sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kaninäyttelyssä ja estekilpailuissa Salossa!

Viime viikon perjantaina suuntasin pystyttämään kaninäyttelyä Salon Astrum-keskukseen. Paikalla oli jo iltapäivällä mukavasti porukkaa ja illan mittaan saapui lisää apuvoimia. Lauantaille oli luvassa ulkomuoto- ja pet-näyttely sekä tietysti estekilpailut. Paikalla oli myös chinchilla- ja hiirinäyttely.

Yhdessä aiemmassa postauksessa puhuinkin, että olin mukana järjestämässä estekilpailuita. Tapahtuman lähestyessä näiden estekilpailuiden järjestäminen alkoi tuntua entistä enemmän stressaavalta ja lopulta jouduin sanomaan itseni irti kyseisestä hommasta. En ole koskaan aiemmin kokenut mitään tälläistä tai joutunut omalta osaltani jättämään kesken tapahtuman järjestämistä. Loppujenlopuksi näin oli oikeasti kaikkein paras. 

Lauantainen tapahtuma oli omasta mielestäni todella mukava. Oli hauskaa osallistua useamman vuoden tauonjälkeen ulkomuotonäyttelyyn ja oli mulla myös kolme nuorta hyppäämässä esteillä. Näyttelypuolella riitti mielekästä hommaa, varsinkin kun sain tehtäväksi rotunsaparhaiden kanien valokuvaaminen. 

Näyttelytohinoiden ohessa meillä oli myös myyntipöytä, josta löytyi valjaita ja muuta kaniaiheista tavaraa. Oli todella mukavaa, miten monet olivat kiinnostuneita valjaiden ostosta! Koska olin tehnyt hurjan paljon erilaisia valjaita myyntiin, niitä jäi myös myymättä. Nämä jäljelle jääneet tulevat myyntiin kotisivuilleni, kun saan nuo kaikki vain ensin kuvattua.








Vaikka näyttelypuolella riitti touhuttavaa, kävin myös aian välillä estepuolella seuraamassa menoa. Suurempia yleisötapahtumia on aika vähän vuodessa, mutta kun niitä on, silloin on todella tärkeää antaa hyvä kuva lajista ihmisille, jotka eivät tiedä siitä yhtään mitään. Mikään onnistunein yleisölle suunnattu estetapahtuma tuo ei ollut. Musta on todella ikävää, että tuo meni oikeasti nyt noin, mutta ehkä taas tästä voidaan oppia?

Ilmoitin esteille kolme kania helppoon mutkaan. Ilmoittautumisen jälkeen tuli sitten oheistukset sääntömuutoksista, joissa mm. SEKn ja SKHn klassaukset yhdistyy. Mulla siirtyi kolmesta ilmoitetusta nuoresta kaksi hyppäämään jo keskivaikeaa, eikä oikein napannut ensimmäsitä keskivaikeaa hypätä tuolla. Koska tilalle ei ollut vaihtaa kaneja, oli mentävä näillä. Hienostihan Tetris ja Togur lopulta hyppäsi! Isompia esteitä nostin yli turvallisuus syistä, mutta muuten todella sujuvaa menoa! Tetris meni niin mallikkaasti, että sijoittui kyseisessä luokassa toiseksi. 
Helpossa mutkassa hyppäsi minulta Frida ja hän meni myös hienot radat. Toisen kierroksen yhden virheen radalla sijoituimme neljänneksi!

Mietin aika pitkään osallistunko belgianjänisteni Jaqun ja Zaidan kanssa näyttelyyn. Vuosina 2009-2012 kävin todella paljon kaninäyttelyissä, lähinnä pet-luokissa, mutta kyllä ulkomuotoluokissa on tullut käytettyä näytillä kääpiöluppaa, suurihopeaa, belgianjänistä, kääpiöjänistä ja useampaa venäläistä. Ne olivat hauskoja vuosia ja silloin tuli tutustuttua todella paljon uusiin kani-ihmisiin. Kun taukoa on ollut niin pitkää, mitä siinä menettää jos käyn näyttelyttämässä Jaqun ja Zaidan? 
Ja todellakin kannatti osallistua! Vaikka kummallakin jänöllä oli vielä karvanvaihto kesken, saivat he Pohjoismaisen standardin mukaan arvosteltuna 94,5 pistettä! Koska tämä minun kaksikko oli ainoat belgianjänikset, tuli Zaidasta näyttelyn rotunsaparas ja samalla neiti oli keskisuurten rotujen paras. Perinteisen näyttelyn lisäksi olin ilmoittanut jänikseni myös Eurooppa-standardi luokkaan. Tästä luokasta Zaida sai 95,5p ja Jaqu huimat 97,5p!

Tähän näyttelyyn osallistuessa en todellakaan odottanut, että voittaisimme mitään ihmeempiä. Noh aina elämä on yllätyksiä täynä ja noilla huikeilla pisteillä Jaqu sitten otti ja voitti Eurooppa luokan! Hurjan hieno jänis!

Koska keväälle on suunnitteilla belgianjänispoikue, todennäköisesti tulen ensi syksynä näyttelyttämään kyseisen yhdistelmän poikasia. Aktiiviharrastajaa meistä tuskin tulee näyttelyiden pariin, mutta satunnaisesti voisi todellakin käydä. Tämä oli todella mukava kokemus!




0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni