maanantai 21. elokuuta 2017

Kuinka käy Adan

Huominen on todella ratkaiseva päivä, se ratkaisee sen kuinka kauan Ada tulee olemaan luonamme.

Jokin aika sitten Ada alkoi nirsoilemaan ruuan suhteen, vähitellen nirsoilu muuttui huomattavan suureksi ja varasin ajan lääkäriin. Adalta hiottiin alkavat hammaspiikit pois ja hän toipui hyvin operaatiosta. Samalla käynnillä hänelle suoritettiin perustarkastus. Tunnustelun yhteydessä alamahasta löytyi pieni patti. Tätä pattia ei ollut vielä muutama viikko sitten, kun itse tein kaikille kaneille, myös Adalle perustarkastuksen. Käynnin yhteydessä kohdussa tai ylipäätään muualla kanissa ei tuntunut mitään, eli päätimme seurata tilannetta.

Kun tulen töistä kotiin, käyn aina ensimmäisenä kanilassa. Viime perjantaina töiden jälkeen Ada ei tullut vastaan kopin ovelle, mitä hän tekee aina. En huolestunut, sillä olihan lähes kaikilla kaneilla menossa parhaat päivätorkut. 
Kun saavuin myöhemin kanilaan, Ada oli edelleen tason alla ja ei tullut edelleenkään luokseni. Siinä kohtaa huolestuin. Otin mahan tunnusteluun ja se ei tuntunut normaalilta, kani ei ollut myöskään syönyt kunnolla, sillä papanaa ei ollut lähes yhtään tulossa. 

Otin Adan sisälle, syötin ja juotin häntä, lisäksi annoin kipulääkettä. Tämän jälkeen vointi parani, mutta ala maha tuntui vieläkin oudolta ja on sitä edelleen. Olemme nyt selvinneet viikonlopusta, kipulääkettä on otettu tarvittaessa ja Ada on pysynyt virkeänä.

Huomenna päivällä ystäväni vie Adan eläinlääkäriin, jossa hänet tutkitaan uudestaan ja sen jälkeen suoritetaan sterilointi. Olen äärimmäisen hermostunut ja peloissani kuinka tässä lopulta tulee käymään. Toivon tietysti, että jos alamahassa on jotain alkavaa kohdun tai munasarjojen ongelmaa, se saadaan nyt steriloinnilla pysäytettyä. Jos taas ongelma on kasvain, joka lähtenyt leviämään laajemmin sisäelimiin, silloin kaikki taitaa olla tässä.

Huominen ratkaisee paljon, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Alla kuvia Adasta, hän on viettänyt nyt perjantaista lähtien sisäkanin elämää. Kävimme sunnuntai aamulla ulkona, jolloin otin hänestä kuvia. Kuvista näkee, että Ada on mitä virkein kuusi vuotias. Päältäpäin ei huomaisi, että kaikki alamahassa ei ole hyvin.








2 kommenttia:

  1. Voi Ada raukkaa. Toivottavasti kaikki sujuisi nyt niin miten haluttaisiin. Ikävää jos menee toisinpäin!
    Ja ihania noi kuvat ulkona siitä! Terkkuja kaikille sinne! :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti lääkärissä sujui hyvin, tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni