torstai 20. lokakuuta 2016

Tapahtumantäyteinen viikonloppu!

Viikonloppuna tosiaan kilpailtiin Salossa SM kilpailuiden merkeissä. Luonnollisesti mun ollessa täysin toisessa maassa, en näihin kilpailuihin päässyt osallistumaan. Mun siskoni lähti kuitenkin viemään osaa meidän kaneista sinne. Mitään suuria odotuksia ei sinäänsä ollut, sillä kanit ovat olleet puolet vuodesta kilpailutauolla ja ohjaajakin tosiaan niille täysin eri.
Kaneilla oli kuitenkin sujunut hienosti, jo siihen nähden, että kanini ja Saga harvoin hyppivät keskenään kisoissa. Eliitti suoralla Ra oli hypännyt 3+1 radan, Gia 2+3 radan ja Milan 4+4 radan. Sagan täysin omaohjattava Fia meni kuitenkin kaikista kaneista yllättävimmin, eli 2+2 radalla. Fia normaalisti menee ensimmäisen kierroksen monilla, monilla virheillä ja terästäytyy vasta toiselle kierrokselle. Videoita näistä tai mistään suorituksista ei valitettavasti ole.

Väliluokkana oli keskivaikea suora, jossa Sagan kanssa hyppäsi Loki. Poitsu oli mennyt molemmat kierrokset 2 virheellä, tasaisesti ja hienosti, mutta harmillisesti niin, ettei klassausta tullut.
Viimeisenä luokkana oli ollut pituushyppy, jossa hyppäsi ensikertalainen Loki ja vanhempi konkari Milan. Loki hyppäsi hienosti aina 170cm asti ja Milan 210cm asti. Milanin hyppy riitti jälleen tänä vuonna toiselle sijalle, mikä tietysti oli todella upea kuulla!

Löysin netistä muutamia kuvia kanien hyppysuorituksista ja tämän lisäksi Saga oli napannut Milanista palkintokuvat. Näistä kilpailuista saimme myös uudet Libran esteemme, joista myös kuvia alla. Eli ostettiin tosiaan kolme yhteistä estettä Sagan kanssa, joita tullaan käyttämään treeni ja lainakäytössä. 






Lavella's Fiocco di neve "Fia"

Lavella's Star Gianfar "Gia" & Lavella's Gt Ch November "Ra"

Lavella's Lost wind "Milan"
Lavella's Loki "Loki"

Itse hyppäsin viime perjantaina autonrattiin ja ajoin neljän tunnin matkan mökkeilemään tunturiin. Muu porukka oli mennyt mökille jo keskiviikkona, mutta töiden takia pääsin itse vasta perjantaina liittymään seurueeseen. 
Neljän tunnin ajomatka voi kuulostaa aika puuduttavalta, mutta sitä se ei tosiaan ollut. Pidin kaikenkaikkiaan vain yhden paussin ja muun ajasta ihastelin upeita maisemia! Norjalaisittain mulle ei annettu mitään osoitetta tai mitään. Ohjeena vain, aja kohti tätä ja tätä paikkaa, ollaan suo vastassa sen toisen paikan huoltsikalla. Okei? Todellisella tuurilla löysin huoltsikan ja kaverin perässä oli sitten helppo ajaa mökille. 
Perille päästessä syötiin onneksi heti, sillä pahemmin en ollut ehtinyt koko päivään syömään. Olin super varustautunut kylmään, mutta auringonpaistaessa suoraan mökinterassille oli olo todella kesäinen! Helpotukseksi tosiaan sai ottaa illan ihan rennosti ja nauttia vain hyvästä seurasta.

Aamulla herätessä tuntui ihankuin olisi herännyt aivan toiseen maailmaan. Sumua oli aivan joka puolella, eikä edellisenä päivänä komeilleita vuoria näkynyt enää missään. Puut oli kääriytyneet täydelliseen valkoiseen harsoon. 
Kun oltiin rauhassa heräilty ja syöty aamupala, suunnattiin käymään Rörosiin. Tuossa kylässä oli todella jännä fiilis, pieni, suloinen ja pohjoinen tuli mieleen. Aikapian nälän puskiessa jätettiin kiertely ja suunnattiin syömään. Tämän jälkeen alkoi sumu olla niin hyvin väistynyt, että päästiin vaeltamaan tunturiin. Tehtiin vain pieni lenkki, mutta kaikki se mitä ympärillä oli, se oli vain jotain niin huikeaa! Tuolla tosiaan sielulepäsi!
Illalla syötiin kaikki yhdessä ja tehtiin sitä normaalia norjalaista jutustelua. Tosin itse lähinnä kuuntelin ja koitin osallistua oman kielitaidon mukaan. 

Sunnuntaina lähdettiin puolenpäivän aikaan ajamaan takaisin. Hieman jänskätti millaisessa säässä saisi ajaa kotia päin, kun aamusta satoi vain lunta. Päivää kohden sää oli muuttunut kuitenkin tasaisen harmaaksi ja tiet oli mukavan ajettavassa kunnossa.
Koko tuo viikonloppu oli todella upea kokemus, jälleen sellainen jota en vaihtaisi mihinkään. Torstaina vielä mietin, että mihin olen oikein itseni taas laittanut. Lähteä mökkeilemään ihmisten kanssa, joita oikeastaan en tunne yhtään ja käyttäen kieltä jota en edes osaa? Mutta koska kaiken uuden ja ihmeellisen kokeileminen on se mikä mussa eniten nappaa, niin olihan sitä pakko tähänkin taas ryhtyä! Ja se jälleen kannatti!





















2 kommenttia:

  1. Voi vitsit miten kauniita maisemia ! Ihania myös nuo värikkäät talot. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, oli kyllä hieno kokemus jälleen! :)

      Poista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni