torstai 24. syyskuuta 2015

The golden light

Tässä postauksessa tiistaina napattua kuvasatoa. Paljoa ei ole innostanut hetkeen ihmeempiä kuvata, johtuen tosiaan objektiivi valikoimasta. Suunnitteilla on ostaa vielä jossain kohtaa parempaa, mutta toistaiseksi on tyytyttävä siihen mitä nyt on.

Jokaisessa vuodenajassa on aina jotain hyvää ja huonoa. Syksy on ehdottomasti siitä paras, ettei kaneille tule liian kuuma ulkoillessa. Toinen paras on puidut pellot, pelloilla kaneilla on mahdottomasti tilaa mennä ja rellestää!
Adan kanssa korkattiin etupelto, joka on muistuttanut koko kesän viidakkoa. Nyt sen pensaskasvusto on kaadettu, eikä enää ole vaaraa siitä, että kanit(tai minä) eksyisivät sinne. Tunnelmallisia kuviahan tuolta sai, alkavassa ilta-auringossa.
Efyn kotiin jäävän lapsen Toften kanssa oltiin ensimmäistä kertaa hieman kauempana ulkoilemassa, ei siis siellä tutussa pihapiirissä. Suuntasin Toften kanssa hieman kauemmas naapuri pellolle. Ensin pelkäsin ison pellon olleen liian suuri harppaus, sillä alkuun kani oli hyvinkin ihmeissään ja hieman säikkykin. Kun tämä nuori kanin alku ymmärsi ettei ole mikään hätä, se alkoi kirmailla ympärilläni. Huolin kuitenkin vielä, sillä se ei tullut kertaakaan luokseni. Tämä huoli oli onneksi pian poissa, sillä yht'äkkiä se juoksi täyttä rallia luokse ja hyppäsi syliin. Tämän jälkeen keskityinkin vain kuvaamaan, kanin tullessa ja mennessä ympärilläni. Vauhdin hurmassa tälle nuorelle kävi kuitenkin hieman hassusti ja se hyppäsi syvään veden täyteen ojaan... Siitä sitten suunnattiin märän jänön kanssa kotiin kuivumaan.
Toftea kuvatessa aurinko oli hieman pilvessä, mutta viimeisenä Stigiä kuvatessa tämä tuli esiin. Viimeisten säteiden kanssa otin upeasta mallistani todella onnistuneita kuvia, josta juontaakin tämän postauksen otsikko.

Toinen aihe minkä haluan vielä hyvin tiivistetysti tuoda esille on, ettei Norjasta 2011 tullutta lemmikkikaniani Jokeri venäläistä enää ole. Ei ole enää ollut yli kuukauteen. Yhtenä elokuun torstai aamuna olin lähdössä töihin, kaneja hoitaessa löysin tämän nelivuotiaan ikiunesta oman koppinsa tasolta. Samana aamuna laitoin sen vielä matkaamaan eviraan, josta viime viikolla tuli vastaus tähän äkilliseen kuolemaan. Huoli tällaisessa tapauksessa on suuri, sillä kyseessä voi olla tauti joka tappaa myös muut kanit. Suoraan sanottuna muo pelotti todella paljon avata se kirje, mutta ei sen jälkeenkään ollut kauhean helpottunut fiilis. Olin ihan kysymysmerkkinä, kaikki joilta kysyin kirjeen sisällöstä olivat myös aivan kysymysmerkkeinä. Jokerin toinen maksalohko oli kiertynyt 180°, aiheuttanut voimakkaan verenkiertohäiriön ja tästä seurasi äkillinen tulehdustila. Se miten ja miksi jää ainakin toistaiseksi pimentoon. Helpottavaa on kuitenkin se, ettei kyseessä ole mikään tarttuva tauti, joka voisi lahdata muut kanit.

Nyt kuitenkin kuviin, kommentoikaa, kertokaa mistä pidätte ja missä voisi olla parantamisen varaa!

Mountain Magic "Ada"


Lavella's Tofta WoW-Fizz "Tofte"



PippiAdolf's Seigmen "Stig"








16 kommenttia:

  1. Upeita kuvia!! Ihastuin tuohon Adan ensimmäiseen kuvaan ja Stigin kaikki kuvat ovat myös todella hienoja :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, nuo ovat kyllä mukavan onnistuneita! :)

      Poista
  2. Stigin neljäs vika kuva ja Adan vika! Ja ompas Toffe kasvanut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Adan vikaan tuli onnistunut tunnelma! Ja sanoppa se, kasvaa aivan silmissä :)

      Poista
  3. Niin kauniita kuvia! :) Osaisinpa itsekin ottaa noin hienoja kuvia :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tekemällä, tekemällä vain sitä oppii! :)

      Poista
  4. Stigin toiseksi viimeinen kuva aivan ihana ja kaikki muutki tosi ihania kuvia! Oot tosi taitava kuvaaja;)

    VastaaPoista
  5. Ihan uskomattoman hienoja kuvia, etenkin viimeiset!! :O

    VastaaPoista
  6. Voi uskomaton miten upeita!! Törmäsin jo fb:ssä noihin joihinkin kuviin ja ihastuin heti :D

    VastaaPoista
  7. Niin on kaunokaisia kuvia - mukava katsella tällaisia :)

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni