keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Kaunista itsenäisyyspäivää!

Mitä kauneimpaan itsenäisyyspäivään tänään saikaan herätä! Kiire ei ollut mihinkään. Yön aikana oli satanut kaunis kerros lunta, jota korosti kaunis auringonpaiste. Muutaman kanin otin kuvattavaksi ja tässä postauksessa tuleekin jo Kuutasta ottamani kuvat. Kaikki kanit pääsivät ulkoilemaan ja minä touhuilin sillä välillä kanilan puolella. Toivotaan talveen lisää tälläisiä päiviä!

Hyvää Suomen 100v itsenäisyyspäivää kaikille!

Lavella's Rising Moon "Kuuta"







maanantai 27. marraskuuta 2017

Uhkaako meitä vedenpaisumus?

Marraskuu kerrassaan! Koleaa ja sateista. Aurinko ollut kateissa jo tovin, eikä sääennuste lupaa yhtään kuivempaa säätä. Mistä tuota vettä riittää? 

Sunnuntaina tarjoutui pienenpieni tilaisuus kanien kuvaamiseen, hetkellinen tauko sateesta ja valoa kajasti pilvientakaa. Nappasin ensiksi belgianjänisristeytys siskoksista Togurin kainaloon ja lähdettiin etsimään kuvauspaikkaa. Tutulle kotitiellehän me lopulta päädyttiin, siellä kun ei ihan koko kani päässyt kastumaan. 
Näitä Zaidan jänislapsukaisia olen yllättävän vähän kuvannut, mutta he ovat useasti ulkoilleet vapaana valvovan silmäni alla. Tosin yleinsä olemme ihan kanilan lähistöllä olleet. Nyt uudessa ympäristössä molempien kanssa ulkoilu ja valokuvaaminen sujui mallikkaasti. Togur keskittyi liikkumaan maltillisesti ja poseeraamaan. Kamera täyttyikin hetkessä posetuskuvista. Sugot vastaavasti lennätti hurjaa rallia edestakaisin, eikä hänestä millään meinannut saada perus rakennekuvaa. Hurjan hauskoja iloloikka kuvia tuli senkin edestä!

Kanilan arki sujuu hyvin perinteisellä kaavalla. Tosin viikolla valoisan aikaan ulkoilut ovat todella harvassa ja useasti ulkoilu on tapahtunut pihavalon loisteessa tai ihan kanilassa. Omalla tavalla odotan jo lunta ja sen tekemää ihmettä ympäristöön!

Poikaskuvioista sen verran; Olen jälleen viikonloppuna astuttanut Milanin ja Teresan uudestaan. Nyt astutin myös Teresan emän Tatin ja katsotaan jos jonkun heidän kohdalla edes tärppäisi. Hurjan pettynyt olen, kun ei vieläkään ole poikasia luoksemme siunautunut. Taitaa käydä taas niin, että keväällä pullahtaa kaikki yhtäaikaa maailmaan ja hoivattavaa riittää!

Lavella's Togur






Lavella's Sugot






sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kaninäyttelyssä ja estekilpailuissa Salossa!

Viime viikon perjantaina suuntasin pystyttämään kaninäyttelyä Salon Astrum-keskukseen. Paikalla oli jo iltapäivällä mukavasti porukkaa ja illan mittaan saapui lisää apuvoimia. Lauantaille oli luvassa ulkomuoto- ja pet-näyttely sekä tietysti estekilpailut. Paikalla oli myös chinchilla- ja hiirinäyttely.

Yhdessä aiemmassa postauksessa puhuinkin, että olin mukana järjestämässä estekilpailuita. Tapahtuman lähestyessä näiden estekilpailuiden järjestäminen alkoi tuntua entistä enemmän stressaavalta ja lopulta jouduin sanomaan itseni irti kyseisestä hommasta. En ole koskaan aiemmin kokenut mitään tälläistä tai joutunut omalta osaltani jättämään kesken tapahtuman järjestämistä. Loppujenlopuksi näin oli oikeasti kaikkein paras. 

Lauantainen tapahtuma oli omasta mielestäni todella mukava. Oli hauskaa osallistua useamman vuoden tauonjälkeen ulkomuotonäyttelyyn ja oli mulla myös kolme nuorta hyppäämässä esteillä. Näyttelypuolella riitti mielekästä hommaa, varsinkin kun sain tehtäväksi rotunsaparhaiden kanien valokuvaaminen. 

Näyttelytohinoiden ohessa meillä oli myös myyntipöytä, josta löytyi valjaita ja muuta kaniaiheista tavaraa. Oli todella mukavaa, miten monet olivat kiinnostuneita valjaiden ostosta! Koska olin tehnyt hurjan paljon erilaisia valjaita myyntiin, niitä jäi myös myymättä. Nämä jäljelle jääneet tulevat myyntiin kotisivuilleni, kun saan nuo kaikki vain ensin kuvattua.








Vaikka näyttelypuolella riitti touhuttavaa, kävin myös aian välillä estepuolella seuraamassa menoa. Suurempia yleisötapahtumia on aika vähän vuodessa, mutta kun niitä on, silloin on todella tärkeää antaa hyvä kuva lajista ihmisille, jotka eivät tiedä siitä yhtään mitään. Mikään onnistunein yleisölle suunnattu estetapahtuma tuo ei ollut. Musta on todella ikävää, että tuo meni oikeasti nyt noin, mutta ehkä taas tästä voidaan oppia?

Ilmoitin esteille kolme kania helppoon mutkaan. Ilmoittautumisen jälkeen tuli sitten oheistukset sääntömuutoksista, joissa mm. SEKn ja SKHn klassaukset yhdistyy. Mulla siirtyi kolmesta ilmoitetusta nuoresta kaksi hyppäämään jo keskivaikeaa, eikä oikein napannut ensimmäsitä keskivaikeaa hypätä tuolla. Koska tilalle ei ollut vaihtaa kaneja, oli mentävä näillä. Hienostihan Tetris ja Togur lopulta hyppäsi! Isompia esteitä nostin yli turvallisuus syistä, mutta muuten todella sujuvaa menoa! Tetris meni niin mallikkaasti, että sijoittui kyseisessä luokassa toiseksi. 
Helpossa mutkassa hyppäsi minulta Frida ja hän meni myös hienot radat. Toisen kierroksen yhden virheen radalla sijoituimme neljänneksi!

Mietin aika pitkään osallistunko belgianjänisteni Jaqun ja Zaidan kanssa näyttelyyn. Vuosina 2009-2012 kävin todella paljon kaninäyttelyissä, lähinnä pet-luokissa, mutta kyllä ulkomuotoluokissa on tullut käytettyä näytillä kääpiöluppaa, suurihopeaa, belgianjänistä, kääpiöjänistä ja useampaa venäläistä. Ne olivat hauskoja vuosia ja silloin tuli tutustuttua todella paljon uusiin kani-ihmisiin. Kun taukoa on ollut niin pitkää, mitä siinä menettää jos käyn näyttelyttämässä Jaqun ja Zaidan? 
Ja todellakin kannatti osallistua! Vaikka kummallakin jänöllä oli vielä karvanvaihto kesken, saivat he Pohjoismaisen standardin mukaan arvosteltuna 94,5 pistettä! Koska tämä minun kaksikko oli ainoat belgianjänikset, tuli Zaidasta näyttelyn rotunsaparas ja samalla neiti oli keskisuurten rotujen paras. Perinteisen näyttelyn lisäksi olin ilmoittanut jänikseni myös Eurooppa-standardi luokkaan. Tästä luokasta Zaida sai 95,5p ja Jaqu huimat 97,5p!

Tähän näyttelyyn osallistuessa en todellakaan odottanut, että voittaisimme mitään ihmeempiä. Noh aina elämä on yllätyksiä täynä ja noilla huikeilla pisteillä Jaqu sitten otti ja voitti Eurooppa luokan! Hurjan hieno jänis!

Koska keväälle on suunnitteilla belgianjänispoikue, todennäköisesti tulen ensi syksynä näyttelyttämään kyseisen yhdistelmän poikasia. Aktiiviharrastajaa meistä tuskin tulee näyttelyiden pariin, mutta satunnaisesti voisi todellakin käydä. Tämä oli todella mukava kokemus!




keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Haikein mielin

Niin koitti se viimeinen yhteinen päivä. Viime viikon perjantaina sanottiin hyvästit kanilan vanhimmalle, eli belgianjänisuros Stig-papalle.

Belgianjänikseksi Stig eli aivan käsittämättömän pitkän ja terveän elämän luonani. Toivotaan näiden geenien antavan myös samat mahdollisuudet kaikille hänen jälkeläisille. Olen suunnattoman onnellinen, että Stig sai elää luonani. Tämä kani opetti paljon ja toi iloa jokaiseen päivään.

Se, että toinen on poissa lopullisesti, tuntuu pahimmalta. 


Täältä voit lukea tekstin, jonka kirjoitin Stigistä keväällä.

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni