torstai 29. maaliskuuta 2018

Hyvästit ja paluu Norjaan

Fiilikset on hieman haikeat, ei voi oikein käsittää sitä kuinka nopeasti aika juoksee. Tänään kävimme Danen kanssa lääkärintarkastuksessa ja hoidimme paperi hommat kuntoon. Nyt pitäisi kaiken olla kunnossa Norjaan paluuta varten. Kerroinkin jo silloin Danen tullessa, että hän tuli luokseni vain astutuskäyttöön, ja kun poikaset ovat maailmassa hän palaa takaisin kotiinsa. Olen iloinen tästä lyhyestä ajasta jonka Dane sai olla täällä. Ja hei, onneksi nämä eivät voi olla hyvästit. Tulen varmasti matkaamaan Norjassa ja näkemään häntä! Dane on todella hieno kani estehyppyä ajatellen ja parhaiten taitojaan hän pääsee näyttämään Norjassa. Toivotaan hänelle suurta menestystä kisaradoille!

Dane ei ole ainoa joka lähtee huomenna. Nimittäin Milanin poikasista Zinnia muuttaa Ruotsiin. Hän on valloittava persoona ja myöskin todella lupaava nuori esteille. Voi miten haluaisin hänet pitää, mutta Zinniaa odottaa ihana koti Ruotsissa ja hän tulee kotiutumaan sinne varmasti hyvin. Päätös Zinnian ja Xanthen välillä oli vaikea, mutta lopulta aika selkeä. Zinnia on luonteeltaan todella rohkea, kun Xanthe vaatii aikaa ja on herkempi persoonana. Kun edessä on ensin matkustaminen ja sitten kotiutuminen täysin uuteen ympäristöön, on päivän selvä että Zinnia on se joka lähtee matkaan. Lisäksi tässä on vähän sama mikä Danenkin kanssa, meren toisella puolella on toistaiseksi vielä paljon paremmat mahdollisuudet kisauralla etenemiseen ja menestymiseen.
Eikä kahta ilman kolmatta. Teresan poikasista Terror muuttaa myös. Hän matkaa etelä Ruotsiin ja on samalla ensimmäinen niille suunnille muuttanut kasvattini. Terror pääsee myös todella mukavaan kotiin ja häntäkin odottaa siellä kotipupuilun lisäksi kisaura!

Huomenna siispä kolme kania vähemmän, mutta onneksi on olemassa sosiaalinen media. Sentään on mahdollisuus seurata kasvua ja kuulla kuulumisia. Ilman sitä tuntuisi super haikealta.

Lavella's Wolfgang



Lavella's Zinnia



Lavella's Xanthe




Tässä tulee myös ensimmäinen kuva Lynan ja Danen jälkeläisistä! Viikonloppuna tulee yksittäiskuvat heistä. Sukupuoli jakauma on kolme urosta ja kaksi naarasta. Värien puolesta löytyy kaksi mustaa, kaksi ruskeaasiamsoopeli viittakuviota ja yksi luonnonkeltainen viittakuvio.
Heistä ei ole tullut tähän mennessä yhtäkään kyselyä. Se on minusta todella harmi. Tietysti tästä jää kotiin poikasia, mutta mielelläni myisin myös muille. Kyseessä on hyvin mukava poikue estehyppyä ajatellen.
Tuntuu siltä, että viruksen rantauduttua Suomeen aktiivisuus kaniestehypyn puolella on kadonnut hyvin paljolti. Tämä näkyy myös siinä, että estekaneja ei enää kysellä, vaan lähestulkoon pelkästään kotikaneja. Tietysti poikueista myyn kotikaneiksi niitä, jotka siihen hommaan sopivat. Vastaavasti ne hyvät ja lupaavat poikaset haluan kisakoteihin. Kun kisakoteja ei ole Suomessa, ne kodit etsitään silloin muualta. Sinäänsä asia ei haittaa minua, on ilo saada lupaavia kaneja kisattaviksi, mutta Suomen estekani tilanteelle se ei kenties tee kovin hyvää. Jos täällä halutaan ylläpitää harrastusta, se vaatii a) kisaajia b) esteitä hyppääviä kaneja.
Tästä syystä on todella tärkeää laittaa sitä kyselyä, jos on kiinnostunut. Yhdessä pystymme löytämään sen sopivan kilpailukaverin.



keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Maneesikisat Salossa!

Viime sunnuntaina pääsimme starttaamaan ihan kunnolla tämän kisakauden. Luvassa oli hieman isommat kisat, useammalla luokalla ja porukkaa saapui kisaamaan hyvinkin kaukaa. 
Kisat pidettiin tässä lähellä olevalla maneesilla, jossa ollaankin jo muutaman kerran aiemmin kisattu. Paikka on ollut ihanteellinen kisojen pitämiseen ja tallin omistajat todella mukavia.

Multa lähti kisaamaan yhteensä kahdeksan kania. Aamulla auto oli siispä täynä kuljetusbokseja ja esteitä kun starttasimme kohti kisapaikkaa. Olimme Sagan kanssa maneesilla hieman ennen yhdeksää, kannoimme kanit sisälle ja aloitimme radan rakentamisen. Todella pian saapui myös muita kisaajia ja saimme yhteistuumin eliitti ja mini suoran radat pystyy. Puoli kymmeneltä aloitimme hyppäämisen.

Eliitissä mulla oli mukana Dane, Gia ja Loki. Heistä Dane oli edellisen kerran jouluna hypännyt, mutta Lokille ja Gialle kisalomaa oli jo kertynytkin lähes puolivuotta.
Dane kilpaili sunnuntaina ensimmäistä kertaa eliitti suoralla. Oli todella hauska päästä kisaamaan hänen kanssaan. Edellisestä kerrasta oli jo todella paljon aikaa, ja silloin hän vasta aloitti kisauraa. Jo lämmitellessä Danea, huomasin hänen olevan todella kivassa hyppykunnossa. Kevyitä ja ilmavia hyppyjä. Sama meno jatkui radalla ja tulokseksi saatiin 2+2 rata. Tämä tulos riitti myös eliitiin ykkös sijaan! Uskomatonta!
Gia ja Loki olivat hieman jähmeisiä ensimmäisellä kierroksella, mutta toiselle kierrokselle löytyikin jo energiaa ja hienoja hyppyjä. Toisen kierroksen Loki hyppäsi kolmella ja Gia kahdella virheellä.

Eliitin jälkeen siirrtyin tuomaroimaan mini suoraa. Oli mukavaa tuomaroida pitkästä aikaa, sillä edellisestä kerrasta onkin päässyt kulumaan jo tovi! Minissä hyppäsi monta lupaava ensikertalaista, joita tulemme varmasti näkemään lisää kisaradoilla.

Vaikea suora hypättiin minin kanssa samaan aikaan, eli sitä en päässyt seuraamaan. Tämän jälkeen aloitettiin keskivaikea suora, jossa minulta hyppäsi Tamara. Keseessä oli Tamaran ensimmöinen keskivaikea suora ja takana yli puolen vuoden tauko. Arvaatte varmasti miten minua jännitti tuleva rata. Onneksi Tamara on varma hyppääjä, hän suoritti 1+0 radan ja saaden klassauksen! Tästä on todellakin hyvä jatkaa hänen kisauraa.

Toiseksi viimeinen luokka oli helppo suora. Siihen minulta osallistui neljä kania, joista kolme tavoitteli viimeisiä klassauspisteitä. Kaikki neljä kania Frida, Tetris, Sugot ja Togur hyppäsivät 0+0 radat ja osoittivat olevansa valmiita keskivaikeaan suoraan. Ihania nuoria!

Päivän päätti pituushyppy, eliittinä ja normaalina. Olin ilmoittanut eliitti pituuteen Lokin ja normi pituuteen Danen.
Danen kohdalla en osannut yhtään odottaa miten tulee käymään. Hän nimittäin on hypäänyt vain kaksi kertaa aiemmin pituutta ja kummallakaan kertaa ei ole tajunnut sen ideaa. Tällä kertaa se tajuttiin ja hän hyppäsi upeasti 190cm saakka, voittaen myös luokkansa!
Loki hyppäsi 180cm asti, mikä on oikein hyvä tulos lomailun jäljiltä.

