tiistai 8. helmikuuta 2022

Nuorimmat kirmailemassa talvisissa maisemissa

Meinasi käydä hassusti kuvien laitoin kanssa, kun viikonloppuna porukan vanhin 11 vuotias Pikku-Mei kävi maistelemassa huomaamattani tietokoneen johtoja. Ulkoisen kovalevyn virtajohto sai eniten vauriota, mutta teippipaikkauksella virta kulki sen verran että sain napattua talteen nämä julkaisemattomat kuvat. Nyt vain odotellaan uutta johtoa saapuvaksi. Takavuosilta joku ehkä saattaa muistaa vastaavan tapahtuman, saman kanin toimesta. Nykyisin Mei on täysin sokea vanhuuden kaihen vuoksi, mutta ei se näytä menoa paljon hidastavan. Vaikka olisi millaiset barrikaadit johtojen suojana, onneksi ei pahemmin käynyt.

Tällä kertaa julkaisuun pääsee kuvat kanilan nuorimmista. Nämä neljä ovat viime kesän poikasia, eli parhaimmassa teini-iässä juuri nyt. Pakko kuitenkin myöntää, että toistaiseksi ovat hyvin helpolla päästäneet. Erittäin vähän sotkua jättävät jälkeensä, sosiaalisia ja malttavat pysyä käsiteltävinäkin. Tyypillisesti teini-ikäiset ottavat isoa takapakkia käsittelyssä, onhan se nyt ihan hirveää kun joutuu hetken olemaan paikallaan.

Viime keväänä syntyivät Piki ja Poki, jotka seikkailevat ensimmäisissä kuvissa. He molemmat jäivät kotiin varttumaan, ja Pokin kanssa olemmekin lähteneet ulkoilun yhteydessä estehyppyä treenailemaan. Poki on jo nyt erittäin hurmaava ja luonteeltaan lupaava, ei malttaisi odottaa millainen poju tästä varttuu kun kasvu on valmis.
Pikin kanssa emme ole lähteneet treenaamaan esteiden hyppäämistä. Väritykseltään hän on hieman erikoisempi havanna venäläinen, joita ei ihan joka päivä Pohjoismaissa näe. Väriin kuuluu nuo punaiset silmät, jotka hieman eritavalla taittavat valoa. Esteradoilla punasilmäisiä kaneja ei ihan hirveästi näe ja veikkaankin että näillä on aavistuksen heikompi syvyysnäkö. Ehkä kesällä jotain pienen pieniä esteitä testaamme Pikin kanssa, mutta radoille asti en usko hänen kanssaan tähtäävän. Luonteeltaan hän on kaikin puolin ihana, hyvin reipas ja herttainen. Toisinaan uneilmoin monen monesta Pikin näköisestä ja luonteisesta kanista.

Lopussa löytyy vielä kuvat Domesta ja Sakke-Sakarista. Heidän kanssaan olen treenannut kerran viikossa esteitä ja he ovat kyllä oppineet nopeasti idean! Yhdessä tekemisen kautta on ollut mukava päästä vielä syvemmin tutustumaan kumpaankin pojuun. 
Dome etsii edelleen ajatuksen kanssa sitä oikeaa kotia. Ajattelin myös että hänet voisin antaa ylläpitoon, jos löytyy sellainen koti jolla kiinnostusta estekaneja kohtaan, mutta sitä sopivaa yksilöä ei ole vielä löytynyt. Päivitin jokin aika sitten Domen ilmoituksen kotisivuille, sieltä löytyy mukavan kattava teksti hänestä.
Sakke Sakari Saparohäntä, tämä Fridan ja Jaqun lapsi on kyllä ilmetty yhdistelmä hänen vanhempiensa piirteitä. Vauhtia hänestä löytyy paljon ja vielä enemmän malttamattomuutta. Toivon että malttia tulisi kasvunmyötä lisää. Vauhdikkuus sinäänsä ei ole ongelma, on vain positiivista että energiaa löytyy touhuiluun. Ulkoilun yhteydessä rallia ja iloloikkaa löytyy, välillä kaivellaan ja lopuksi ei meinata antaa kiinni, kun vielä vähän olisi energiaa tuhlattavana. Mainio tyyppi!

Vajaan parin viikon päästä startataan kevään kilpailukausi. Varasin yhdistykselle maneesin Salosta ja sinne olisi tarkoitus suunnata varsinkin nuorten kanien kanssa. Jännä nähdä mitä tuumaavat ensimmäisitä kilpailuistaan. 

Lavellas Flying High "Poki"















Lavellas Royalty High "Piki"









Lavellas Helter-Skelter "Dome"






Lavellas Quantum Temple "Sakke"








0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni