Kohtalokas ampiaisen pistos

Tiesitkö että ampiainen voi pistää myös kania. Pieni pistos voi olla kohtalokas kanille, samaan tapaan kuin muillekkin eläimille. Ampiainen erittää pistäessään myrkkyä, joka on ominaisuuksiltaan samanlaista kuin kyyllä. Myrkky koostuu erilaisissa valkuaisaineista, jotka tuhoavat kudosta. Myrkky leviää verenkierron mukana ja aiheuttaen tuhoa kudoksissa, synnyttäen kovaa kipua ja turvotusta. Herkän yksilön kohdalla pistos voi aiheuttaa anafylaktisen eli allergisen reaktion. Tämä reaktio voi aiheuttaa kuoleman mille tahansa eläimelle, myös ihmiselle.

En ole koskaan ajatellut, että ampiainen voisi aiheuttaa kanille sen suurempaa vaaraa. En myöskään olisi voinut koskaan uskoa sellaisen päivän koittavan, kun näen kanin menehtyvän rajuun allergiseen reaktioon. Valitettavasti tämän yksilön kohdalla mitään ei ollut tehtävissä. Tuolla hetkellä kaikki tieto kaneihin ja ampiaisen pistoksiin liittyen olisi ollut arvokasta. Näin jälkikäteen haluan juuri siksi kirjoittaa aiheesta, toivoen tekstini antavan arvokasta tietoa aiheeseen liittyen.

Ampiaisen pistos kanilla

Ampiaisen pistos kanilla on harvinaista, mutta mahdollista. Tyypillisiä pistos alueita ovat korvat, suun ja silmien alue, jossa peitekarva on ohuempaa. Hoito tulee aloittaa heti kotona ja seurata kanin tilaa. Allerginen reaktio voi ilmetä heti tai pienellä, muutaman tunnin viiveellä. Jos kanilla esiintyy vakavia oireita on kanin kanssa suunnattava välittömästi eläinlääkäriin. 

Oireet: (yleiset) kipu, apaattisuus, pisto kohdan turvotus, (vakava tila) pisto kohdan merkittävä turvotus, nielemis- ja hengitysvaikeudet, kuolaaminen, ripuli, anafylaksia

Hoito: Mahdollisen piikin poisto, puhdistus ja kylmään pitäminen pistoskohdassa, liikunnan rajoittaminen(liike levittää myrkkyä laajemmalle kehoon). Kipulääke ja riittävä nesteytys(myrkky kulkeutuu parhaiten nesteen mukana pois elimistöstä). Allergisessa reaktiossa kaneilla voi käyttää lyhytvaikutteista kortisonia tai antihistamiinia. Lääkitsemisen tarpeen ja oikean annostuksen määrän määrittää aina osava eläinlääkäri.

Haluan vielä lopuksi kertoa meidän kohtalokkaan tarinan ampiaisen pistoksesta.

Edellisenä iltana kaikki oli ollut täysin normaalisti, kanit saivat iltapalan ja laitoin heidät nukkumaan. Seuraavana aamuna saavuin hoitamaan kaneja aikaisin, jo kuuden aikaan. Vesien laitoin yhteydessä huomasin belgianjänis naaraan kuolaavan ja näyttävän tuskaiselta. Ensimmäinen ajatus oli tukehtuminen pellettiin. Sivuutin tämän ajatuksen kun huomasin kanin naaman vasemman puolen turvonneen ja roikkuvan. Toinen ajatus oli jotain neurologista, joka johtanut kasvojen halvaantumiseen? Pian kuitenkin mieleen tuli ajatus, että kanilla on myrkytystila tai allerginen reaktio. Koska minun oli lähdettävä töihin, sai kani ensihoitona annoksen kipulääkettä ja nestettä. Jätin hänet syömään aamupellettejä. Onneksi olisin jo pian takaisin, sillä työpäivä ei olisi pitkä. 

Noin viiden tunnin päästä saavuin kotiin ja menin suoraan belgianjänis naaraan luokse. Näky oli melko hurja. Kani oli kuolannut erittäin runsaasti, kuivunut ja kunto romahtanut. Tämän lisäksi aamun oireisiin mukaan oli tullut nyt myös kipeä eturaaja. Tässä kohtaa ymmärsin että kyseessä taitaa olla jotain normaalia vakavampaa. Olin jo päivän aikana keskustellut tuttavien kanssa asiasta ja olimme pohtineet mikä kanilla voisi olla ja mitä sille voisi tehdä? Monen veikkaus oli ampiaisen piston ja tätä myös itse arvelin.

Pistos vas. huulessa, josta allerginen reaktio koko vasempaan poskeen.

Runsasta kuolaamista ja myöhemmin myös eturaaja alkoi kipuilla.

Lähdin tavoittelemaan soittaen eläinlääkäriä. Harmillisesti vakkari eläinlääkärimme ei osannut auttaa asiassa, hänellä ei ollut tietoa/kokemusta kanien myrkytystilasta tai allergisista reaktioista. Lähdin seuraavaksi tavoittelemaan puhelimen päähän enemmän kaneihin erikoistuneita tahoja ja sainkin yhden kaneihin erikoistuneen eläinlääkärin lopulta kiinni. Yritin saada selville onko olemassa allergialääkettä, jota voisi kanille antaa. Kaikki mahdollinen muu ensiapu kanille oltiin jo kotona tehty; turvotuksen viilennys, nesteytys injektiona niskanahkaan ja kipulääke. Valitettavasti vastauksena oli, ettei heidän tiedossa ollut lääkettä, jota voisi kanille antaa allergisessa reaktiossa. Nyt piti siis vain toivoa, että myrkky saataisiin elimistöstä pois nesteellä ja munuaiset kestäisivät kuormituksen. (Myöhemmin selvisi, että kanille olisi voinut ja olisi pitänytkin antaa antihistamiinia tai kortisonia pistoksena)

Iltaa kohti mentäessä belgianjänis naaras alkoi virkoamaan ja syömään. Iloksemme turvotus oli laskemaan päin! Ennen nukkumaan menoa toipilas sai vielä ison kasan voikukkia ja nesteytyksen niskanahan alle. 

Aamulla jälleen kuudelta ylös ja suunta kanien luokse. Edellisen illan jäljiltä odotukset olivat lupaavat. Nähdessäni toipilaan tiesin odotusten olleen liikaa. Todellisuus oli se, ettei tästä nyt välttämättä selvitäkkään. Vuorokausi oli kulunut pistoksesta. Naamassa oleva turvotus oli laskenut ja kuolaaminen loppunut, mutta etujalka oli edelleen kivuliaasti ylhäällä. Nostin kanin hoitopöydälle ja huomasin syyn jalan kipeyteen. Turvotus oli siirtynyt vasemman puolen rinnan ja lavan alueelle. Myrkky ja kudosvauriot olivat nyt erittäin lähellä sydäntä. Koska pistos oli tullut pään alueelle, liikuttiin jo valmiiksi vaarallisilla vesillä. Ennen töihin lähtöä annoin vielä annoksen kipulääkettä ja nesteytin kanin injektiona niskanahan alle. Josko tilanne helpottaisi kun kipulääke alkaa jälleen vaikuttamaan? Ja jos ei, hyvästelisimme belgianjänis naaraan töistä tullessani.

Olin ohjeistanut muuta talon väkeä tilanteesta. Valitettavasti puolen päivän aikaan sain tiedon että  belgianjänis naaras, Apilaniityn Sudenkorento, oli nukkunut pois. Mitä ilmeisimmin myrkytyksen seuraksena munuaiset olivat pettäneet.

Tuntuu tyhjältä, surulliselta ja epäonnistuneelta. Miten pieni lentävä ötökkä voi olla näin tappava? Miksi juuri niin harmiton ja hyvän tuulinen kani pitää kuolla? Korento oli toiselta kasvattajalta luonani tekemässä poikaset, eli hän ei ollut minun belgianjänikseni. Miten pahalta tuntuukaan omalla vahtivuorollaan menettää toisen ihmisen lemmikki? Aivan hirveältä.

Korento sai ihanan viimeisen kesän. Paljon ulkoilua, paljon tuoreita, paljon iloisia hetkiä minun ja hänen ihanien poikastensa kanssa. 

Jäämme kaipaamaan Korentoa. 

Vaikka pistoskohta olikin huulessa, oli myrkky päässyt leviämään siitä muualle elimistöön. Allerginen reaktio siirtyi hyvin kohtalokkain seurauksin kanin vasenpaan lapaan ja rintaan, lamauttaen etujalan toiminnan. Lopulta myös munuaisten toiminta petti.