Tämä oli todella mukava kisapäivä. Tästä on mielestäni hyvä jatkaa alkavaa kisakautta. Seuraavana luvassa sisäkisat Hämeenlinnassa ja siitä sitten vähitellen alkaa kunnolla ulkokausi!


















sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Mellin poikaset ja pikku nakupupu

Eilen Mellin poikaset saavuttivat kolmen viikon iän! Saara lähetti minulle jälleen uusimmat kasvukuvat, ja kyllä he niin mainioilta näytävät. Poikaset ovat kasvaneet jälleen todella hyvin, mutta yksi yllätys sattui myös mukaan tähän viikkoon. Yhtenä päivänä sain viestiä, yksi poikasista oli alkanut tiputtamaan karvaa, hänestä oli tulossa naku. Onneksi mitään vaarallisen peruuttamatonta ei ole kyseessä, vaan ihan vain ravinteitten puutostila. Varsinkin nuoret rex-turkkiset reagoivat todella herkästi, jos heillä esiintyy esim. proteiinin puutosta. Tämä kuitenkin korjaantuu ajan kanssa ja tietysti ylläpitämällä monipuolista ruokintaa.

Yleisesti sanottuna, koskaan en voi olla painottamatta liikaa sitä, kuinka paljon poikaset ja emä tarvitsevat ravintoa. Imettävä emä tarvitsee luonnollisesti hyvin paljon energiaa poikasten hoitoon, ja ravintoa rasituksesta palautumiseen. Tämä sama koskee myös poikasia, vaikka he ovatkin niin kovin pieniä. Kaninpoikaset kasvavat aivan käsittämätöntä vauhtia, kasvu vie energiaa ja tästä syystä ruokinta on oltava kunnossa. 
Pelletistä ja poikuekoosta riippuen olen suosinut 4-14dl annostusta päivässä. Useasti jos ruokinnassa on vikaa, se näkyy kyllä jossain kohtaa, jollain tavalla ja pahimillaan poikas kuolleisuutena. 

Ensi viikolla olemme vihdoin Suvin kanssa menossa katsomaan poikasia! Samalla otetaan uusimmat kuvat ja katsotaan jos jotain video klippejäkin ehdittäisiin nappaamaan. On todella mielenkiintoista päästä vihdoin katsomaan poikasia ja samalla saa paremmin käsitystä siitä millaisia nämä poikaset oikein ovat.

Täältä kotipuolesta on myös poikasuutisia, nimittäin Lyna synnytti keskiviikko-torstai yönä viisi poikasta! Heidän joukossaan on kolme urosta ja kaksi naarasta, eli ihanaa vihdoin meillä on usempi uros kasvamassa. Lyna x Dane poikasten kuulumisia saadaan lisää tulevalla viikolla. Lisäksi saadaan myös muita kanila kuulumisia, sillä koulujen ennakkotehtävien palautus on tulevalla viikolla ja sitten on vihdoin tämä raskas (stressiäkin aiheuttanut) taakka harteilta pois!








tiistai 20. maaliskuuta 2018

Kysymyksiin vastauksia osa 1

Helmikuussa toteutin postauksen minkä alle sai laittaa kysymyksiä, joihin minä sitten vastaan. Normaalista kysymyspostauksesta tämä poikkesi siten, että tällä kertaa en halunnut kysymysten painottuvan minun kanieni ympärille, vaan teidän kanien ja ylipäätään yleisesti kani aiheisiin asioihin. Olen siksi karsinut joukosta suoraan ne minun kaneihini ja kanieni pitoon liittyvät kysymykset. Poikkeuksena kysymys kuinka tunnistan hyvän estekanin.

Jaan kysymykset kahteen osaan, eli tämä on nyt se ensimmäinen osa!

Pahoittelen kun vastausten kanssa kesti näin kauan. Viikot ovat sisältäneet hyvin paljon opiskelua, koulujen hakuun liittyviä ennakkotehtäviä, kesätyön hakua, töissä käyntiä ja kanien hoitoa. Koneella istuskelu on jäänyt siispä ihan syystä pienemmälle määrälle.



Mitä tehdä, jos ennen asui kolme kania keskenään, ilman riitoja. Mutta yhtäkkiä toinen neideistä alkoi murisemaan ruokkivalle kädelle, muille kaneille ja alkoi jahtaamaan toisia niin että häkkikin heilui.

Tällainen käytös on joillekkin naaraskaneille hyvin tyypillistä. Käytös johtuu/voi johtua murrosiästä, kiimoista, tarpeesta puolustaa omaa reviiriä, tilanpuutteesta ympärillä. 
Jos kyseinen naaskani on nuori, voi käytös tasaantua iän myötä. 
Kevät aikaan on naaraille hyvin ominaista kiivaampi käyttäytymismalli. Käytös johtuu voimakkaista kiimoista, valon määrän lisääntyessä. Jos naaras on hyvin täpäkkää sorttia, tähän voi auttaa sterilointi, jolloin ajan myötä hormoonitoiminta tasoittuu. Jos käytös ei ota rauhoittuakseen kevään vaihtuessa kesään, ja varsinkin jos toiset kanit stresaantuvat, on tarjottava lisää tilaa kaneille tai suosiolla annettava ärhäkämmälle tapaukselle ihan oma reviiri.


Minulla on 2 kania. Toinen on naaras nimeltään Jessica ja toinen kastroitu uros Easton. Ne on asuneet vierekkäisissä aitauksissa jo monta viikkoa. Ne syövät yhdessä, nuolevat toisiaan siis ovat kavereita. Kumminkin kun ne pääsevät yhteen ne alkavat tapella. Jessica pelkää tilannetta, Easton hyökkää sen kimppuun. Miten niitä pitäisi totuttaa ja kuinka usein. Meinaan, siksi että Jessica pelkää sitä tilannetta. Ettei sitä stressaa liikaa.

Totuttaminen kannattaa aloittaa neuraalissa ja kummallekkin vieraassa ympäristössä. Kun alue ei kuulu kummallekkaan, monesti kanit hyväksyvät toisensa paremmin. 
Joidenkin kanien kanssa totuttaminen kestää vain päivän, toisten kohdalla useita kuukausia. Sitten on myös tapauksia, jotka eivät tule koskaan toimeen keskenään. Aika ja maltti on ehkä toimivin vinkki tähän asiaan.


Mitä tehdä jos kani hyppii innoissaan esteitä kun sattuu olemaan paikalla mutta sitä on vaikea saada paikalle kun on niin vaikea nostettava ja jos väkisin vie paikalle niin lähtee heti pois?

Kysymykessä oleva asia on vähän huonosti avattu, mutta uskon ymmäräneeni mahdolisen pulman. Jos esteet ovat kooltaan isoja ja kani kieltäytyy menemästä, voi kokeilla ihan suosiolla pienempiä esteitä. Lähtökohtana se, että harrastuksen tulee olla molemmille mukavaa. Harjoitella on ihan hyvä pienemmillä esteillä ja sitten kanin tason mukaan nostaa esteiden kokoa, jos tuntuu siltä.


Miten tunnistat mikä poikanen tai aikuinen on hyvä esteille? En tiedä oletko jo tehny postausta miten esteharrastusta kannattaa aloittaa mutta kattava sekä idioottivarma selitys olisi kiva.

Kun on vuodesta toiseen ollut tekemisissä useiden satojen erilaisten kanejen kanssa, niistä oppii luonnollisesti hurjan paljon. Poikasista oppii kiinnittämään huomiota tiettyihin piirteisiin ja sitä kautta voi päätellä joiltain osin millainen poikasesta mahdollisesti kasvaa. Poikasesta voi nähdä vain suuntaa antavaa luonnetta, kanin murrosikä ja kasvupyrähdys määrittää lopullisen luonteen. Reilun vuodenikäinen kani on jo sellainen, että sen luonteen voi kertoa hyvin tarkkaan. 
Hyvä estekani on ihmisläheinen, avoin ja tykkää touhuta yhdessä ihmisen kanssa. Nämä piirteet näkyy useasti jo nuoressa poikasessa, ja aikuisessa tietysti jo selvemmin.

Mulla on tuo esteharrastuksen/estehypyn aloittaminen -postaus edelleen työnalla. Aihe on vähän sellainen, ettei sitä voi pelkästään tekstillä avata. Oheeseen tarvitaan havainnollistavaa materiaalia.
Tärkein asia esteille opettamisessa on kuitenkin on se, että sen tulee tapahtua kanin omasta tahdosta. Ensin on hyvä vain opettaa kani liikkumaan valjaissa ja vasta sen jälkeen lähteä kokeilemaan pieniä esteitä suoralla linjalla.


Mitä kannattaa hakea vanhemmista, jos haluaisi estepainottaisen poikueen?

Jokainen estekani on yksilö ja jokainen estepainotteinen poikue on aina vähän erilainen. Kuitenkin se tärkein tavoiteltava on sopiva luonne. Hyvä estekani on hyvin avoin, omaa hyvän ihmiskontaktin ja on mahdollisesti jopa hieman miellyttämishaluinen. 
Vanhemmat kannattaa katsoa aina sen mukaan, että luonteenpiirteet sopivat mahdollisimman hyvin yhteen ja mahdollisesti korvaavat toistensa puutteita.
Luonteen jälkeen tärkeysjärjestyksessä tulee koko ja kroppa. Koko on hyvä olla n. 2,5kg. Kroppa olisi hyvä olla kevyt, pitkänomainen ja sulavalinjainen.



Mitä omistajan täytyy tietää/osata ennen poikueen teettämistä? 

Mitään rakettitiedettä poikasten teettäminen ei ole, mutta tiettyjä asioita on hyvä pohtia ja selvittää ennen poikasten tekoa. 
Perustietoa poikasten ja imettävän emän hoidosta on hyvä lukea ja kysyä kokeneemmilta, mutta voisin tähän tuoda vielä sellaisia asioita, joita ei ehkä aina tule ajatelleeksi.

Ensinnäkin tulevan poikueen teettäjän eli poikueen tulevan kasvattajan on ymmärrettävä poikueeseen liittyvä vastuu. Kasvattaja tulee aina olemaan vastuussa kyseisestä poikueyhdistelmästä ja kyseisen poikueen poikasten syntymisestä. Vastuu ei siis pääty siihen, että mahdollisesti myy poikaset, vaan vastuu pysyy aina. Kasvattaja on vastuussa siitä mitä poikueesta syntyy ja mitä mahdollisesti nämä poikaset jättävät, jos ne jatkavat sukua. Tämä on yksi syy miksi poikasten teettämistä ja varsinkin poikue yhdistelmää tulee miettiä tarkkaan. 

Poikuetta tehdessä on ymmärrettävä täysin se, että kyseessä on eläin ja osattava perusasiat kyseisen eläimen, tässä kohtaa kanin, lajityypillisestä käyttäytymisestä.
Lähtökohtaisesti suurimmalla osalla kaneista menee synnytys ja poikasten hoito hyvin. On kuitenkin muistettava riskit. Raskausmyrkytykset ja synnytyskomplikaatiot ovat aina mahdollisia. Poikasten hoidosta aiheutuva rasitus voi aktivoida uinuvia tauteja ja viedä emää myöten koko poikueen. 
Kasvattajan tulee aina musitaa, että minkään tasoinen poikaskuolleisuus yli 2-3 viikon ikäisillä poikasilla ei ole normaalia. Tällöin on jokin vikana ja asialle tulee tehdä jotain. Kyseessä voi olla tauti, huono hygienia tai vain väärä poikasten ruokinta.

Poikasia(lemmikkitasoiset) myydessä ole aina vastuullinen ja myy poikaset lähtökohtaisesti luonteenmukaan sopiviin koteihin. Ota aina kiinnostunut ostaja katsomaan sitä mahdollista tulevaa kania ja samalla arvio onko hän kykenevä kaninomistaja. Älä my koskaan kania näkemättä ostajaa etukäteen. Älä myöskään myy koskaan kania, jos sinusta tuntuu vähääkään epävarmalta kanin myynti. 
Muista kanin olevan täysin riippuvainen sinusta ja sinun tekemistä päätöksistä. 


lauantai 17. maaliskuuta 2018

Mellin poikaset kaksi viikkoa!

Tänään Mellin poikaset tulivat kahden viikon ikään! He kasvavat hyvin ja silmätkin kaikilta auenneet. Sain tänään uudet kasvukuvat, ja voi että he ovat suloisen näköisiä! Rex-turkki ja nämä kirjavat kuviot tekevät heistä niin kovin persoonallisen näköisiä! 
Vielä muutama viikko, niin pääsen vierailemaan heidän luonaan ja saamme tietää heidän sukupuolet! Mitä veikkaatte, onko uros vai naaras voittoinen? Vaiko tasaisesti kumpaakin sukupuolta?

Kanilalle odotetaan ensi viikoksi syntyvän ainakin Lynan poikue! Hän oli kyllä jo tänään sen näköinen, että hieman tukalaa tekee ison mahan kanssa. Ihanaa saada Milani poikueen lisäksi myös tämä toinen lupaava esteristeytyspoikue! Loppukesäksi löytyykin sitten useampi lupaava hyppääjä kisaradoille.
Kuutan kohdalla en ole varma onko poikasia nyt tulossa vai ei. Joku heidän aitauksessa on tehnyt pesää, mutta asialla on voinut myös olla Vitani tai Efy. Vitanin sulhanen Lennar kävi meillä varuiksi vierailulla, eli jos ei aiemmin tärpännyt niin toivotaan nyt onnistuneen! 

Kuka Mellin poikasista on sinun suosikkisi?

Postauksen kuvat Saara M.









 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni