perjantai 16. huhtikuuta 2021

Monen monta tan belgianjänistä

Alkuviikosta pääsin viimein käymään sijoituskodissa ja ihastelemassa Yaran kauniita poikasia. Sukupuolet varmistimme kummaltakin, ja selviä naaraita he ovat. Tämän jälkeen vielä nappasin poikasista kasvukuvat. Luonne erot heistä huomaa kyllä hyvin, tummenpi on hyvin menevä ja poseeraili heti pöydälle päästessään. Punertavampi on aavistuksen rauhallisempi, ja tarvitsi hetken enemmän aikaa ennen kuin asettui poseeraamaan kameralle. Tällä viikolla tuli myös päätettyä, että toinen näistä naaraista muuttaa perheelle, jolla ennestään kokemusta tämän tyyppisistä kaneista. Jäädään muiden kyselijöiden kanssa odottamaan sopivia uroksia, ne ovat kuitenkin varmempi valinta kun sopivaa ensi jänistä ollaan etsimässä. Lisäksi olen myös itse aina hieman varpaillaan, jos naarasta lähdetään miettimään. Tosin vielä ei ole vastaan tullut tilannetta, etteikö naaras jänis olisi lopulta sopinut siihen perheeseen mihin muuttanut. Yara hyvä esimerkki tästä, hän sopii mitä parhaiten Idan luokse. 

Herttaiset neitokaiset tulevat viikonloppuna viiden viikonikään. Seuraavan kerran kun heistä päivitän, julkaisuun tulee heidän viralliset nimet. Oman perinteen mukaan saa sijoituskoti päättää nimet poikasille. Innolla odotan millaiset nimet he tulevat saamaan!

Yaran poikaset

musta tan, naaras





musta tan, naaras








Koko viikko täynä jäniksiä. Paluu matkalla takaisin maalle, poikkesin Apilaniityn kanilassa. Sieltä mukaan lähti Ruotsissa syntynyt Jessica eli tutummin Jessi. Tästä neidistä olenkin täällä vihjaillut, eli vielä yksi poikue belgianjäniksiä tulossa tälle keväälle ja ylipäätään tälle vuodelle. Kun Jessi on kotiutunut, pääsee hän tapaamaan Jaqua.
Luonteeltaan Jessi on reipas ja utelias. Hän pääsi ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulkoilemaan, ennen kaikkea vapaana ja vielä oudon kameran eteen. Kuvasarja alla kertoo melkoisen hyvin hänen reaktionsa. Ensin suuri ihmetys mitä tässä tapahtuu. Tämän jälkeen Jessi suuntasi sopivan matkan päähän minusta, josta hän tarkkaili mitä oikein puuhailen. Vähitellen uteliaisuun ja rohkeus vei voiton, neiti hivuttautui vähitellen lähemmäs ja lähemmäs. Lopuksi tultiin aivan linssin eteen ihmettelemään ja iloloikkiakin hän innostui heittämään. 
Mielestäni Jessillä on luonne kohdillaan. Hän ei ole yhtä äkkipikaisen tomera naaras mihin olen tottunut, mutta varmasti todella hyvä neito tämän poikueen naaraaksi. Kotiutuessaan Jessi varmasti rohkaistuu vielä entistä enemmän, eihän hän vielä montaa päivää ole ollut täällä.

Jessica "Jessi"










2 kommenttia:

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni