Lähtö lähellä

Todella harvoin kaneilleni tulee mitään vakavampaa, ja ne vähät mitä ollut, ollaan pyritty ennakoimaan ja ehkäisemään. Kun kaneille tulee ikää, riskit vaivoihin kasvaa. Lisäksi kun vanhempia lemmikkikaneja on useampi, on myös mahdollisempaa että jollekkin heistä tulee jotain. Sairastuminen voi tulla hyvin yllättäen. Näin tapahtui viime viikolla, ja kanin selviäminen oli aivan hiuskarvan varassa.

Reipas viikko sitten palailin reissusta ja tietysti ensimmäisenä menin katsomaan miten kanit voi. Kaikki lähes kunnossa, paitsi Ra. Hänen maha oli hyvin turvonnut, ja aina pirteästä kanista pystyi havaitsemaan kivun merkkejä. Aloitin heti kipulääkekuurin ensihätään. Seuraavana aamuna soitin vakkari eläinlääkäriin ja pyysin suoraa aikaa operaatioon.

Vaikka selvästi kaikki ei ollut hyvin, Ra oli niin normaalin pirteä, reipas ja touhukas. Annoin hänen ulkoilla paljon ja kävimme keskiviikko iltana ottamassa vähän kuvia. Kuvista huomaa selvästi, että normaalisti timmimaha oli nyt hyvin turvoksissa.

Torstaina Saga vei Ran eläinlääkäriin. Olin itse töissä ja hyvin hyvin hermostunut. Jotenkin oli juuri se fiilis, että kaikki ei taida mennä ihan putkeen. Operaation alettua ei kauaa mennyt kun eläinlääkäri soitti. Ran vatsaontelo oli täynä verensekaista nestettä ja kohdussa leviämään lähtenyt kasvain. Eli juuri se mitä epäintiin ja pelättiin. Siinä sitten oli kaksi vaihtoehtoa ja tietysti valitsin sen, että yritetään pelastaa hänet. Seuraavasta tunnista tuli vielä sekavampaa, ja ajatukset vain poukkoilivat. Kun operaatio oli ohi, eläinlääkäri soitti, Ra oli hengissä. Tilanne oli kuitenkin hyvin epävakaa, sillä kesken leikkauksen Ra oli lopettanut hengittämisen ja siihen perään sydänäänet olivat vaimenneet. Tämä pieni taistelia saatiin kuitenkin pidettyä tässä maailmassa. 

Ra oli iltaan asti lisähapella ja erityisvalvonnassa. Hain hänet kotiin vasta kun klinikka meni kiinni, ja sitten aloitettiin tosissaan jännittäminen toipumisesta. Tokkurainen pikkupupu nosteli jo illalla päätään ja seuraavana aamuna söi hieman itse. Sen jälkeen muutama päivä oli todella haasteellisia, sillä Rata piti syöttää ja juottaa. Vähän pupunen on laihtunut, mutta nyt hän toimii niinkuin kuuluu. 

Tänään kävimme uudelleen lääkärissä, ja samalla varmistettiin että kaikki on kunnossa. Nyt vain jatketaan rauhassa toipumista ja toivotaan, ettei etäpesäkkeitä ole päässyt muodostumaan.

Lavella's Gt Ch November "Ra"