikaksikosta, Renasta ja Kesästä. Heitä on niin mahdoton kuvata kun heillä virtaa aivan älyttömästi ja pitää olla kokoa ajan menossa joka suuntaan. Saa olla itsekkin omissa liikkeissä nopea ja kameran suljin hetkittäin kovassa käytössä. Kivasti sisarukset ovat kyllä kasvaneet, mutta sellaista aikuistumista en vielä heissä huomaa. Renalle olen suunnitellut poikuetta, hänet astutinkin reipas kuukausi sitten, mutta ensimmäinen poikue ei onnistunut. Vähän tuumasin että ottaisin nyt pääsiäiseksi tuon luottouroksen Eviliini  kylään ja kokeilisin uudelleen astutusta. Jos toinen kerta tärppäisi ja onnistuisi paremmin. Alkaa melko hurjaa vauhtia nämä vanhat ja hyvät kanisuvut kadota. Kanit vanhenevat ja ne vähän nuoret mitä on, ovat kastroituja. Josko tästä vielä viimeisen kerran onnistuisi saamaan poikueen, varustettuna vanhoilla estekanisuvuilla. Toivotaan parasta!

Sugot synnytti viikko sitten kaksi belgianjänis(risteytys) poikasta ja ne voivat hyvin. Eli näin ollen kanilalla kasvaa kaksi jänöä ja sijoituskodissa myöskin kaksi. Näyttäisi myös siltä, että ei kotiin jääville poikasille on kodit tiedossa kahden alustavasti kyselleen luota. Toivotaan että kaikki menee hyvin ja nämä neljä poikasta selviävät ensimmäisistä viikoistaan.


Lavellas Follow The Queen "Rena"








Lavellas Color Lines "Kesä"







maanantai 15. maaliskuuta 2021

Pakkasloikkijat

Täällä aamu alkanut tammikuisten talvikuvien läpikäynnillä, ja nyt parhaimmat niistä pääsevät julkaisuun. Näiden kuvien jälkeen enää muutama talviset kuvasarja jäljellä. Menee oikein sopivasti, sillä pian pääseekin jo kevätkuvia valokuvaamaan. Perjaatteessa nyt jo voisi kuvailla, mutta tuntuu että ulkona turhan märkää. Vielä hieman aurinkoa ja sitten on hyvä.

Kanit ovat varsin malttamattomina, he haluisivat jo päästä kaivamaan koloja ulkotarhoihin ja syömään tuoreita pihalta. Hetkellisesti olikin jo kovin keväistä ja siitähän riemastuttiin. Eilen kaneista oikein paistoi harmitus, kun tarhat olivat loskaiset ja siihen päälle vielä yllätti räntäsade. Tulisi jo pian kevät!

Pieniä kevään ihmeitä on jo tapahtunut, sillä eilen sijoituskodista kuului iloisia uutisia. Yara x Söre belgianjänispoikaset ovat syntyneet, kaksi pienokaista varttuu pesässä. Nyt toivotaan, että ensikertalaisena Yara osaa pitää heistä hyvän huolen. Myös kanilassa odotetaan kevään ensimmäisiä syntyväksi. Tänään on Sugotin 31. kantopäivä, jos hän on tullut ensimmäisella astutuksella kantavaksi. Jännityksellä odotetaan syntyykö milloin ja millaisia poikasia!

Kanilan asukkaat tuntuvat seuraavan poikasten syntymää yhtä valppaina kuin minäkin. Useampi naaras on omalta osaltaan osallistunut pesänrakennukseen, valeraskailun muodossa, myös nuo steriloidut vanhemmat naaraat. Melkoinen vilinä ja vilske, kunnon kevät vilske kerrassaan!

Lavellas Time Machine "Frida"







Lavellas Tetris "Tetris"






Sundahls Modig "Modig"









Lavellas Bring On The Thunder "Kongo"









 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni