maanantai 15. tammikuuta 2018

Nonjans Lady of the Rain "Reine"


Reine syntyi 10. tammikuuta 2013 Ruotsissa. Seitsemän viikkoa sen jälkeen Reine ja valkokorvainen kääpiöluppa uros Dim, matkustivat mukanani Suomeen. He olivat Suomen ensimmäiset valkokorvat.

Toisin kuin Dimillä, Reinen kuvio näkyi selvästi ja se kiehtoi monia. Tietysti hyvin suuresti myös minua. Olen aina pitänyt Reineä yhtenä kauneimpana kaninani. Sen lisäksi, että hänellä on todella kaunis väritys, Reinellä on myös hurjan sirot jalat sekä kaunis kapea pää.

Mutta kuka oikeasti on tämä hurjan kaunis kani?


Tullessaan Reine oli jo hurjan reipas, mutta omalla tavallaan myös ujo. Tästä pienestä ja hyvin viattoman oloisesta karvapallerosta kasvoi lopulta hyvin äkkipikainen ja herkästi tulistuva sielu. Ensimmäisen kerran tulisuuden Reine näytti varhaisessa murrosiässään, kun hän asui vielä sisällä talossamme. Olin leikkaamassa yhden huoneen lattialla Dimin kynsiä, kun ympärillä uteliaana pyörivä Reine ei meinannut antaa hetken rauhaa. Työnsin häntä kädellä monta kertaa sivuun, tuloksetta. Lopulta työnsin kanin paimentavammin, tietämättä mitä siitä voisi seurata. Kuviteltaa itsenne työntämässä kädellä kania kauemmas ja kun kätenne on palaamassa lähtöasentoon sitä seuraa  kani hampaat ojossa. Varsinainen jojo efekti, joka tapahtui parissa sekunnissa. Silloin Reine ilmaisi ensimmäisen kerran, että häntä ei pomoteta. 

Voisi kuvitella, että tällainen kani on hyvin hankala hoidettava. Reine ei kuitenkaan ole ollut koskaan vihainen tai hyökkäävä ihmistä kohtaan. Paitsi tietysti silloin jos teet äkkinäisen ja uhkaavan liikkee, sen välttäminen opittiin jo varhain. 
Ihmistä kohtaan Reine on hyvin utelias ja seuraa hakeva. Hän on kaneistani se, joka antaa parhaiten käsitellä. 
Kaiken kaikkiaan Reinessä on yllättävän hyvin hyviä lemmikkikanin piirteitä. Hyvä lemmikkikani on seurallinen, se antaa käsitellä, mutta osaa sanoa, jos on jotain sanottavaa.

Reine estekanina



Reine on sukunsa puolesta esteristeytys. Kauempana hänen isänsä suvusta löytyy tanskalaista kääpiöluppaa ja sitä kautta hän on myös perinyt kuvionsa. Koska molemmat vanhemmat olivat pärjänneet esteillä, lähdimme myös Reinen kanssa kokeilemaan lajia. Hän oivalsi sen hyvin nopeasti ja pian olikin jo ensimmäiset kilpailut edessä! Kilpailin Reinen kanssa 2013 kesällä, mutta sen jälkeen jätimme lajin. Reine kyllä osasi hypätä, mutta hänen tasonsa ei ollut keskivaikeaa korkeampana. Saatan kuitenkin aina joskus ottaa kotona Reinen hyppimään pieniä esteitä aktiviteettina.

Hyvä emä poikasille, huono kaveri toiselle kanille


Reine sai ensimmäisen poikueensa syyskuun lopussa 2013. Siihen syntyi seitsemän poikasta, joista kuusi selvisi ensimmäisestä viikosta. Kaikki kuusi poikasta olivat valkokorvaisia ja näin ollen Suomeen oltiin saatu hieman lisää valkokorvaisia kaneja! Jätin kyseisestä poikueesta yhden naaraan kasvatusta varten. Pingu oli perinyt mitä parhaat piirteet vanhemmiltaan Reineltä ja Dimiltä. Lopulta jouduin kuitenkin sijoittamaan Pingun toiseen kotiin, sillä Reinelle ei vain ollut ok se, että hänen reviirillään asuu myös toinen kani.
Toisen poikueen Reine sai 2014 keväällä. Poikasia syntyi kuusi, joista neljä valkokorvaisia. Jälleen jätin yhden naaraan kotiin, jota jälleen Reine alkoi pomottamaan. Lopulta päädyin myymään tämänkin Reinen poikasen. Ramora pääsi hyvään kotiin, jossa hän osallistui myös kasvatukseen yhden poikueen voimin.
Reine on tykännyt aina asua yksin ja sen mahdollisuuden olen hänelle myös antanut.

Kanilassa Reinelle sukua olevia kaneja asuu tällä hetkellä yksi. Kuuta on Reinen lapsenlapsenlapsen lapsi.

Uusi koti Reinelle?


Olin ostanut Reinen kasvatusta varten ja toisen poikueen jälkeen hänen osansa kasvatuksessa päättyi. On hyvin tavanomasta, että etsin kasvatuksesta pois jääville kaneille lemmikkikodit ja näin päädyin tekemään myös Reinen kohdalla. Laitoin hänet 2015 myyntiin. Ostaja ehdokkaat olivat todella onnettomia, mutta lopulta rärppäsi. Reineä käytiin katsomassa ja häneen ihastuttiin. Varmaa muuttopäivää ei kuitenkaan tiedetty ja lopulta viikot muuttuivat useiksi kuukausiksi. Lopulta muuttopäivä varmistui, kuukausien odotuksen jälkeen. Viikkoa ennen kodinvaihtoa, Reinen koti ilmoitti, että he eivät otakkaan Reineä. 
Reine oli tuolloin reilu kolme vuotias. Kani joka ei sietänyt muita kaneja ja otti turhaa stressiä jokaisesta ympärillään pörräävästä kanista. Olin onnettomassa tilanteessa. Päätin antaa asialle aikaa, Reine saisi asua luonani, kunnes jotain keksittäisiin.


Eläkepäivien viettoa


Matkan varrella on ollut ylä ja alamäkiä. Välillä olen ollut hyvin valmis lopettamaan Reinen, sillä sen stressaaminen muista kaneista on ollut hyvin surullista katseltavaa. Aika on kuitenkin se, mitä monissa asioissa tavitaan ja niin myös tässä kohtaa, tilanne ratkesi omalla painollaan. Nykyisin Reine ei enää ota niin herkästi nokkiinsa muiden kanien olemassa olosta, hän on omalla tavallaan löytänyt lopulta sen oman paikan yhdyskunnasta. Sanoisin, että hänestä on tulossa myös vähitellen vanha. 

Reine  on kani, joka elää hyvin erityisessä asemassa kanilassani. Hän on kasvatuksessa ollut kani, jota en ole halunnut jättää lemmikkikanikseni, mutta täällä hän silti on. Ja tulee muuten olemaan ihan loppuun asti!


0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni