torstai 17. marraskuuta 2016

Eilen oli vielä talvi

Tänä aamuna sai herätä loskaiseen, harmaaseen aamuun, johon avuttomasti koittaa aurinko tuoda  valoaan. Pakkanen ja lumi on silloin kivaa, kun ei mennä ihan ääripäähän vaan pysytään siinä sopivassa. Viime viikon loppupuodella esimerkiksi oli todella nättiä ja vielä tämän viikon alussa. Jännä tosiaan nähdä millainen tästä talvesta saadaan, tietysti suht leutoa toivotaan!

Viikonloppu hujahti nopeasti Helsingissä, lauantaina tosiaan meni koko päivä Aalto-yliopistolla ja sunnuntaina iltapäivästä menin käymään Lemmikkimessuilla. Oli todella outoa, miten vähän kaniporukkaa messuilla oli. Muistellen niitä takavuosia kun pelkästään yhden päivän aikana kilpailemassa esteillä oli yli satakania ja pet näyttelyissä ihan sama meno. Aika tosiaan näyttää mihin virustilanne meidät vie. Hieman liian lepsusti moni ottaa edelleen tuon virusasian. Pitänee nyt vain toivos, että hälläväliä asenteella menevät ymmärtävät, että riskeeraavat omien kanien lisäksi myös muiden kaneja.

Tulevaa vuotta täällä odotellaan omalla tavalla hyvin pelolla, sillä jos virustilanne vain pahenee on kasvatuksen jatkamista mietittävä pariin otteeseen. Niin kuin jo aiemmin olen tuonut esille, on esteristeytyksiä todella vaikea kasvattaa ilman näyttöä. Sitä näyttöä saadaan yksin kilpailuista ja niissä tulee käydä mahdollisimman ahkerasti. Talvella tulemme todennäköisesti kilpailemaan lähialueella, mutta keväällä viimeistään jäätävä taas katsomaan mitä sitten tehdään. 

Suomen estekanit ry:n jäsenenä olen ollut kuusi vuotta ja maksoin nyt jäsenyyden seuraavallekkin vuodelle. Jäsenhinta on kuitenkin niin pieni, että ihan sama tuleeko lopulta käyttämään sen etuja vai ei. 
Tosiaan pian on jälleen yksi hallitusvuosi taputeltu. On ollut kenties yksi ahkerimmista hallituskokoon panoista koskaan, jopa välillä hyvinkin yliahkera. Hieman kuitenkin huomannut sen, että kun hallituksessa todella moni uusia harrastajia, puutuu vielä se kokemus. Tosin sekin korjaantuu, kun kerryttää vuosia ja on mukana. Erinomaista kutaa tekee myös se, että kurkkii välillä mitä maailamalla tapahtuu ja on yleisellätasolla kiinnostunut kehittämään yhdistystoimintaa. Aina löytyylähdes joka asiassa isompaa ja pienempää parannettavaa.
Tänään on viimeinen päivä laittaa itsensä ehdolle yhdistyksen hallitukseen, jossa olen itse ollut mukana kolme vuotta. Tätä ennen on jo alusta saakka tullut tehtyä paljon tämän yhdistyksen parissa. Saanut seurata sitä kehitystä, mikä vuosi vuodelta kehittänyt yhdistystä lisää ja lisää. Ja mielellään seuraan ja edistän tätä kehitystä jatkossakin.
Enää en todennäköisesti hae hallitukseen. Vähän kenties pelottaa, miten asioiden tulee tapahtumaan jos ei ole mukana tuomassa omaa kantaa. Pakko se kuitenkin on nyt vain uskoa ja luottaa, että ymmärretään ajatella yhdistystä, kilpailijoita ja ennen kaikkea kaneja. Liikaa on nähty joka vuosi omaa ja kaverin napa -ajattelua, eikä tästä varmaan koskaan päästä eroon. Tärkein olisi, että päätökset saataisiin pidettyä sellaisina, että ne ajavat harrastajien ja yhdistyksen etua. Viimeisin mitä olen paljon pohtinut, mistä voi myös koitua iso ongelma on monien rokottaneiden hälläväliä asenne virustakohtaan. Kun itsellä ei ole hätää, niin ihan sama muista. Harmi vain, että yhdistyksemme ei pyöri muutaman napaankatselian varassa. Se toimii useiden erilaisten ihmisten voimalla, joilla on yhteinen kiinnostuksen kohde, kaniestehypyn harrastaminen kaninsa kanssa. Vinkki siis tulevalle vuodelle, ollaan jokainen mukana tukemassa meidän harrastustamme ja pitämässä kiinni siitä, että se pysyy mukavana kaikille. Harrastusta edistävää yhdistystoimintaa ei pyöritä yksi tai muutamat ihmiset, sitä kuuluu pyörittää kaikki harrastajat. 

Tällä hetkellä mulla on ollut todella vapaat kaksi viikkoa, tosin hommaa on riittäänyt ja hommaa tulee vielä riittämään. Kivaa tässä on ollut se, että olen päässyt vihdoin jatkamaan valjasprojektia ja toivottavasti pian saan valjaita myyntiin asti! Paljon on saanut myös viettää kanein kanssa yhteistä aikaa. Suuri huoli niistä kuitenkin nyt on, mikä jo paluu iltana valkeni. Lähes kaikki kanit ovat ylipainoisia, ne voivat huonosti. Kolmessa kuukaudessa kanini on onnistuttu syöttämään sellaiseen kuntoon, että niistä näkee hyvin sen, miten tuskallisia liikakilot ovat. Miten pienet ylimääräiset kilot hankaloittavat jo liikkumista.  Tämä tietysti aiheuttaa jälleen harmaitahiuksia, sillä eläinten kanssa ei sovi mokailla, kun siitä mokasta kärsii yksin se eläin. Lisää hommaa, vanhojen rästihommien oheen. Pellettiä olen saanut jo näin lyhyessä ajassa aika paljon vähennettyä ja kulutusta on lisätty tuplasti. Pieniä esteitä hypitään ja ulkona pyritään temmeltämään mahdollisimman paljon. Kunto noilta loppuu hirmuäkkiä, mutta nyt edetääkin vähitellen. Kerrankin voi sanoa myös sen, että onneksi talvi on tulossa ja edistää myös kaniemme kuntoutumista!




Lavella's Blackthorn City "Björn"




Snowflake's Follow the Dots "Doris"








3 kommenttia:

  1. Suomen Estekanit Ry ei ole kyllä enää vuosiin ollut edes yhdistys, ennemmin kavereiden kesken oleva kerho. Aikoinaan yhdistyksen hallituksessa istui aikuiset, ei keskenkasvuiset teini-iän hurmoksissa hulluttelevat lapset. Kuten sanoit, koko touhu on pelkkää oman ja kaverin etujen ajamista eteenpäin. En näe yhdistyksellä nykyisenkaltaisilla hallituksilla minkäänlaista tulevaisuutta. Viruksen takia lienee myös jopa helpompaa ja järkevämpää järjestää ihan puhtaasti yhdistyksen ulkopuolisia kisoja, olkoonkin epävirallisia.

    No, toivottavasti kiva harrastus palaa takaisin sitten joskus. Jätettäisiin se kaverien suosiminen pois yhdistystoiminnasta ja ajateltaisiin koko harrastajakunnan parasta.

    Missäpäin muuten parhaillaan on yhdistyksen esteitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En lähtisi katsomaan asiaa täysin iänperusteella, sillä Suomessa ja muissa pohjoismaissa on ollut samaa ihan näyttelypiireissä, joissa hallituksessa kuitenkin jo vanhempaa väkeä. Pyöritään siis muuallakin oman ja kavereiden navan ympärillä. Harmillisesti jostain syytä vain tuppaa noihin tehtäviin eksymään aina myös niitä, jotka eivät aja kaikkien etua. Oli ikä sitten mikä tahansa.
      Juuri hyppy-yhdistysten kohdalla onkin hienoa, että mukaan hallitustoimintaan saadaan nuoria, mutta myös vanhempia. Tässä harrastuspiirissä, kun riittää joka lähtöön harrastajia. Taka vuosilta muistan kyllä kahinat, mutta se valitettavasti kuuluu mukaan, kun paljon nuoria harrastajia. Sen vuoksi on äärettömän tärkeää, että toiminnassa on mukana aikuisia. Niinkuin nyt viime vuosina hallitus on koostunut todella mukavasti eri-ikäisistä, löytyy nuorempaa, mutta myös vanhempaa harrastajaa, kasvattajaa, lemmikinomistajaa, aktiivistakilpailijaa ja satunnaisempaa kilpailijaa. Näin saadaan monipuolisesti erilaisia näkemyksiä asioista ja se on rikkaus, millä edistetään yhdistystomintaa.

      Hommaa kyllä voisi paljon helpottaa alueellistaminen, jota olen jo pari vuotta nyt touhottanut. Vielä ei ole kuitenkaan napannut tuulta siipen alle. Sillä saataisiin rajattua varmemmin mm. viruksen leviämistä, mutta myös parannettua jokaisen alueen omaa tiimihenkeä, sillä jokaiselle riittäisi varmasti jokin homma omalla alueellaan, eikä kaikki jäisi aina muutaman ihmisen tehtäväksi.

      Estekalustoa löytyy mukavasti, Helsingistä, Turusta ja Tampereen alueelta. Suunniteilla on myös mahdollisesti keski suomeen yksi uusi varasto, se tosin taitaa jäädä ensi vuoden ihmisille päätettäväksi... Lisäksi löytyy kisaajilta pieniä estevarastoja eripuolilta Suomea. Esim. meillä on pieni, jolla helppo pitää lähikisoja, ilman kuluja yhdistykselle.

      Poista
  2. Kiva postaus ja mukava kuulla että valjaita oot taas tekemässä! :)

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni