lauantai 3. kesäkuuta 2017

Mitä kuuluu Zaidalle & Jaqulle?

Kolme kuukautta sitten olin Norjan LU/NM kanitapahtumassa ja valitsin viikonlopun aikana kaksi belgianjänistä, jotka muuttaisivat luokseni. Lensin itse Suomeen, kun taas kanit matkasivat autokyydillä Ruotsin halki ja laivalla Suomeen. Ensimmäisessä heitä koskevassa postauksessa kuvailin kaksikkoa: "kuin yö ja päivä".  Ja sitä he ovat myös edelleen, sitä he olivat jo sillon, kun heidät näin ensimmäisen kerran. Jaqu oli alusta asti sellainen, että ilman häntä en olisi suostunut lähtemään kotiin. Vastaavasti Zaidan oston jälkeen mietin hetken, teinkö nyt oikein. 

Mutta mitä kuuluu nyt tälle kaksikolle? Mitä kolmen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua?

Jaqu kotiutui hetkessä, hän oppi hetkessä talon tavoille. Joka päivä minua odottaa se sama pirteä jänis, jonka näin kolme kuukautta sitten ensimmäisen kerran Larvikissa. Tietysti perusasioita on pitänyt opetella mm. käsittely, kynsienleikkuu ja syliinotto. Nämä asiat Jaqu on sisäistänyt todella hyvin arjen mukana. Samaan tapaan kuin vapaana olo ja ulkoilu. Opettelimme myös estehypyn alkeet ja kävimme ensimmäisissä enstekilpailuissa. Eikä tämä pääty vielä tähän. Tämä herra on sellainen showeläin, että kävimme myös eläinkaupassa pitämässä esittelypäivää kaneista. Koko päivä oli nappisuoritus! Jaqu on juuri sellainen lemmikkikani, millaisesta pidän. Eloisa, aktiivinen, ihmisläheinen, sosiaalinen, positiivinen, hyvätapainen.... kaikkea sellaista mistä pidän kanissa. Eikä tietystikkään unohdeta sitä, että hän on käsittämättömän kaunis kani! 

Zaidan kotiutuminen ei ole mennyt yhtä kovaa vaihtia, mitä Jaqun kanssa. Zaidaa ei ole kasvatettu lemmikkikaniksi, hänet on kasvatettu kaniksi sadan muun kanin joukkoon. Meidän on pitänyt edetä täysin tämän lähtökohdan mukaisesti. 
Jos ajattelen yksin tapausta Zaida, olemme edenneet hurjaa vauhtia. Pelkästään ensimmäinen kuukausi oli hurjaa kehitystä; Otsan rapsuttaminen on super kivaa, eikä koppiin tulevat kädet ole paha asia, ne tuovat joko ruokaa tai vievät ulos. Pieniä asioita, mutta sellaisia, jotka helpottavat huimasti yhdessäeloa. 
Kuukausi sitten Zaida synnytti hänen ensimmäisen poikueen. Touhuaminen Zaidan ja poikasten kanssa on antanut myös paljon mahdollisuuksia luoda lisää luottamusta. Jo se, että saan tällaiselta kanilta hyväksynnän koskea hänen omia poikasiaan. Poikaset ovat rohkeita ja uteliaita minua kohtaan, he saavat sellaista kasvatusta mitä annan aina kanilani poikasille. Ja joka hetki Zaida seuraa tätä ja tuntuu, kuin hän olisi yksi näistä poikasista. Se vielä hieman epävarma poikanen, joka miettii luottaakko vai ei?  Lopulta tullaan siihen tulokseen, ettei ihminen ole niin paha, siihen saa ja siihen voi luottaa.

Yhteenvetona; minulla on sujunut todella hyvin Zaidan ja Jaqun kanssa! Vaikka he ovat hyvin erilaisia keskenään, pidän heistä kummastakin. Tiedän nyt, että kolme kuukautta sitten Larvikista tuli ostettua juuri ne kanit, joiden kuuluikin tulla luokseni.

Alla vielä Jaqusta kuvia. Zaidasta valitettavasti en ole ottanut kuvia, kun ymmärrettävästä syystä hän on hieman epäedustavassa kunnossa. Poikasten jälkeen saadaan hänestäkin taas uusia kuvia.

Jaqu







3 kommenttia:

  1. Jaqu nauttii elämästä😊. Barbro tykkää

    VastaaPoista
  2. Herranjestas Jaqu on hieno noissa kuvissa.
    Ja toi tausta on niin hieno kun siinä on noita kukkia paljon!

    Oletko ikinä tehnyt postausta missä voisi olla vinkkejä kun leikkaa kanin kynsiä?
    Siis niille joilla ei mene jonkun kanin kanssa niin hyvin. Ja tarvitsee varmaan vähän apua.

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni