sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Viimeinen venäläisrotuinen

Kanilan viimeinen venäläisrotuinen, Donfero eli vielä tutummin Poika. Hän syntyi ensimmäiseen kasvattamaani venäläispoikueeseen, ollen poikueen ainoa uros. Lähtökohtaisesti aina kaikki poikueet ovat syntyneet kanilassa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tämä venäläispoikue oli yksi niistä harvoista, joka on syntynyt meillä sisällä. Tähän ratkaisuun tultiin kun useiden astutusyritysten jälkeen poikasten emä Fazu tuli kantavaksi juuri kun lähdin Norjaan kesätöihin. Elettiin vuotta 2011, muistan vieläkin kuinka malttamattomana odotin viestiä Suomesta ja tietoa poikasten syntymästä. Taajuudet eivät tunturin kupeessa olleet mitkään parhaimmat, mutta 28. kesäkuuta iloinen viesti poikasista välittyi puhelimeeni. 

Nämä poikaset saivat varttua hyvin vapaasti, kirmaillen ympäritaloa. Kun ikää oli tullut poikasille tarpeeksi, he saivat ulkoilla vapaasti avoimesta ovesta. Portaita mentiin ylös, alas, iloloikka rallia ja vauhdilla takaisin sisälle. Poikasista kaksi jäivät asumaan luoksemme, ja kaksi muutti uusiin koteihin. Nuoret venäläiset Donfero ja Sintya saivat muuttaa syksyllä emänsä Fazun kanssa kanilaan. Venäläisen väri paranee viileässä ja talvella oli tiedossa ensimmäiset näyttelyt. Sisarusten ollessa nuoria, käytin heitä melko ahkerasti näyttelyissä. Ikää tullessa he jäivät täysin lemmikkipupuiksi kotiin, nauttien leppoisasta arjesta. Donfero sai kaksi poikuetta, yksi esteristeytysnaaraan kanssa ja toinen oli puhdasrotuinen. Näiden venäläissisarusten lisäksi kanilalla eleli myös Fazu, Jokeri ja Jili. Vuosien kertyessa alkoi kuitenkin vähitellen mustavalkoinen porukka harvenemaan, ja viimeksi pari vuotta sitten myös Donferon sisko Sintya hyvästeltiin. Näin jäi Donfero viimeiseksi venäläiseksi kanilaan. 

Donfero on ollut luonteeltaan aina hyvin ihmisläheinen ja ystävällinen. Rapsutukset ja ihmisten seura on parhautta hänen mielestään. Tästä kanista on tullut aina hieman muumipeikko mieleen. Hurjan sympaattinen, utelias ja reipas. Donfero on ollut läpielämänsä terve ja aina hyvässä yleiskunnossa. Valitettavasti kuukausi takaperin alkoi yleiskunto laskea, tuli syömättömyyttä ja silmien vuotoa. Heti pääsiäisen jäljeen kävimme Helsingissä hammaslääkärissä, jossa häneltä poistettiin hammaspiikit molemmilta puolilta. Silmien vuoto rauhoittui hieman, mutta syöminen ei valitettavasti ole vieläkään parantunut. Pieni Donfero poika on laihtunut selvästi. Epäilen vieläkin että hampaissa on vikaa, sellaista joka ei ratkennut tällä aiemmalla eläinlääkärikäynnillä. Kiinteää on hankalampi syödä, kun taas pehmeät pelletit ja makoisa piltti maistuu kyllä. Tietysti kyseessä voi olla myös jotain muuta, vanha kani kun kuitenkin kyseessä. Donfero aka Poika on elänyt hyvin kiitettävään ikään. Tietysti sitä toivoisi että hän vielä tästä kesästä pääsisi nauttimaan. Seurataan miksi tilanne tästä muuttuu.

Lavellas Spirited Away "Donfero"






2 kommenttia:

  1. Voi, mikä ihana papparainen. Venäläiset on parhaita!

    VastaaPoista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni