tiistai 9. elokuuta 2016

The shadow and light

Kehtaako sitä edes sanoa, on kulunut hetki kun viimeksi tänne kirjoitin. Varsinkin siihen nähden, että vähintään kerran viikossa olen aina pyrkinyt päivittämään edes kuulumiset. 
Multa on kyselty paljon miksi en päivitä blogia? Onko tapahtunut jotain? jne.. Vastaus, mikä monesti jäänyt vastaamatta, mutta sanon sen nyt; en ole ehtinyt. Kesä on ollut täynä kiirettä ja Norjan matkan jälkeen tuntui, että asiat meinasi räjähtää käsiin. On ollut pakko vähentää osaa harrastuksista mm. blogi ja valokuvaus. Mun arki on kulunut aika pitkälti töiden puolesta saaristossa ja illalla kanien kanssa touhuillessa. Viikonloput on ollut yhtä fiaskoa, todella hauskoja, mutta omalla tapaa hyvin rankkoja. Kunnon hengähdys taukoja ei ole tullut, mutta en tästä kesästä vaihtaisi oikeastaan mitään. Tosin rikoin selkäni töissä, se on ainoa asia mikä oikeasti on kaivanut todella paljon mieltä. 

Mikään ei kuitenkaan ole koskaan pysyvää, ei myöskään kesä tai elämäntilanteet. Tulevien viikkojen  ja kuukausien aikana tulee tapahtumaan paljon muutoksia, hyviä, mutta myös huonoja. Tulen pitämään niiden osalta teidät ajan tasalla ja positiivista, että blogi tulee vamasti elpymään, kunhan saan kaikki asiat ensin järjestykseen.

Kaneille kuuluu mainiota, ne on saaneet möyriä ja temmeltää ulkotarhoissaan. Koloja alkaa olla sen verran paljon, että huomaa isomman kaniyhdyskunnan valloittaneen alapellon! Kanien ja mun rytmiin on sopinut nyt oikein hyvin se, että nuo ovat vasta illalla pääseet ulos ja lähes yöllä ottanut ne sisälle. Päivällä ei ole ollut pahemmin mahdollisuuksia ulkoilla, jo mun töissä olon, kuin myös kuumuuden takia. Sinäänsä siis mennyt hyvin, vaikka välillä kahdentoista maissa kaneja sisälle kantaessa olisi ollut jo mielellään nukkumassa.

Poikasten osalta mulla on kasvatus nyt hetkellisellä tauolla. Ihan mukavaa saada lomaa poikasista ja olla nuorten ja aikuisten kanien kanssa vain. Seuraavat poikueet tulee marraskuun tienoilla ja niistä kotisivuille päivittely on mulla kanssa yhtenä lähiviikkojen tehtävänä. 
Vaikka kisoissa ei ole päässyt nuoria nyt käyttämään, niin aina joinain iltoina ollaan kanien kanssa vedetty pieniä treenejä. Hurjaa kehitystä on joka kerran jälkeen tapahtunut ja seuraavaan postaukseen varmaan ihan videoitakin taas hypyistä saadaan. Mun viikon Norjan lomalla Ran lapsi Zed ja Milanin lapsi Björn oli alottaneet kummatkin ärhentelymurkut. Niiden käytökset oli kuulema sitä luokkaa, että oli vaikeuttanut ihan hoitoa. Pakko myötää, että aluks mullekkin kummatkin koitti uhitella, mutta kun ei jaksa mennä mukaan, niin ovat keksineet jo muuta mm. kanilan kauniit daamit. 
Aikuisten ja vanhusten kanssa on ollut tapahtumaa laidasta laitaan. Stig-papa on järjestänyt melkein joka viikko tukehtumisia, mutta nyt kun osaa tavaran rykäistä ulos, niin homma menee aika rutiinilla ihan aamu kiireessäkin. Winin kasvain tilanne mahassa ei ole muuttunut, ylivirkeyttä on riittänyt ja meinasin, että neiti saa jatkaa nyt vielä syksylle. Winin veljen Rein kanssa tilanne on eri. Lopussa on kuvia Reistä ja valitettavasti mun on ilmoitettava, että nämä jäävät nyt viimeisiksi kuviksi. Reillä on kasvain rintakehän yläpuolella ja sen näkee myös kuvista isona kupuna. Rein koppitoveri Mei on ollut aivan maassa ja samoin on omalta osalta ollut haikeutta. Tämä todella urhea poikani päästetään lähipäivinä ikiuneen.

Ensi viikolla tulen vähän mylläämään kanilan asumisjärjestystä. Koska Rein kanssa asunut Mei tulee jäämään yksin, pyrin yhdistämään hänet osaksi Efyn ja Vitanin tiimiä. Lisäksi pitää muitakin asumis järjestelyitä katsoa niin, että ne toimivat paremmin mm. kun poikasia alkaa taas loppu vuodesta tulla.

Hommaa riittää, mutta kun paikoilleenkaan ei voi jäädä, niin pakko se vain toimia ja touhuta. Toivottavasti pääsen taas pian istahtamaan hetkeksi ja kertomaan lisää siitä, mitä täällä tapahtuu ja tulee vielä tapahtumaan!

Lavella's The Dragon's Daughter "Vitani"


Lavella's Tofta WoW-Fizz "Tofte"




Lavella's Expiz Fizz-goy "Efy"


Lavella Ray "Rei"


9 kommenttia:

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni