lauantai 18. tammikuuta 2020

Hurmaava Juku ja jänis Hector

Ei näy lunta. Vain joinain aamuina kuura on värjännyt maisemat pastellisiksi, mutta sekin sulaa kun aurinko nousee. Tässä vaiheessa vuotta on aina ollut lunta, enemmän tai vähemmän ja nyt ei yhtään. Lumen tulon mahdollisuus on kuitenkin vielä sinne kesäkuulle saakka, eli kai sellainen valkea lumikerros voi vielä tulla? 
Luonto ja sen mukana kanit tuntuu olevan aivan sekaisin. Katselin eilen kun puihin on tullut jo silmut, ja kani.... he ovat aloittaneet kevätsirkuksen! Tänä aamuna laskelmieni mukaan neljä täysin myllättyä koppia ja muutama valeraskailupesä syntynyt yönaikana. Kuluneella viikolla myös steriloitu Mei nyppi itsestään karvoja ja teki pesän heinien sekaan. Kaikki tytöt ovat aivan sekaisin! Kanilan pojujen kanssa seuraillaan meininkiä ihmetellen, pojat kun eivät ole ihan heränneet täysin tähän kevät hypetykseen. 

Ensi viikolle jännitetään syntyväksi Soniacin poikasia, jos hän on ensimmäisesti astutuksesta tullut kantavaksi. Lisäksi viikon päästä lauantaina avataan sisäkisakautta, kun lähdetään nuorten kanssa Piikkiöön kisailemaan. Treenailin kanien kanssa esteitä tuossa viikolla, hyvin he muistavat vaikka takana on ollut kahden kuukauden "talviloma".

Alla kuvia Jukusta ja Hectorista. Oli juurikin tuollainen ihana kuura aamu ja aurinko nousemassa. Kuvasin myös muitakin kaneja, mutta tässä postauksessa esillä nämä komeat pojulit. Juku täyttää nyt keväällä vuoden ja hän etsii edelleen kotia. Juku on poikasesta saakka etsinyt sitä omaa ihmistään, mutta olen todella huonosti muistanut myydä häntä täällä netissä. Hurmaava poika, kympin luonteella ja minusta on ollut ihanaa kun hän saanut varttua luonani. Taitaa kuitenkin olla niin että en pysty häntä pitämään, jos syksyllä on tiedossa muutoksia elämän suhteen. Tavoitteena on että tänä vuonna Juku löytää itselleen unelmiensa kodin!
Hector jänölle kuuluu myös varsin mainiot. Jos nyt oikein muistan, vuosi sitten näihin aikoihin Jeremy laittoi Belgiasta viestiä, että pieniä jäniksiä on syntynyt. Heksukka on kyllä kasvanut ja varttanut vuoden aikana todella paljon, ja se miten komea hän on! Meidän oli tarkoitus mennä näyttelyihin loppuvuodesta, mutta Hectorilta jouduttiin ajamaan alamahasta karvat pissanäytettä varten. Kun odottelimme karvoja kasvua takaisin, söi hän yhden antibiootti kuurin pissatulehdusta vastaan. Josko nyt keväällä sitten uusi yritys näyttelyihin!

Lavella's Billabong "Juku"








Hector










perjantai 10. tammikuuta 2020

Pikku-Mei 9 vuotta!

Tänään on tullut tasan 9 vuotta kuluneeksi siitä kun Mei syntyi maailmaan. Hänen tarinansa ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Mei on kani jonka olen hoitanut täysin itse vastasyntyneestä poikasesta aikuiseksi kaniksi. Muistan vieläkin kun hän asui pipossa, yöpöydälläni ja kuinka joka päivä oli huoli selviääkö hän. Mei on kasvanut monen emokanin maidon voimalla ja matkustanut ensimmäisen kerran junalla ollessaan vasta kolmen viikonikäinen. Hän on silmäteräni!

Merkkipäivän kunniaksi, aamupalan jälkeen on ollut tarjolla erilaisia tuoreitaherkkuja koko kanilan väelle. Hienon sään ansiosta ovat kanit saaneet ulkoilla. Kävin myös yksittäin ulkoilemassa kanien kanssa ja nappaamassa heistä uusia kuvia. Niitä ilmestyy tänne blogiin kun ennätän käydä ne läpi.

Alla muutamia kuvia herkutteluhetkistä, tarjolla kuvissa yktä kanieni suosikkia eli lehtikaalia.









tiistai 7. tammikuuta 2020

Belgianjäniksiä ja kirjavia lemmikkipupuja

Syksyllä syntyvät viimeiset kaksi suunniteltua estekanipoikuetta. Poikasten kasvua oli ihana seurata, vaikka mukana oli tietty haikeus kun kasvatuksen jatkosta ei ole toistaiseksi tietoa. Sen vuoksi on parempi olla suunnittelematta tai lupailematta enempää poikueita. 

Tälle keväälle on ollut pidempää suunnitteilla belgianjänispoikue ja se on samalla näillä näkymin viimeinen luonani syntyvä poikue. Vanhempina toimivat oma kasvattini Soniac, jonka isä on hurmaava Jaqu jänis ja emä Saksassa syntynyt Kaura. Soniacin molemmat vanhemmat ovat olleetkin esillä täällä blogissani, Jaqu hieman enemmän. Isänä poikueessa toimii viime keväänä Belgiasta muutanut komea Hector. Hän oli myös syksyllä syntyneen Modigin poikueen isä.

Toivotaan että kaikki menee sunnitelman mukaan ja kenties jo tämän kuun loppuun syntyisi pieniä belgianjäniksiä. Kotiin jää varmasti joku jänökaveri, kenties uros jonka kanssa voi käydä vaikka näyttelyissä ja harrastaa estehyppyä. Kasvatukseen suuntaa toivottavasti yksi tai useampi poikanen, mutta toivoisin että voisin myös myydä muutaman hurmurin ihan lemmikkijänöiksi. Poikueen vanhemmista ja ylipäätään poikueesta olen kirjoittanut kattavammin kotisivuille. Laitan suoran linkin tuohon alas kuvan yhteyteen.

LUE LISÄÄ POIKUEESTA!






Mitä syntyy kun yhdistetään belgianjänista, estekania, rex-turkkista kania, valkokorvakuviota, kirjavia värejä? Se selviää toivottavasti helmikuussa! Tämä toinen poikue on vanhempien ja sukujen puolesta varsin mielenkiintoinen. Molempien vanhempien puolella on jopa yli kymmenen sukupolvea kasvattejani.

Tällä hetkellä Leevi on vierailemassa Nasun luona viikon verran, eli helmikuun alkuun toivottavasti saadaan tämä poikue syntyväksi maailmaan. Poikaset tulevat kasvamaan Espoossa Miljan luona yhteistypoikueena. Kotien etsimiset ja kaikki muut käytännön asiat hoituvat kauttani kuntoon. Myös tästä poikueesta olen kirjoittanut kattavasti lisää kotisivulleni.
Poikueelle on myös oma instagram tili @pikkunasut, tervetuloa seuraamaan!

LUE LISÄÄ POIKUEESTA!


sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Mitä tulee tapahtumaan 2020?

Voi kun voisi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tavallaan se olisi niin ihanan helppoa! Omalla tavallaan nautin siitä että elämässä on se tietty tuttu tasapaino. Sopivasti hereillä pitää se kun ohessa kaiken näköistä sattuu ja tapahtuu, ongelmia ratkotaan ja mennään eteenpäin. Tykkään vertauskuvasta missä elämä on kuin eteenpäin puksuttava juna. Välillä saatetaan tehdä pieni stoppi, mutta sitten matka taas jatkuu, eteenpäin mennään. 

En koskaan päättänyt suoranaisesti aloittaa kanien kasvatusta, tai isomman kanimäärän pitoa, puhumattakaan lemmikkikanien pidosta. Asioita vain tapahtui matkan varrella. Paljon sitä on ehtinyt tapahtua, mutta kanit ja kasvatus ovat aina jollain tapaa pysyneet matkassa mukana. Omaa sidettäni kaneihin on hyvin vaikea kuvailla muille. Kyseessä on sellainen side, joka on ollut aina ja se on osa minua. Tuntuisi hassulta olla ilman kaneja, niin kuin yksi raaja puuttuisi. Kanit ovat niin iso osa jokaista päivää että voisiko ilman niitä elää? Ei, tai oikeastaan, oppiihan sitä kai ilman yhta raajaakin elämään? Tuntuu vain hyvin oudolta.

Tälläisiä ajatuksia jo heräsi muutama vuosi sitten. Silloin lähdin miettimään että en taida kuitenkaan koko elämääni kasvattaa kaneja, opiskella satunnaisesti ja tehdä keikkatöitä ohessa. Mikään kiire tässä ei sinäänsä ole ollut. Tuolloin aloin kuitenkin tiedostamaan että vähitellen, pikku hiljaa hiljennetään vauhtia. Joku päivä vaihdan toisen junan kyytiin. 
Perheen kanssa näistä asioista on tullut juteltua paljon. Lähtökohtaisesti harrastustani ja elämäntapani on hyväksytty, olen saanut paljon kannustusta ja tukea. Onhan tämä kokonaisuus vienyt maailmalle, tarjonnut paljon uusia mahdollisuuksia ja antanut niin paljon hyvää. Ja tämä tietotaito kaneista joka on tarttunut matkanvarrella, se on jotain mitä arvostan suuresti. Sanoisin että kasvatukseni ja kanien pito on ollut hyvin paljon muutakin kuin kanien yhdistämistä keskenään ja hengailua heidän kanssaan. Sanoisin että se on ollut yksi suuri tutkimustyö siitä mitä kanit ovat, ja varsinkin kanien luonteisiin joihin olen takertunut kerta toisensa jälkeen tiukemmin ja tiukemmin. Sanoisin myös että sen lisäksi että kasvatus on antanut hyvin paljon minulle, se on toivottavasti antanut paljon myös muille. 
Haluan hakea hyvää tulosta ja se on näkynyt myös kanien pidossa ja kasvatuksessa. Ajattelen kaneja ja ennen kaikkea sitä, että kaikilla teoilla on seuraukset. Jos teen asioita eläinten kanssa, asiat hoidetaan aina 100%. Voisi kuvitella että jatkuva panostaminen uuvuttaa, mutta oli kyseessä mikä asia tahansa, hyvät tulokset ovat se kannustin. Kaikki kanini ovat terveitä ja luonteet ovat juuri sitä mitä työllä ja ajalla haettukkin. Kanien joukossa ei ole lainkaan sairauksia, epämääräisiä kanikuolemia tai poikaskuolleisuutta. Monia kasvattamiani kaneje on muuttanut aina ulkomaille asti. Kanieni luonteita kehutaan. Kasvatustyöni on osa isompaa Pohjoismaista estakanikasvatustyötä. Vähempikin motivoi jatkamaan eteenpäin.

Kun näin jälkeen päin ajattelee lähdin kasvattamaan juuri oikealla hetkellä, juuri oikeilla kaneilla. Vuodet ovat vain näyttäneet mitä kaikkia haasteita voi matkanvarrella kohdata, jopa niin pysäyttäviä että hyvä kasvatus on loppunut täysin. Ei tämä helppo harrastus/elämäntapa ole, vaikka itse helpolla olenkin päässyt. Nyt kuitenkin minun kohdallani alkaa vähitellen vauhti hidastua kanien kasvatusrintamalla. Jos voisin kertoa mitä tämä vuosi tuo tullessaan, kertoisin sen heti. Toistaiseksi on vain aavistus, mutta ei mitään varmaa. Vaikeaahan tämä tulee olemaan. Käytän jälleen vertauskuvaa, kuvatakseni tuntemustani asiaa kohtaan; sahaan itseltäni raajaa irti, jota en halua menettää. Helpottavaa on tietysti se että rakkaat lemmikkikanit tulevat pysymään. Ainoa joka jää pois on yli kymmenen vuoden kasvatustyö. 
Onneksi lähipiiri on tukena. Huipulla on hyvä lopettaa. Tälle keväälle syntyy vielä yksi belgianjänispoikue, sellaisesta yhdistelmästä jollaista olen odottanut hyvin hartaasti ja pitkää. Jos vielä joskus palaan kanien kasvatuksen pariin kenties lähden työstämään belgianjänisnaaraille parempaa luonnetta. Se voisi olla hyvä tapa palata vanhaan, mutta aloittaa kuitenkin jostain uudesta.
Toinen poikue syntyy kahden kasvatinomistajani kanssa yhteistyönä, samaan tapaan kuin viime vuonna Lola x Evil poikue syntyi Helsingissä, niin tämä poikue, Nasu x Leevi se syntyy Espooseen. Näistä poikasista tullaan kuulemaan kevään aikana lisää ja toteutan poikueista vielä erikseen postauksen tänne blogiin. 
Näillä mennään tällä erää. Suunnitteilla ei ole näiden jälkeen muita poikueita.

Paljon varmasti olisi vielä sellaista mitä haluaisin sanoa, mutta kovin vaikeaa pukea ajatuksia sanoiksi ja siitä vielä fiksuiksi lauseiksi. Voi olla tuo dysleksia tietysti yhtenä syynä. Palataan, kuulemme taas pian!


 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni