tiistai 26. elokuuta 2014

Vivian's Nevada "Natalie"



Natalie syntyi 18. toukokuuta 2008, eli tähän päivään mennessä n. 6 vuotta ja 3 kuukautta sitten. Poikue oli täydellisen vahingon aikaansaannosta,  Natalien lisäksi poikueessa oli kolme uros poikasta: Nebraska, New Mexico ja New Jersey. Molemmat vanhemmat olivat Ruotsintuonteja, isä hollantilainen ja emä tan. Tämä teki Nataliesta automaattisesti risteytyskanin, kanin joka ei saanut eteensä kasvattajanimeä, sillä se oli risteytys, vain ja ainoastaan pelkkä Nevada. Tuohon aikaan sai paljon paheksuvia katseita risteytyspoikasista, eikä voitu edes kuvitella sellaisilla käytettävän kasvattajanimeä. Onneksi maailma muuttuu.

Luovutusikäisenä melkein kaikki pojat lähtivät lihakaneiksi, mutta Natalie matkasi kasvattajaltaan Pirkanmaalle, tosin jo murkkuiän puhjetessa se tuli myyntiin allergianvuoksi.

Oli vielä talvi, elettiin kuitenkin jo 2009 vuotta, mutta se ei tehnyt vielä kevättä. Häärimme paljon uudella pientilallamme, suunnitteilla oli lähteä rakentamaan vanhan talon tilalle uutta ja piharakennukseen suunniteltiin kovalla innolla kanikoppeja. Tuolloin kerrostaloasunnossa asui kanssani vain kuusi kania Kukkis, Nöpie, Zoko, Elmeri, Vimppa ja Sukka. Kesät kanit saivat asua isovanhempien luona ja talvet kerrostalossa, enempää kaneja ei ollut suunnitteilla, mutta muutto ja tuleva omakotitalo antoi uusia mahdollisuuksia.
Sattumalta törmäsin Petsien torilla mielenkiintoiseen myynti ilmoitukseen, myytävä kani oli upea ja miten siitä pystyikin löytymään vielä kahta unelmoimaani rotua, hollantilaista ja tania. Haudoin ajatusta mielessäni, palasin aina katsomaan kyseistä myynti-ilmoitusta ja ei aikaakaan, kun jo myyjän kanssa sovittiin kanin haku ajankohtaa.
Helmikuussa Natalie haettiin kotiin, se oli niin upean näköinen, mutta luonteeltaan jotain aivan muuta, sellaista mihin en ollut vielä törmännyt, se pelotti. 
Totuttelu uuteen kotiin, ihmisiin ja kaneihin vei aikaa. Natalie tuli alkuun hyvin toimeen Kukkiksen, Nöpien ja Zokon kanssa, kunnes sillä ja Nöpiellä meni napit vastakkain, näin Natalie sai siirtyä omaan koppiin asumaan. Meille tullessa Natalie oli hyvin energinen, mahdottoman äkkipikainen ja se käsitti hyvin oman arvonsa eläimenä, ei leluna, ei tavarana, vaan elävänä olentona. Se opetti minut kunnioittamaan sen omia päätöksiä ja ratkaisuja. Tutustumisen myötä ymmärsin sen olevan hyvin viisaskani, opin ymmärtämään sen käytöstä, eleitä. Se ei ollut samalla tavalla viisas kuin Nöpie, tai ei samalla tavalla äkkipikainen kuin Kukkis. Natalie oli yksilö, täysin oma persoonansa.

Kesäkuussa astutin Natalien ensimmäisen kerran Nöpien veljellä Petterillä, astutus ei kuitenkaan onnistunut ja se uusittiin lokakuussa. Natalien ensimmäinen ja samalla ainoa poikue syntyi 2. marraskuuta 2009. Se sai kolme poikasta, kaksi keltamusta japanilaista, toinen punavahvisteinen ja yksi musta otter, sekin hyvin punavahvisteinen. Sain paljon paheksuntaa turhan poikueen tekemisestä, niinpä päätin ottaa kaiken ilon irti, jättäen kaikki poikaset kotiin, halusin painottaa poikueen olevan itseäni varten, ei muille myymistä varten ja luonnollisesti tästähän seurasi tietysti vielä lisää ihmetystä.. Asioiden kuului kuitenkin mennä niin, Lucin, Winin, Rein kaikkien poikasten kuului jäädä kotiin ja miksi, senkin ymmärsin vasta useamman vuoden päästä.


Minua on aina kiinnostanut suvut ja niiden tutkiminen, vihdoin oli ihanaa omistaa kani, jonka suvusta tiedetään! Sen pohjalta selvisi paljon, mutta huikein tieto oli Gaias Romeo ja Randi, nämä kaksi silloista huimaa hyppijää ja ennätysten haltijaa. Ne olivat Natalien isän emän täys veljet, tämä sai minut entistä enemmän innostumaan esteharrastuksesta. Lähdin kuitenkin hypyttämään Natalien sijasta sen lapsia, nykyään harmittaa etten opettanut Natalieta nuorena hyppimään. Se oppi kyllä vanhempanakin hyppimisen idean, se eteni radoilla hienosti, mutta kasvavan nuoren tarmo siltä puuttui. Sinä pienenä aikana, jona Natalie kilpaili, se ehti klassautua molempiin keskivaikeisiin ja suoralta tosiaan yhtä klassausta vaille vaikeassa. Viimeksi Natalie on hyppinyt esteitä päälle parivuotta sitten. 
Natalie ei koskaan sietänyt tai hyväksynyt mitään muita kaneja ympärilleen kuin sen kolme jälkeläistä. Oli uros tai naaras, jos se ei kuulunut sen yhdiskuntaan, se kävi armotta päälle. Useampi kani sai kokea sen, kuinka vastuullisesti se puolusti sille tärkeimpiä. Nykyään kanilan pomona toimii Wini, joka lempeästä luonteesta huolimatta, ei siedä ulkopuolisia kaneja ympärilleen ja se samaan tapaan puolustaa omiaan tarvittaessa kovallakin tappelulla. Juuri tästä johtuen tämä tiimi ei koskaan ole, eikä tule asumaan kanilan alimmissa kerroksissa.


Nykyisin Natalie elää hyvin leppoisaa elämää sen lasten Lucin ja Winin kanssa. Paljoa se ei jaksa enää nuoren lailla riehua, mutta hyvin mukavaa on nähdä aina silloin tällöin senkin heittävän iloloikkia. Natalie on todella hyvän ikäinen, siihen nähden, ettei sillä niin ihmeemmän pitkä ikäisiä kaneja ole suvussa. Toistaiseksi se on todella hyvässä kunnossa, mutta silti on tiedostettava, että jo vanhemman kanin voi viedä milloin vain, mikä vain.

Tämä teksti lyhykäisyydessään kertoi tiivistettynä kuka Natalie on. Kerrottakoot vielä tähän loppuun tärkeä fakta, jos Natalieta ei olisi, ei olisi myöskään minulla mitään tämän tyyppistä estekanikasvatusta. 
Natalielta löytyy n. 156 lasta, lapsen lasta, lapsen lapsen lasta jne... Useammassa kanissa Natalien veri kiertää ja varmasti tulee tulevaisuudessakin kiertämään.


10 kommenttia:

  1. Oiiih Natalie, tuolle neidolle on varmasti hyvin moni kasvattisi omistaja kiitollinen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä olis ikinä uskonut mihin tuon kanin hankinta johtaa.. :D

      Poista
  2. Upea teksti :). Koskettava ja mielenkiintoinen. Ja tottakai upea kani ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Mukavaa saada palautetta myös kirjoittamisesta, se on aina ollut yksiä suurimpia heikkouksiani..

      Poista
  3. Kiva postaus, tykkäsin :)

    Alun voisi lukea uudestaan läpi ja korjata, sieltä löytyy pari puolikasta sanaa joista osa kirjaimista puuttuu ja jotkut väärässää kohtaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvä kun sanoit, alussa jostain syystä melkein yksi kappale oli pompannut aivan väärään kohtaan, mutta nyt korjattu!

      Poista
  4. oih, natalie on kyllä upea kani ja kiva lukea sen alkuperästä! :)

    VastaaPoista
  5. Kiva on tapasi kirjoittaa, eihän blogin idea ole ollakaan ammattikirjoittajien yksinoikeus. :) Persoonallinen tapa kertoa tarinaa (tämä oli ensimmäinen teksti jota sinulta luin) ja jotenkin pääsi itsekin tunnelmaan, kaikkiin niihin alkuvaiheen epäilyksiin jne. mukaan. :) Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
  6. natalie on aina ollut yksi suosikkini kaneistasi! :) hienosti kirjoitettu.
    Voisitko tehdä kanilan esittelyn videolle? Kuvista ei oikein hahmota kokonaan ja video olisi muutenkin kiva piristämään blogiasi kuvien kera

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni