tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 muistelua

Jälleen on yksi vuosi tarvottu läpi kaniporukalla. Mielestäni kanipuolella hyvä vuosi takana, monta onnistunutta poikuetta, kanit pysyneet terveinä, eikä yllättäviä kuolemia ole tullut.

Kani määrä on pysynyt suhteellisen samana, poikueiden määrä kylläkin nousi tänä vuonna. Yhteensä poikueita syntyi 10, joista 4 oli väriprojektipoikueita ja 6 estepainotteisia/esteristeyspoikueita. Kaikki poikaset kasvoivat ja kehittyivät hyvin, eikä poikaskuolemia myöskään ollut.

Eläinlääkärissä tuli käytyä, lähinnä kastroimassa uros kaneja. Ainoa kunnon eläinlääkäri reissu oli Mein kanssa, jolla todettiin pissatulehdus, joka parani muutamassa viikossa antibiootilla. Toivotaan ettei tulevana vuonna tule eteen eläinlääkärireissuja.

Alkuvuodesta tuli käytyä Ruotsissa, hakemassa Nonjan's:n kanilasta Suomeen ensimmäiset valkokorvaiset ja näin ollen väriprojektiin uutta verta ja kuviota. Vuoden aikana kotiutui myös kolme kania Norjasta, estejalostusta varten. Lisäksi saapui kanilaani myös Cassandralta kaksi kania, toinen väriprojekteja ajatellen ja toinen esteristeytysjalostukseen.

Yhdessäkään ulkomuotonäyttelyssä en käynyt, mutta kahdessa pet-näyttelyssä kävin muutaman kanin kanssa.
Estekilpailuissa tuli käytyä paljon, vaikka niitä oli ylltäävänän vähän. Lisäksi kilpailin kanieni kanssa Suomen ensimmäisissä SM-kilpailuissa. Joissa oma kanijoukko pärjäsi hienosti.
Yllättävä vuosi oli myös sen puolesta että eliittejä ei järjestetty kuin 8 suoraa ja 9 mutkaa. Kumpiakin helppoja ja keskivaikeita taas oli miltein 20. Tämä vaikutti vahvasti Vuoden hyppykani listoihin. Kärkeen hyppi oma, viidettä polvea oleva kasvattini, Lavella' November eli Ra, 169 pisteellä, joka näin ollen on nyt VH-13 Lavella's November. Ra aloitti kilpailemisen noin 5 kuukautta vanhana ja lopetti 8 kuukauden iässä siirtyessään mammalomalle. Sinä aikana Ra meni neljä 2 virheen rataa ja yhden kerran 3 virheen radan, kaikki muut radat puhtaasti tai yhdellä virheellä. Neljäntenä vh-listoilla on Lavella's Barrique eli Urpå 132 pisteellä, joka myös keräsi paljon vh-pisteitä, edetessään helposta vaikeaan vuoden aikana. Lisäksi listoilla on 3. Lavella's Jigglypuff, onnittelut Carolinalle! Sekä siskoni Nitendo 9. ja Because of you 11.! Onnittelut myös kaikille muille listoilla menestyneille!

Ensi vuosi tuo jälleen mukanaan uusia tuulia, minulla esteristeytyskasvatus jatkuu ja väriprojektissa mennään eteenpäin. Toivon myös jokaiselle teille hyvää uutta vuotta!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Tietoa poikasista & estehyppykuvia

Näin joululomalla on tullut maalailtua uusia esteitä, kun ne on saatu valmiiksi julkaisen niistä kuvia täällä. Sinkilöitä tilasin esteisiin Ruotsista, ennen joulua. Näin ollen kelpaavat esteet ihan kisakäyttöönkin. Tänään tuli katsottua myös paremmin Jiian poikasten sukupuolia ja millaisia poikasia se on oikein synnyttänyt. Pesästä löytyy kaksi km japanilais perhosta, normaali ja punavahvisteinen km japanilainen viitat ja yksi km japanilainen kirjava. Omasta mielestäni oikein kivan värisiä lapsosia! Sukupuolet jakautuvat jälleen yksi uros ja neljä naarasta. Toivottavasti Mya, Ledi ja Jina synnyttäisivät enemmän uroksia. Nyt vain odotellaan että Jiian lapset kasvavat ja loput lapsoset syntyvät.

Mei ja Efy asuvat nyt yhdessä, vielä on arvojärjestyksen selvittelyä, mutta ajan kanssa nekin selviää. Reine ja sen lapsonen muuttivat toiseen koppiin ja Mya isompaan tekemään poikaset. Lisäksi pian pitää erottaa Hoyle, sen emän ja sisaren luota.
Alta löytyy vielä estekuvia Tunnasta, Spiidistä, Aiwilista ja Layrasta. 

Coleur Taste "Tunna"
VH-12 Lavella's Beedrill "Spiidi"
Lavella's Awilda "Aiwill"
Flair "Layra"

lauantai 28. joulukuuta 2013

Osa 2. Voodoo Queen - Yllätyksiä täynnä!


Lukijoiden äänestyksen pohjalta lähdin kirjoittamaan Mein tarinaa. Ensimmäisessä osassa käsittelen kanin syntymää, selviytymisen haasteita, pelkoa ja mieleenpainuneinpia hetkiä. Jatkan nyt tätä tarinaa, tähän hetkeen saakka.

Oli hyvin haikea luopua Meeasta, mutta sisimmässäni tiesin tekeväni oikein. Mei ei jäänyt yksin, se oli saanut kaverikseen nuoren esteristeytysnaaraan Sugur Daiquirin eli Jemyn. Vaikka Mei oli vasta tullut parin kuukaudenikään, se näytti jo omaavan hyvin omalaatuisen ja päättäväisen luonteen. Ensimmäisen viikon aikana se teki hyvin selväksi Jemylle kuka on pomo. Nämä molemmat tytöt asuivat kanssani sisällä, oli ilo seurata niiden kasvua ja Mein mielenkiintoisia luonteenpiirteitä. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut luonteista ja erilaisia piirteistä, oli ne sitten ihmisen tai kanin. Rein luonne on hyvin vahva ja kiintyväinen, se tulee helposti mustasukkaiseksi, sen se osaa kertoa hyvinkin selkeästi ihmiselle, kuin kanillekkin. Fazu taas oli mitä rakastettavin eläin, sen huomioiva ja älykäs luonne teki minuun heti alustasaakka suuren vaikutuksen. Vanhempien luonteiden pohjalta olin hyvin kiinnostunut näkemään millainen niiden jälkeläisestä oikein kehittyy.
Nämä nuoret kaverukset kasvoivat ja kehittyivät, kevään PetExpo tapahtuma lähestyi ja olin päättänyt että vien Mein sinne pet-näyttelyyn. Tämä kannatti, sillä 3 kuukauden ikäinen Mei hurmasi tuomarit, saaden 94 pistettä, ollen luokkavoittaja ja ollen vielä ppk6! Lisäksi ulkomuoto puolella Fazu-emä voitti LU-11 tittelin itselleen.
Kun Mei ja Jemy tulivat kisaikään aloin niiden kanssa harjoitella estehyppyä. Jemy ymmärsi hyvin idean, mutta Mei päättäväisen luonteensa pohjalta kieltäytyi täysin, silloin tuntui, että se olisi aivan surkea estekaniksi. Ensimmäiset kilpailut sillä oli 15.5.2011, ne pidettiin Keravalla. Kyseisissä kilpailuissa Mei yllätti minut, se ei ollut yhtään surkea, päinvastoin se yritti parhaansa. Molemmat helpot luokat Mei hyppi kahdella virheella, sijoittuen 41. ja 36. Myöhemmin kotona yritin jälleen hypyttää Meitä, se oli aivan turhaa, sillä se ei halunnut hyppiä. Yllättäen, kuitenkin seuraavissa kilpailuissa kani yritti jälleen parhaansa. Tänä päivänäkään se ei suostu hyppimään kotona, se on fiksi ja tietää ettei olla kilpailuissa, siispä, miksi sen pitäisi vaivautua hyppimään?
Kilpailuja kierrellessä Mei kehittyi, keräsi klassauksia huimaa vauhtia ja samalla tutustuin kaniin lisää. Vuoden lopussa Mei oli klassautunut vaikeaan suoraan ja keskivaikeaan mutkaan, lisäksi se kipusi vuoden hyppykani-listalla sijalle 9.!
Loppu vuodesta 2011 Fazu kuoli, se musersi minut täysin. Kaneja joita oikeasti rakastan, ei ole tullut vastaan kovinkaan montaa, mutta Fazu oli sellainen. Se on onneksi jättänyt minulle kolme upeaa jälkeläistä Mein ja venäläissisarukset Donferon ja Sintyan. Mikään kuitenkaan ei korvaa koskaan Fazua.
Tämän jälkeen aloin tutustua Meihin entistä paremmin, löysin siitä uusia puolia, joista en ollut ennen tiennyt. Viihdyin paljon sen kanssa kahdestaa, ulkona se ei jättänyt minua hetkeksikään. Puhua se ei osaa, mutta elekieli sillä on vahva. Se on myös hyvin fiksi, siksi uskon sen ymmärtävän minua ja olenkin opettanut sitä paljon äänenpainolla. Sylissä se vihaa olla, ylenpalttisesta rapsutteluakaan se ei jaksa, jos joku ei mene sen mielen mukaan, se suuttuu, eikä ilmesty kopin luukulle. Ajan kanssa Meistä tuli vielä tärkeämpi kani minulle, mitä se aijemmin oli ollut.
Seuraava vuosi 2012, meni esteradoilla vielä paremmin, mitä aijempana vuonna. Mei klassautui molempiin eliitteihin ja hyppi niissä upeasti. Lisäksi se nousi VH-12 listan 2. sijalle! Huomioin myös että hyvän estekanin siitä tekee, vanhva miellyttämishaluinen luonne, se haluaa näyttää minulle ja muille mitä se osaa. Muisti sillä on myös hyvä, ensimmäisen kierroksen jälkeen se muistaa radan ja millainen mikäkin este on.

Tänä vuonna Mei ei ole kilpaillut läheskään yhtäpaljon kuin edellisinä vuosina, syynä on ettei eliittiluokkia olla järjestetty paljoakaan. Voittoja sille on kertynyt kuitenkin mukavasti, eliitti suoralta 4 ja mutkalta 4. Korkeus- ja pituushyppyä Mei pääsi hyppäämään tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Pituutta se hyppäsi 180cm, jonka jälkeen tuli huono hyppy ja kani löi itsensä pahasti. Tämän jälkeen, emme enään hypänneet pituutta. Korkeudessa Mei pärjäsi paremmin, hypäten 80cm, sivuten Suomenennätystä ja voittaen SM-13 korkeushypyn.
Myös jälkikasvua löytyy. Meillä on 9 jälkeläistä ja tähän mennessä 12 lapsenlasta. Ensimmäisen poikueen oli vahinkopoikue, yhtäkään poikasta ei jätetty henkiin. Toista poikuetta olin suunnitellut jo kauan, siinä uroksena toimi ruskea otter kääpiöjänis, poikaset syntyivät 29. joulukuuta 2011. Kolmas poikue syntyi 2013 alku vuodeta, aikaan jolloin asuin ja kävin töissä Helsingissä. Poikue oli hoitajien aikaan saama vahinko, josta kuitenkin jätin venäläisemälle hoidettaviksi kaksi poikasta. Maaliskuun lopussa astutin Mein Ruotsista hakemallani valkokorva uroksella, odotin sitä poikuetta todella paljon. Harmiksi Mei synnytti vain yhden poikasen, poikanen oli onneksi valkokorvainen ja uros. Juuri sellainen mitä hain.
Yksikään Mein lapsista ei ole perinyt normaalista poikeavampaa luonnetta, eli hyvin normaaleja tapauksia, hiljaisia ja alistuvia. Tänä vuonna syntyi kuitenkin yhdelle Mein lapselle jälkeläisiä ja ne osoittautuivat hyvinkin luonnerikkaiksi. Kyseisistä poikasista kotiin jäi yksi, luonteellaan hurmaava Efy.

Paljoa Mei ei ole sairastellut tähän saakka, mutta viimeisen poikueen synnyttämisen jälkeen huomioin ettei kaikki ole hyvin. Sillä tyttönen pissi todella useasti, minnesattui. Siirsin Mein poikasen toisen emän hoiviin ja lähdin tutkimaan mikä kanilla on. Eläinlääkärissä ottettiin verikoe, pissanäyte, mitattiin lämpö ja paljon muuta tutkimisen arvoista. Labratulokset näyttivät lopulta, että Meillä oli pissatulehdus. Se saatiin kuitenkin hoidettua antibiootti kuurilla ja jälleen elämä hymyili.

Tällä hetkellä totutan Meitä, Efyyn. Vaikka Mei osaa pomottaa, se ei ilkeä ole. Uskon näistä tulevan upea kaksikko, jonka on hyvä asua keskenään. Lisäksi mikäs sen ihanampaa, kuin kaksi upea luonteista kania samassa asumuksessa!
Kuva © Maija O., estekuvat © Carolina S.

torstai 26. joulukuuta 2013

Osa 1. Voodoo Queen - Ihmelapsi

Te lukijat olitte olleet hyvinkin selkeästi sitä mieltä, että haluatte kuulla Mein tarinan. Mei sai 145 äänestä 50,
Calico & Tartus, Reine & Evil, Luci, Wini & Rei ja Ada & Ra tasaisesti 16-13 ääntä, mutta niiden suosio ei ollut niin selkeä.

Kaiken kaikkiaan 2011 vuosi oli hyvi monimuotoinen ja omalla tavallaan hyvin erilainen kuin muut vuodet. Sinä vuonna tapahtui monia iloisia ja hyvin surullisia asijoita, jokaisella näillä asialla oli hyvin suuri merkitys, näin jälkeenpäin ajateltuna.

Vuosi 2011 näytti ihmeensä jo heti tammikuun ensimmäisinä viikkoina..
Oli tammikuun 10. päivä, ilma oli mitä kylmin ja iltaakohden vain pakkanen kiristyi, kiristymistään. Olin nukkunut miltein koko iltapäivän, iltaan asti. Kun heräsin kello näytti jo ilta yhdeksää, meinasin jo jättää menemättä ruokkimaan kaneja, kylmään ja pimeään kanilaan. Tuolloin ei vielä kanilassa ollut kunnon lämmitystä tai valoja. Lähdin kuitenkin suorittamaan kanien iltaruokintaa.
Kanilassa minua ei odottanut mikään kaunein yllätys. Fazu, rakkain venäläiseni oli aivan veressä, ympärillään elottoman oloisia poikasia. En tiennyt Fazun olleen kantavana, olin yrittänyt astuttaa sen kesällä ja syksyllä venäläisuroksella, mutta kyseiset poikaset eivät olleet kahden venäläisen jälkeläisiä. Myöhemmin selvisi, että Fazu oli rellestänyt Rein kanssa, kuukausi takaperin. En osaa enään kuvailla miten järkyttynyt ja ihmeissäni olin, siinä tilanteessa. Katsoin taskulampunvalossa kolmea löytämääni poikasta, yksi musta liikkui, nappasin sen takintaskuuni. Vieressä oli harmaa, mutta se ei tehnyt mitään elonmerkkejä. Kolmanen otin lämpimälle kämmenelleni, se oli niin kylmä ja eloton, kunnes se hieman liikahti elonmerkiksi. Laitoin sen myös taskuuni, jonka jälkeen nappasin Fazun kainaloon ja juoksin sisälle. Sisällä otin yhteyttä ystäviini ja kysin apua, minulla ei ollut tietoa tai minkään näköistä aikaisempaa kokemusta tällaisista tapauksista. Neuvoista oli apua ja sain yhteistoimin siskoni kanssa poikaset elpymään. Fazulla ei ollut minkään näköistä mielenkiintoa poikasia kohtaan, sillä ei ollut ilmeisesti vuodenajasta jouhtuen emonvaistot heränneet. Imetin kuitenkin poikasia Fazulla, se pysyi onneksi hyvin selällään, niin että poikaset saivat ruokansa. Kun pahin oli ohi, tein poikasille pesän. Poikaset olivat villapipossa, jonka sisällä oli Fazun karvoja ja kaistale tekoturkista. Pipon ympärillä oli villapaita, pohjalla pyyhe ja kuumavesipussi.
Seuraavana aamuna kun olin ruokkinut poikaset, tarkastelin niitä paremmin. Toinen oli selkeästi musta, mutta toinen se oli aivankuin ruskea otter! Se ei kuitenkaan voisi olla mahdollista, vaikka Rei kantaakin ruskeaa, ei venäläinen voi mitenkään kantaa sitä väriä. Jotta ruskeaa tulee ulos, pitää molempien vanhempien kantaa kyseistä väriä. Värin pohdinta jäi kuitenkin myöhemmälle, sillä Fazu järjesti ohjelmaa loppupäiväksi vuotamalla runsaasti verta. Eläinlääkärissä siltä tuli ulos sikiöpussi ja sen jälkeen tilanne alkoikin rauhoittua. Mielenrauhaa en kuitenkaan vielä saanut, kotona, pikkuämpärissä nukkuivat vielä viattomat lapset, joiden kohtalosta ei ollut minkäännäköistä tietoa.
12. tammikuuta, lähdin viemään poikasia Forssaan, ystäväni Jonna ehdotti kääpiöluppa naarastaan sijaisemoksi poikasille. Matkasta minun mieleeni on ainaisesti painunut hetki, jolloin pikkuinen ihmepoikanen kaivautui pesän pinnalle, ihmettelemään minne he olivat oikein matkalla.
Poikasten lähdettyä siivosin Fazun kanila kopin, koska itse shownainen asui kanssani sisällä. Kopistä löytyi vielä jälkeenpäin muutamia syötyjä poikasia, kaiken kaikkiaan Fazu synnytti yhteensä 6 poikasta, joista suurin osa oli musita ja luonnonsoopeleita. Jonna otti välillä uusia kuvia poikasista ja näin vain vahvistui että omituisen värinen poikanen on ruskea otter. Tutkin myös Fazun sukua ja sain selville että kauempana suvussa on Brittien himalayoja, joilla on hyväksytty ruskeasoopelin ja sinisoopelin lisäksi egern- ja havannasoopeli värit! Mahdollisuus ruskeaan ja vielä otteriin oli kuitenkin prosentuaalisesti hyvin, hyvin pieni. Tämän jälkeen minusta ei ole enään mikään ihme tuntunut mahdottomalta. Venäkäisestä ulos ruskea otter, huhheijaa! Tuurin määrää lisäsi vielä se, että molemmat poikaset osoittautuivat naaraiksi.
20. tammikuuta, oli mustan ja ruskean otterin palattava takai kotiin. Sijaisemo oli heittänyt ne niin monta kertaa ulos pesästä, että joku kerta voisi käydä vahinto ja poikaset kuolla. Uskon kuitenkin että tuo viikko sijaisemonhoivissa oli hyvinkin ratkaiseva siirto poikasten elämässä, vaikkakin kotiinpaluun jälkeen alkoi totinen taistelu poikasten henkiinjäämisestä. Fazulta irtosi vielä maitoa viikonjälkeen, imetin poikasia 3-4 kertaa päivässä, pelkäsin koko ajan löytäväni ne kuolleena tekemästäni pesästä. En voinut poistua pitkäksi aikaa kotoa, sillä halusin varmistaa itse että poikaset hoidetaan hyvin. Pian poikaset avasivat jo silmänsä musta ensin ja ruskea sen jälkeen. Mustalle oli myös löytynyt jo koti, ystäväni Laura oli valmis ottamaan sen itselleen.


29. tammikuuta lähdin poikasten kanssa Helsinkiin, katsomaan Anneten ja Charloten luona olevia esteristeytyspoikasia. Olin ollut jo 2009 vuodesta asti innokkaana ottamassa heiltä esteristeytyspoikasta, ne syntyivätkin sopivasti muutama päivä ennen Fazun ylläreitä. Minun ja poikasten matka sujui hyvin ja perillepäästyämme poikaset saivatkin vaihteeksi Kira-emon maitoa.


Poikaset kasvoivat hirmuista vauhtia ja niiden eloonjääminen oli aina varmempaa. Lopulta annoin poikasille nimet, mustan nimesin Voodoo Princessiksi ja ruskean otterin Voodoo Queeniksi. Laura antoi mustan kutsumanimeksi Meea, siinä vaiheessa oli jo hyvinkin selvää että ruskea otter jää minulle. Kutsumanimen kanssa oli pohtimista, mutta lopulta kun tajusin mikä sen pitää olla, ei siinä ollut enään muuttamista. Kutsumanimi tulee Rein mukaan, sillä sen nimi oli ensi alkuun Mei, kunnen Rei "vaihtoi sukupuoltaan".
Meea muutti 6.maaliskuuta uuteen kotiin, mutta Mei sai samana päivänä uuden kaverin, nimittäin Sugur Daiquirin eli Jemyn!

Tähän päättyy ensimmäinen osa Mein tarinasta. Toisen osan pyrin kirjoittamaan mahdollisimman pian, sillä siihenkin tulee paljon tekstiä!

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Pikainen poikaspäivitys

Because of you eli Jiia on synnyttänyt viisi hyvinvoivan näköistä poikasta maailmaan! Ensikertalainen on rakentanut hienosti pesän ja tähänmennessä hoitanut poikasia hyvin. Toivotaan että se jaksaa hoitaa lapsosiaan vielä tulevat kuukaudet. 
Poikasten isä on upea luonteinen Lavella's December, se on myös tänä vuonna hyvin kisanneen, omistuksessani olevan, Lavella's Novemberin veli.

Nyt vain odotellaan miten poikaset lähtevät tuosta kasvamaan ja vanhempana hyppimään! Kyseinen poikue on esteristeytyspoikue, josta odotettavissa kivoja kavereita esteille. Suvusta löytyy monia hienoja kaneja mm. vuoden 2012 hyppykani, SM-13 eliitti mutkan voittaja kani sekä monia muita hienoja Ruotsalaisia ja Suomalaisia esteristeytyksiä!
Because of you "Jiia"

Arvonnan tulokset!

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Yhteensä arpoja tuli näpyteltyä 130kpl ja niistä kaikista vain yksi arvottiin voittajaksi.
Arvonnan voitti tällä kertaa Iida ja hänelle lähtee pikapuoliin valokuvaamani kalenteri ensi vuodeksi! Oli todella mukava lukea kommentteja, siitä mikä on kenenkin suokikki kani. Joukosta löytyi hienosti niitäkin kaneja jotka eivät paljoa blogin puolella vieraile.

Arvonta sujui sen verran hyvin, että tulen jatkossakin pitämään tällaisia.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Merry Christmas Everybody!

Kyllä, nythän se joulu on vihdoin! Vaikkei ulkona olekkaan hirveän jouluinen ilma, vettä sataa jne.. Pitää vain olla katsomatta ikkunasta ulos, sillä kyllä sisällä on oikein tunnelmallista.
Kiitän nyt yhteisesti kaikkia teitä, jotka olette muistaneet minua ja kanejani joulukortein! Myös muutama joulupaketti on vastaan otettu! Yksi paketti on tullut Stede Bonnetin ja Star Altaisin omistajilta ja se sisälsi porkkanapellettejä. Toisen paketin sain Riitalta, jonka luokse muutti Bigelow ja E quita, tätä pakettia en ole vielä avannut. Kolmas paketti on Candycanelta ja sen sisältä löytyy mitä mukavimpia yllätyksiä! Kaksi pussia kauraa, kaksi pussi Hobbya sekä kuivattuja mansikoita ja porkkanalastuja!
Yleinsä eivät kanit paljoa saa herkutella, mutta tänään koko kanilan väki sai näitä lahjaherkkuja. Ne menivät hyvin kaupaksi ja mm. kuivattuja mansikoita tuli itsekkin popsittua, sen verran hyviä ne ovat. Suuret kiitokset minulta ja kaneiltani!

Sivupalkissa on ollut äänestys käynnissä ja kovin näyttää siltä, että kerron teille Mein tarinan. Siinä on kyllä kerrottavaa, sillä moni ei varmaan tiedä/muista enään ettei kyseessä ole mikään kaikkein ruusuisin lapsuus.


Tämän vuoden joulukortteja sekä kaneille lähetettyjä joululahjoja.
Toipilas-Efy, joka on jo nyt paljon pirteämpi!
Kultapoika Donfero, venäläistyttö Jili sekä Reine ja sen suloinen lapsonen.
Lisää kuvia Pingvinistä, jonka voin sijoittaa, jos löytyy hyvä sijoituskoti!
Muhku Evil, ufo kanini Sintya sekä Rei ja murkku kaksikko.
Stigi-pappa ja pikkuinen mustapallero Hoyle.
Ja viimeisenä ylisöpö Gia!
Tässä vielä yhteinen joulukortti, niille jotka eivät postitse saaneet.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Huurteinen kuura ja aamuaurinko

Tätä ilmaa jokainen valokuvaamisesta hullaantunut on odottanut, vihdoin oli harmaiden pilvien väistyttävä ja näin paljastui upea, mutta leuto päivi! Aamulla heräsin omituisesti jo ennen auringonnousua, huomasin ikkunasta että luvassa on upea auringonnousu ja päätin tarttua tähän tilaisuuteen. Kanit saivat syödä rauhassa ja ehdin kuitenkin kuvata Natalien ja osan Layran kuvista nousevassa auringonvalossa. Nopeasti aurinko oli ylhäällä, mutta puolen päivän aikaan kun päätin kuvaukset, aurinko oli jo väistynyt parhailta kuvauspaikoilta.
Harmittaa hieman että parhaimmalla hetkellä, jolloin aurinko lähti kapuamaan taivaanrannan ylle, kuvattavana oli Layra.. Joka tosiaan omaa hyvin kääpiöluppamaisen luonteen, sekä lisänä murkku, siinä kohtaa itku meinasi jo tulla. Pusikoissa se tosiaan vilisteli ja kun koitin ottaa kiinni hyökki jalkoihin. Onneksi muutamat kuvat sain, mutta parhain hetki jäi sivuun. Tästä opitaan ettei murkkuikäisiä, tai vaikeasti kontrollissa pysyviä kaneja kuvattavaksi parhaimmalla kuvaushetkellä. Seuraavana tulikin isoletka nuoria kaneja kuvailtavaksi. Layran jälkeen kuvasin Bunban, joka esitteli myös hänelle puskevaa murkkua mm. hyppäämällä metrin ilmaloikan potkaisten minua mahaan.. Kiinniotto oli myös ihan mielenkiintoista, ravaamista edestakaisin pupun perässä. Tuossa kohtaa olin jo ihan naatti, mutta otin Bumban siskon Eipin kuvattavaksi ja se kannatti. Tämä oli aivan toistamaata ja sain siitä mielestäni upeita kuvia, kiinnikään ei tarvinnut ottaa, kun tyttö tuli aina luokseni. Muitten nappuloitten kanssa kuvaamiset menivät myös hyvin ja hymy tuli jokaisen rohkeista ja vauhdikkaista iloloikista. Calicon kohdalla oli enemmän haastetta, sillä kun sain sen laitettua sopivalle etäisyydelle ja pääsin itse kuvaamiskohtaani, jäpä oli jo vierelläni. Siinä sitten saikin juoksennella enemmän, karistaessa seuraavaa pupua perästään. Kuvasin viimeisenä molemmat norjalaiset, Noan ja Jokon. Jokon kanssa menin pellolle, sitä en paljoa ole pitänyt vapaana, mutta yllätyin miten nätisti se hyppi ympärilläni ja tuli luokseni moikkailemaan. Noa taas oli toistamaata, se päättäväisesti meni juuri sinne minne itse haluaa, eikä kuunnellut minua yhtään. Sain kuitenkin siitäkin joitain hyviä kuvia. 
Siihen päättyi kuvaamiset, jonka jälkeen aloitinkin kuvarallin ja nyt kuvat ovatkin jo tässä!
Kyllä tuo useamman kanssa ulkoilu ja valokuvaaminen käy ihan urheilusta, vielä pitäisi yrittää saada Reinen poikasista kuvia, ennen kuin kaikki loputkin lähtevät maailmalle.

Mikä on paraskuva ja mistä kuvasta et pidä? Palautetta saa antaa! (:

Nevada "Natalie"


Flair "Layra"



Lavella's Fabien "Bumba"


Lavella's Eyjpix "Eipi"



Lavella's Black hole "Hoyle"


Lavella's Star Gianfar "Gia"

Lavella's Star Altais


Lavella's Calico-Jack "Calico"


Romeos Yokodzuna "Yoko"


Romeos Eien No Ai "Noa"



 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni