maanantai 27. marraskuuta 2017

Uhkaako meitä vedenpaisumus?

Marraskuu kerrassaan! Koleaa ja sateista. Aurinko ollut kateissa jo tovin, eikä sääennuste lupaa yhtään kuivempaa säätä. Mistä tuota vettä riittää? 

Sunnuntaina tarjoutui pienenpieni tilaisuus kanien kuvaamiseen, hetkellinen tauko sateesta ja valoa kajasti pilvientakaa. Nappasin ensiksi belgianjänisristeytys siskoksista Togurin kainaloon ja lähdettiin etsimään kuvauspaikkaa. Tutulle kotitiellehän me lopulta päädyttiin, siellä kun ei ihan koko kani päässyt kastumaan. 
Näitä Zaidan jänislapsukaisia olen yllättävän vähän kuvannut, mutta he ovat useasti ulkoilleet vapaana valvovan silmäni alla. Tosin yleinsä olemme ihan kanilan lähistöllä olleet. Nyt uudessa ympäristössä molempien kanssa ulkoilu ja valokuvaaminen sujui mallikkaasti. Togur keskittyi liikkumaan maltillisesti ja poseeraamaan. Kamera täyttyikin hetkessä posetuskuvista. Sugot vastaavasti lennätti hurjaa rallia edestakaisin, eikä hänestä millään meinannut saada perus rakennekuvaa. Hurjan hauskoja iloloikka kuvia tuli senkin edestä!

Kanilan arki sujuu hyvin perinteisellä kaavalla. Tosin viikolla valoisan aikaan ulkoilut ovat todella harvassa ja useasti ulkoilu on tapahtunut pihavalon loisteessa tai ihan kanilassa. Omalla tavalla odotan jo lunta ja sen tekemää ihmettä ympäristöön!

Poikaskuvioista sen verran; Olen jälleen viikonloppuna astuttanut Milanin ja Teresan uudestaan. Nyt astutin myös Teresan emän Tatin ja katsotaan jos jonkun heidän kohdalla edes tärppäisi. Hurjan pettynyt olen, kun ei vieläkään ole poikasia luoksemme siunautunut. Taitaa käydä taas niin, että keväällä pullahtaa kaikki yhtäaikaa maailmaan ja hoivattavaa riittää!

Lavella's Togur






Lavella's Sugot






sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kaninäyttelyssä ja estekilpailuissa Salossa!

Viime viikon perjantaina suuntasin pystyttämään kaninäyttelyä Salon Astrum-keskukseen. Paikalla oli jo iltapäivällä mukavasti porukkaa ja illan mittaan saapui lisää apuvoimia. Lauantaille oli luvassa ulkomuoto- ja pet-näyttely sekä tietysti estekilpailut. Paikalla oli myös chinchilla- ja hiirinäyttely.

Yhdessä aiemmassa postauksessa puhuinkin, että olin mukana järjestämässä estekilpailuita. Tapahtuman lähestyessä näiden estekilpailuiden järjestäminen alkoi tuntua entistä enemmän stressaavalta ja lopulta jouduin sanomaan itseni irti kyseisestä hommasta. En ole koskaan aiemmin kokenut mitään tälläistä tai joutunut omalta osaltani jättämään kesken tapahtuman järjestämistä. Loppujenlopuksi näin oli oikeasti kaikkein paras. 

Lauantainen tapahtuma oli omasta mielestäni todella mukava. Oli hauskaa osallistua useamman vuoden tauonjälkeen ulkomuotonäyttelyyn ja oli mulla myös kolme nuorta hyppäämässä esteillä. Näyttelypuolella riitti mielekästä hommaa, varsinkin kun sain tehtäväksi rotunsaparhaiden kanien valokuvaaminen. 

Näyttelytohinoiden ohessa meillä oli myös myyntipöytä, josta löytyi valjaita ja muuta kaniaiheista tavaraa. Oli todella mukavaa, miten monet olivat kiinnostuneita valjaiden ostosta! Koska olin tehnyt hurjan paljon erilaisia valjaita myyntiin, niitä jäi myös myymättä. Nämä jäljelle jääneet tulevat myyntiin kotisivuilleni, kun saan nuo kaikki vain ensin kuvattua.








Vaikka näyttelypuolella riitti touhuttavaa, kävin myös aian välillä estepuolella seuraamassa menoa. Suurempia yleisötapahtumia on aika vähän vuodessa, mutta kun niitä on, silloin on todella tärkeää antaa hyvä kuva lajista ihmisille, jotka eivät tiedä siitä yhtään mitään. Mikään onnistunein yleisölle suunnattu estetapahtuma tuo ei ollut. Musta on todella ikävää, että tuo meni oikeasti nyt noin, mutta ehkä taas tästä voidaan oppia?

Ilmoitin esteille kolme kania helppoon mutkaan. Ilmoittautumisen jälkeen tuli sitten oheistukset sääntömuutoksista, joissa mm. SEKn ja SKHn klassaukset yhdistyy. Mulla siirtyi kolmesta ilmoitetusta nuoresta kaksi hyppäämään jo keskivaikeaa, eikä oikein napannut ensimmäsitä keskivaikeaa hypätä tuolla. Koska tilalle ei ollut vaihtaa kaneja, oli mentävä näillä. Hienostihan Tetris ja Togur lopulta hyppäsi! Isompia esteitä nostin yli turvallisuus syistä, mutta muuten todella sujuvaa menoa! Tetris meni niin mallikkaasti, että sijoittui kyseisessä luokassa toiseksi. 
Helpossa mutkassa hyppäsi minulta Frida ja hän meni myös hienot radat. Toisen kierroksen yhden virheen radalla sijoituimme neljänneksi!

Mietin aika pitkään osallistunko belgianjänisteni Jaqun ja Zaidan kanssa näyttelyyn. Vuosina 2009-2012 kävin todella paljon kaninäyttelyissä, lähinnä pet-luokissa, mutta kyllä ulkomuotoluokissa on tullut käytettyä näytillä kääpiöluppaa, suurihopeaa, belgianjänistä, kääpiöjänistä ja useampaa venäläistä. Ne olivat hauskoja vuosia ja silloin tuli tutustuttua todella paljon uusiin kani-ihmisiin. Kun taukoa on ollut niin pitkää, mitä siinä menettää jos käyn näyttelyttämässä Jaqun ja Zaidan? 
Ja todellakin kannatti osallistua! Vaikka kummallakin jänöllä oli vielä karvanvaihto kesken, saivat he Pohjoismaisen standardin mukaan arvosteltuna 94,5 pistettä! Koska tämä minun kaksikko oli ainoat belgianjänikset, tuli Zaidasta näyttelyn rotunsaparas ja samalla neiti oli keskisuurten rotujen paras. Perinteisen näyttelyn lisäksi olin ilmoittanut jänikseni myös Eurooppa-standardi luokkaan. Tästä luokasta Zaida sai 95,5p ja Jaqu huimat 97,5p!

Tähän näyttelyyn osallistuessa en todellakaan odottanut, että voittaisimme mitään ihmeempiä. Noh aina elämä on yllätyksiä täynä ja noilla huikeilla pisteillä Jaqu sitten otti ja voitti Eurooppa luokan! Hurjan hieno jänis!

Koska keväälle on suunnitteilla belgianjänispoikue, todennäköisesti tulen ensi syksynä näyttelyttämään kyseisen yhdistelmän poikasia. Aktiiviharrastajaa meistä tuskin tulee näyttelyiden pariin, mutta satunnaisesti voisi todellakin käydä. Tämä oli todella mukava kokemus!




keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Haikein mielin

Niin koitti se viimeinen yhteinen päivä. Viime viikon perjantaina sanottiin hyvästit kanilan vanhimmalle, eli belgianjänisuros Stig-papalle.

Belgianjänikseksi Stig eli aivan käsittämättömän pitkän ja terveän elämän luonani. Toivotaan näiden geenien antavan myös samat mahdollisuudet kaikille hänen jälkeläisille. Olen suunnattoman onnellinen, että Stig sai elää luonani. Tämä kani opetti paljon ja toi iloa jokaiseen päivään.

Se, että toinen on poissa lopullisesti, tuntuu pahimmalta. 


Täältä voit lukea tekstin, jonka kirjoitin Stigistä keväällä.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Karvarajat

Viikon päästä näihin aikoihin uurastetaan Salon Astrum-keskuksessa näyttelyiden ja estekilpailun pystytyksen parissa. Tämä tapahtuma on tuottanut hieman päänvaivaa, sinäänsä kaikki muu on mennyt hyvin, mutta estepuoli on harmaannuttanut hiuksia urakalla. Avaan vähän tilannetta, eli esteille tarkoitettu alue on pieni ja ofc luokat pitää laatia sen tilan mukaan. Kutsun käydessä hyväksyttävänä hallituksessa, luokkia oli muutettu ja tapahtumaan ollaan nyt järjestämässä luokkaa jota ei mahduta hyppäämään kyseisessä tilassa. Useista yhteyden otoista huolimatta, tätä aisaa ei ole korjattu ja mielenkiinnolla nyt nähdään mitä tapahtuu. Todella turhauttavaa tälläinen toiminta.

Kävi miten kävi tuon isoimman luokan kanssa, kisataan tapahtumassa varmasti noita pienempiä luokkia. Ilmoittautumisaikaa on maanantaihin saakka, eli kaikki halukkaat mukaan vain! Olen palkintovastaavana tilannut hienot teemaruusukkeet, kunniamainintoja, palkintopellettejä ja sponsoripalkintoja on tiedossa myös!

Muistakaa myös ilmoittautua lemmikkikani näyttelyyn, siihen ilmoittautumisaika menee umpeen sunnuntaina! Olen viemässä myös itse pitkästä aikaa kaneja näyttelyyn. Nuoremmat belgianjänikseni Jaqu ja Zaida ovat arvosteltavana ulkopuotoluokassa. Kun ilmoitin kaksikon näyttelyyn elin siinä toivossa, että kummankin karva ehtii vaihtua kauniiksi ja kumpikin on sitten hienoina näyttelyä varten. Noh, näin ei käynyt ja molemmat näyttävät ööh, oih voih, hyvin hyvin karvanvaihtoisilta. Aina ei voi tosiaan onnistaa, mutta kai tämä antaa syyn ilmoittautua joskus vielä uudestaan näyttelyyn!

Jaqu




Zaida





Olipa kiva kun tänään aurinko pilkahti ja saatiin nauttia leudosta säästä! Kanit tietysti saivat ulkoilla ja hypytin myös hieman kaneja. Isompia luokkia kisaavien kanien kanssa on kulunut taas aivan liikaa aikaa edellisestä hyppykerrasta, mutta hyvin nuo onneksi muistavat mitä tehdä kun este on edessä.

En varmaan ole ainoa joka odottaa malttamattomasti poikasia Milanille ja Teresalle? Mennään jo toista-kolmatta kuukautta eikä mitään kuulu. Molempia neitejä olen astuttanut varmaan kymmenen kertaa, eikä vain tule mitään. Aina välillä vaikuttaa siltä, että no nyt on edes toiselle ilmestynyt vauvamahaa, mutta viikonpäästä se katoaa... Alkaa muistuttaa hieman viime vuotista shittiä. Mitä on naarailleni tapahtunut, aina ennen on voitu poikaset saada vaikka keskitalvella? Mutta enää ei voida edes syksyllä tulla kantaviksi? Ota näistä selvää. Jatkan yrittämistä, hyvää saa taas odottaa, mutta kyllä odotus taas jossain kohtaa palkitaan!





torstai 9. marraskuuta 2017

LUU/NM 2017 - Ål

Ei ollut ehtinyt kulua edes kahta viikkoa edellisestä reissusta, kun jälleen aamulla suusta oli kohti Helsinki-Vantaata. Tämä oli mun tämän vuoden viimeinen pidempi reissu ja hyvin odotettu sellainen.










Aika meni taas aivan tajuttoman nopeasti, mutta niinhän se vähän aina tuppaa olemaan. Tykkään todella useasti lentää aamulennoilla ja se kannatti tälläkin kertaa. Vaikka yönet jäivät onnettomiksi, oli upeaa lentää nousevassa auringossa ja nauttia kokonaisesta kauniista päivästä Norjassa. Nukkua kunnon yöunet ja lähteä perjantai aamulla virkeänä kohti Hallingdalia.

Ajoon meni lähemmäs kolme tuntia, mutta tuokin aika meni nopeasti hyvien keskusteluiden ja kauniiden maisemien ääressä. Näyttelypaikalle saapuaessa purimme auton ja lähdimme auttamaan näyttelyn pystyttämisessä. Ihanan paljon ihmisiä oli ottanut perjantain vapaaksi, jotta pystyi osallistumaan näyttelyn kokoamisessa. Koska tapahtumaan oli tulossa se 700 näyttelykania + reilu seitsemänkymmentä estekania, tarvitsi näyttelyhäkkejä pystyttää hyvin runsaasti. 
Jossain välissä iltaa kävimme katsomassa hulppean hotellihuoneemme ja viemässä matkatavaramme sinne. Illaksi palasimme vielä näyttelypaikalle, kun loput ihmisistä ja varsinkin kauempaa tulevat saapuivat kanien kanssa näyttelyyn. Estepuolella hypättiin illalla jo ensimmäisiä luokkia ja lopuksi pystytettiin valmiiksi eliitti suotan rata.





Lauantaina oli varsinaisesti se tapahtumarikkain päivä. Tuon päivän aikana arvosteltiin 700 rotukania, seitsemänkymmentä eliittikania hyppäsi kaksi erilaista eliitin rataa ja lopuksi tietysti hypättiin vielä eliitti pituus. Toimin jälleen siinä hommassa minkä osaan hyvin ja taltioin kameran muistikortille niin paljon kuvamateriaalia kuin mahdollista. Tietysti seurasin todella paljon estepuolen meininkiä, mutta myös kaninäyttelyä tuli katseltua ja kuunneltua keskustelua eri rotuisista kaneista. Vähitellen alkoi oma kielipääkin herätä ja lauantain aikana pääsin mukavasti puhumaan norja-ruotsi sekoitustani. 
Sunnuntaina estepuolella hypättiin eliitin finaali ja vetaraani luokan finaali. Näyttelypuolella pidettiin tyyppishow ja lopuksi oli tietenkin palkintojenjako. Kun tapahtuma oli päättynyt, purettiin kaikki jälleen talkoovoimin. Tapahtuma oli oikein onnistunut ja hyvää palautetta siitä järjestäjät saivatkin!











Tykkään todella paljon matkustaa, nähdä paikkoja, ihmisiä ja oppia uutta. On ollut huikeaa taas tänäkin vuonna yhdistää matkustamiseen kanit, jotka ovat kuitenkin hyvin suuri osa elämääni. 
Tällä reissulla opin taas hurjasti lisää erilaisista rotukaneista. Samaten tietoa tuli lisää estepuolen systeemeistä. Ilo oli seurata suurta kilpailua, jossa kaneja ohjattiin nätisti. Ei ajamista, ei läimimistä, ei tuuppimista, ei pakottamista, vaan vapaaehtoisesti hyppäämistä. Sellaista, millaista lajin kuuluukin olla. 

Joka kerta mut yllättää se, miten yhteistyöllä kaikki Norjassa tehdään. Suomessa on niin tottunut siihen, että kovasti kaikkea kivaa aina halutaan, mutta sen eteen yksi kaksi ihmistä saa tehdä kaiken työn ja kun muut seuraavat vierestä. Vieraillessani muissa maissa, en ole havainnut tälläistä käyttäytymismallia, en yhdessäkään näyttelyssä, en yhdessäkään estekilpailussa. Missä on meidän suomalaisten kaniharrastajien kyky tehdä asioita yhdessä? Miten saisimme aktivioitua harrastajia toiminaan enemmän yhdessä? Siinä pari hyvin tärkeää asiaa ratkaistavana.
Olen tätä ennenkin sanonut, mutta sanon taas uudestaan. Yhdistykset ovat juuri sitä varten, että tuodaan harrastajia yhteen ja tehdään yhdessä kaikkea kivaa. Yhdistyksiä pyöritämme me harrastajat, jotta toimintaa saadaan ylläpidettyä on meidän harrastajien oltava aktiivisia. Siis aivan kaikkien, ei vain yhden tai kahden ihmisen. Kun teemme asioita yhdessä, saamme paljon enemmän yhteistä kivaa aikaan!

Tämän viikon alussa pidettiin Suomen Kanihyppääjät ry:n ja Suomen Estekanit ry:n syyskokoukset. Paikalla oli mukavasti harrastajia, mutta tietysti paras olisi kun lähes kaikki saataisiin aina mukaan. Kummankin yhdistyksen hallitukset seuraavaa vuotta varten vaikuttavat oikein lupaavalta! Muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta on tärkeää saada mahdollisimman moni osallistumaan yhdistyksen toiminnan ylläpitämiseen. Kun toiminta on aktiivista, se saa lisää uusia harrastajia ja mitä enemmän meitä on, sitä enemmän pystymme saamaan yhdessä aikaan!











 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni