Mahdollisuuksia!

maanantai 31. lokakuuta 2016
Tämä postaus tainnut maatua jo liian kauan luonnoksissa, josko vihdoin olisi aika tämän julkaisemiseen?

Haluan kertoa siitä, miten positiivisesti kanit ovat olleet apuna elämässäni. En kerro nyt siitä, mitä iloa ne tuovat joka päiväiseen elämään. Vaan laajemmin siitä, mitä mahdollisuuksia, apua ja oppia ne ovat elmässä antaneet. Oma elämäni olisi todella erilainen, jos en olisi aina omistanut kaneja.

Blogia pidempää seuranneet tietääkin, että minulla kaneja on ollut mukana arjessa aina. Kanit ovat olleet osa elämää lapsesta saakka. Ensimmäiset kanit löytyivät isovanhemmilta maalta ja myöhemmin maalle muuttaessa, niitä tuli myös omaan huusholliin. Salakavalasti kaneista tuli myös harrastus, myöhemmin mukaan astui kasvatus. Kuluneet vuodet ovat avanneet monia ovia ja antaneet mahdollisuuksia eteenpäin.


Vastuu
Omat kanit ovat aina olleet vastuullani, ihan pienestä pitäen. Niiden mukana tuli jo varhain opittua mitä oikein on vastuu. Omalla tavalla pelottavasti sain jo todella nuorena päättää mitä kaneja otan, mistä ja kuinka paljon. Osasin kuitenkin jo ymmärtää sen, että vastuuta ei tule ottaa mistään asiasta liikaa. Vain sellainen määrä, minkä juuri itse jaksaa. Tällä perjaatteella olen pärjännyt aina tähän päivään saakka, hyvin monissa asioissa.

Se miten paljon vastuuta kukakin jaksaa kantaa, on hyvin yksilöllistä. Tämän vuoksi en suosittele yksin nuoren vastuulle mitään eläintä. Eläinten kasvattamista en suosittele nuorille. Itsehän asian tajusin vasta aikuisena, että aloitin kasvattamisen liian nuorena. Siinä on niin paljon vastuuta, sellaista, mitä ei nuoren vielä kuulu kantaa harteillaan.


Ihmiset ja ystävät                            
Kaniharrastuksen parista olen saanut tavata monenlaisia ihmisiä ja löytänyt parhaat ystäväni. Sellaisia ihmisiä joiden kanssa ollaan vielä ystäviä, vaikka toiset olisivat lopettaneet kaniharrastuksen. Sellaisia, joita näkee vapaa ajalla, vaikka asuttaisiin eri paikkakunnilla. Sellaisiahan nuo harrastukset ovat, kun on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, synkkaa myös ihmisillä todella useasti. Eikä tuttavuudet rajoitu vain yhteen maahan, tämän harrastuksen ansioista niitä on tullut myös muista maista! Ystävät ja mukavat ihmiset ovat yksi sellaisista asioista, joista olen todella iloinen. Ja tämäkin vain siksi, että omistan kaneja.
Kaniharrastuksen parista on mulla itselläni ainakin ollut todella helppo löytää hyviä kavereita. Varsinkin alkuaikoina, vähän muksumpana, tuli todella herkästi tutustuttua muihin nuoriin ja hengalitua vapaa-ajallakin todella paljon näiden ihmisten kanssa. Kaniharrastuksessa ystävät ovatkin yksi parhaimmista asioista mitä tiedän!


Valokuvaus
Mutsin filmikameralla taisin aloittaa ensimmäiset kanien kuvaamiset, mutta enemmän mahdollisuuksia toi kun markkinoille alkoi tulla kännykkäkameroita. Arvaatte varmaan, omani oli täynä kanikuvia. Helpotusta elämään toi, kun perheeseen saatiin pokkari. Montaa vuotta ei mennyt, kun piti saada kunnon kamera, eli tietysti järkkäri. En tiedä millä mallilla omat kuvaustaitoni olisivat, jos en olisi kuvannut niin paljon kaneja. Olen aktiivisesti kuvannut lemmikkikanejani ja käsitellyt niistä otettuja kuvia pian kymmenen vuotta. Se on aika pitkä aika.

Totean aina, että tekemällä oppii ja uskon varsinkin tässä asiassa sen pitävän hyvinkin paljon paikkansa. Mitään asioita ei opi jollei tee, hyväksi kuvaajaksi tullaan tekemällä. Mitä enemmän tekee, sitä enemmän kokemus kasvaa. Kuvattavaa on koko maailma täynä!


Blogi
Kanien kautta aloitin blogini, jotta voisin julkaista kuvia ja harjoitella kirjoittamista. Osa ehkä tietääkin jo, mutta olen kärsinyt aina vaikeasta lukihäiriöstä. En lue ollenkaan ääneen, hiljaa lukiessa saatan lukea asioita väärin ja kirjoittaminen ei ole aina mitään parhaimmasta päästä. Lukihäiriö on ikävä asia, mutta se on taas niitä asioita, joiden kanssa on vain pakko elää. Blogin kautta olen pyrkinyt parantamaan kirjoitustaitoani ja uskon tämän myös auttaneen. Tietysti erilaisten kirjojen lukemisen ohessa.
En ole koskaan ymmärtänyt ns. pilkunviilaamista. Jos ymmärtää mitä toinen ajaa takaa, se on se pääasia. Viralliset tekstit tietysti on aina omansa, mutta esim. blogiinkin jokainen kirjoittaa juuri niinkuin haluaa. Kirjoitus- ja lukutaito on oikeasti upea asia, sitä kannattaa harrastaa jokaisen ihan muutenkin, kuin vain esim. koulunpenkillä ja töissä.

   Kielet                                                
Tällä hetkellä punkkaan Norjassa, pidän yhteyttä moniin ulkomaalaisiin kani-ihmisiin ja seuraan mitä maailmalla tapahtuu. Voisi olettaa minun olevan hyvä kielissä? Sitä en ole, tai ainakaan aiemmin ollut.

Perheen kesken, varsinkin lapsena tuli puhuttua todella paljon italiaa ja ruotsia, mutta kasvun myötä vakiintui vain suomenkieli. Todella useasti harmittaa se, ettei muo sillon koulun alkaessa lopulta passitettu ruotsinkieliseen kouluun tai ylipäätään, en opiskellut kieliä koulussa. Kyllä, vaikka koulussa opetettiin alakoulusta lähien ruotsia ja englantia, kaiken logiikan mukaan englannista mun ei olisi koskaan pitänyt peruskoulun päättyessä päästä läpi. Päättötodistuksessa ruotsista arvosana oli 6 ja englannista 5, ei kovin kehuttavaa? En tiedä mistä lopulta tämä johtui, mutta en oppinut koulussa kieliä. Mun kielitaito on opittu käytännössä, eli juuri sellaisella tavalla, mitä koulussa ei opeteta.
Ruotsia aloin opiskella omatoimisest, kun pahimman teineilyn jälkeen älliä alkoi paremmin tulla päähän. Varsinkin seuratessa ja jutellessa ruotsalaisten kaniharrastajien kanssa, tästä kielestä oli suurta hyötyä. Englantia aloin opiskelemaan vähitellen neljä vuotta sitten, kunnon uurastuksen aloitin vuosi sitten ja lopulta läpäisemällä kaikki aikuislukion englannin kurssit! En ole hyvä, mutta opiskelen koko ajan ja juuri sillä tavalla, millä koen oppivani parhaiten, eli käytännön opin kautta.
Tiedän, että olin peruskoulu aikaan todella typerä, kun viittasin kintaalla kielten opiskeluun. Opiskelu vaatii oikeasti työtä ja paneutumista. Opiskelu ei tapahtu vain koulussa, se tapahtuu myös kotona ja vapaa-ajalla. Pitää vain asennoitua asiaan oikealla tavalla. 
Suomalaiset nuoret ovat todella upeassa asemassa, sellaisessa mitä ei aina edes tajuta. Jokainen saa koulussa _vähintään_ sen kaksi kieltä käteen. Englannilla pärjäät todella hyvin missä vain. Ruotsilla pärjäät kaikissa Pohjoismaissa, sen avulla on myös helppo ymmärtää ja oppia norjaa, tanskaa, islantia ja muita ruotsin sukulaiskieliä. Siis opiskelemalla vain tämän yhden kielen, saat mahdollisuudet vaikka ja mihin!


Mahdollisuudet maailmalle
Tätä en olisi uskonut vielä kymmenen vuotta sitten, että kanien ansioista saan tällaisia mahdollisuuksia. Vaikka kielitaito ei ole paras, sen oppii kyllä matkan varrella. On upeaa saada nähdä ja tehdä kanimaisia asioita myös muualla kuin Suomessa. 

Kaikki alkoi 2011, kun kaverin kautta pääsin isolle kasvattajalle kesätöihin Norjaan. Se oli mun eka isompi matka, eka matka yksin ja ekaa kertaa lentokoneessa. Kuukauden jälkeen Suomeen palasi taas astetta varttuneempi Maija. Seuraavasta vuodesta eteenpäin alkoi juokseminen Ruotsissa tapahtumissa ja kanien tuonti ulkomailta Suomeen. Kasvatuksen tuottaessa tulosta alkoi kasvattaja yhteistyöt lisääntyä norjalaisten ja ruotsalaisten kasvattajien kanssa. Lopulliset mahdollisuuksien portit aukesivat kun sai omia kasvatteja kisaamaan muihin maihin ja sitä kautta näkyvyyttä. Aktiivinen on pitänyt olla ja tietoinen mitä muissa maissa tapahtuu, keskustella ja olla yhdeydessä ihmisiin. 
Tänä keväänä ystävä tuli käymään Suomessa ja kysyi miten olisi pieni ja hetkellinen jobi Norjaan. Siitä alkoi valmistelut, elokuussa pakkasin laukut ja muutamat kanit autoon. Niin alkoi matka, joka on tähän mennessä ollut yksi opettavaisimmista.
Toivon, että jokainen nuori saa mahdollisuuden päästä hetkeksi töihin ulkomaille. Se on niin avartava ja opettava kokemus. Eikä oikeasti haittaa jos koulusta ei olisi tullut vankkaa kielipohjaa. Tärkein, että osaa perusasiat. Tässä asiassa, niillä koulusta saaduilla numeroilla ei loppuleissä tee sitten yhtään mitään. Vain sillä, että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. Se riittää. 
Haluan rohkaista jokaista tekemään ja kokeilemana niitä omia juttuja. Nuorena on yksi parhaimmista hetkistä matkustaa ja nähdä maailmaa. Jos ei löyty tuttuja ulkomailta, joiden luokse voisi mennä. Voi aina kokeilla vaikka Nordjobbia tai vastaavia, jotka tarjoavat nuorille mahdollisuuksia lähteä kokeilemaan omia siipiä. Myös koulujen tarjoamiin ulkomaan vaihtoihin kannattaa tarttua kiinni!


Hieman erilainen postaus. Varmasti jäi jotain uupumaan, mutta tässä ne mitä ensimmäisenä tuli mieleen. 
Miten teillä muilla? Eli onko kanit tuoneet erilaisia mahdollisuuksia elämässä? Jos on, niin millaisia?

Retkellä poikien kanssa

torstai 27. lokakuuta 2016
Täällä elellään leppoisaa elämää, hieman haikeutta tähän viikkoon on tuonut se, että pian pitää lähteä takaisin Suomeen. Hieman reipas viikko enää aikaa täällä olemiseen. Tosin Suomen lentoa ostaessa mun oli aivan pakko ostaa samalla kertaa paluulippu uudeksivuodeksi. Tuosta tosin lisää myöhemmin.

Viime viikonloppuna käytiin Elverumissa Vilken ja Danen kanssa. Oltiin poitsujen kanssa mukana hyppynäytöksessä ja varsinkin Vilke oli mitä reippaimmalla tuulella! Danen tosiaan hain viime perjantaina Tonjelta ja se on ollut hieman nuutunut. En tiedä onko se sitten saanut liian vähän heinää vai ollut toisellaisella rutiini hoidolla. Nyt kuitenkin alkaa poitsu olla jo virkeämpi!

Täällä missä Vilke, Zed ja Dane asuu on hieman huonot kuvaamis mahdollisuudet. Oikeastaan vasta nyt olen tajunnut, miten hyvä kanien on meillä Suomessa asua, kun tilaa ympärillä niin paljon. Kanit voi vain päästää pihalle juoksemaan tai käyskennellä ja kuvata niitä milloin ja missä huvittaa. Täällä ollaan vain menty valjaissa, ulkoiltu tarhoissa ja jaloteltu kanilan lattialla. 
Eilen mulla oli vapaapäivä ja lähdin kahden aikoihin Zedin ja Danen kanssa ajelulle. Koska alue on vielä minulle todella vieras, harhaltiin ja ajeltiin hieman ristiin rastiin. Lopulta löytyi sellainen tienpätkä, mihin kehtasin auton laittaa parkkiin. Nappasin ensin Zedin kainaloon ja jatkoin jalan pientä tietä pitkin. Lopulta löytyi sopivan rauhallinen kohta, missä oli hyvä alkaa kuvaamaan. Zedin jälkeen otin Danen ja aluksi yritin ottaa siitä myös kuvia samassa kohtaa. Päädyin jatkamaan matkaa tietä pitkin ja mitä sieltä löytyikään, aivan ihana ranta! Dane oli alkuksi hyvin järkyttynyt aallokosta jotka löi rantaan, mutta pian se jo tassutteli menemään sinne sun tänne. 
Viideltä palattiin takaisin. Vaikka vähän tihkutteli vettä, sää oli leuto ja reissu kannatti. En tiedä mitä kanit loppupelissä tuumasivat, mutta touhuta ne ainakin jaksoivat!

Viikonloppuna olisi tosiaan Stavangerissa NM kilpailut, mutta tämän viikon aikana olen tulltu siihen tulokseen, että ne jää nyt väliin. Ensi kevään NM kilpailut on lähempänä ja sinne voin mahdollisesti saada myös Danen hyppäämään, eli sinne todennäköisesti siis tähdätään nyt. 

Lavella's Löppeli hölö hölö Zed "Zed"








 Lavella's Sounds like thunder "Dane"












Tapahtumantäyteinen viikonloppu!

torstai 20. lokakuuta 2016
Viikonloppuna tosiaan kilpailtiin Salossa SM kilpailuiden merkeissä. Luonnollisesti mun ollessa täysin toisessa maassa, en näihin kilpailuihin päässyt osallistumaan. Mun siskoni lähti kuitenkin viemään osaa meidän kaneista sinne. Mitään suuria odotuksia ei sinäänsä ollut, sillä kanit ovat olleet puolet vuodesta kilpailutauolla ja ohjaajakin tosiaan niille täysin eri.
Kaneilla oli kuitenkin sujunut hienosti, jo siihen nähden, että kanini ja Saga harvoin hyppivät keskenään kisoissa. Eliitti suoralla Ra oli hypännyt 3+1 radan, Gia 2+3 radan ja Milan 4+4 radan. Sagan täysin omaohjattava Fia meni kuitenkin kaikista kaneista yllättävimmin, eli 2+2 radalla. Fia normaalisti menee ensimmäisen kierroksen monilla, monilla virheillä ja terästäytyy vasta toiselle kierrokselle. Videoita näistä tai mistään suorituksista ei valitettavasti ole.

Väliluokkana oli keskivaikea suora, jossa Sagan kanssa hyppäsi Loki. Poitsu oli mennyt molemmat kierrokset 2 virheellä, tasaisesti ja hienosti, mutta harmillisesti niin, ettei klassausta tullut.
Viimeisenä luokkana oli ollut pituushyppy, jossa hyppäsi ensikertalainen Loki ja vanhempi konkari Milan. Loki hyppäsi hienosti aina 170cm asti ja Milan 210cm asti. Milanin hyppy riitti jälleen tänä vuonna toiselle sijalle, mikä tietysti oli todella upea kuulla!

Löysin netistä muutamia kuvia kanien hyppysuorituksista ja tämän lisäksi Saga oli napannut Milanista palkintokuvat. Näistä kilpailuista saimme myös uudet Libran esteemme, joista myös kuvia alla. Eli ostettiin tosiaan kolme yhteistä estettä Sagan kanssa, joita tullaan käyttämään treeni ja lainakäytössä. 






Lavella's Fiocco di neve "Fia"

Lavella's Star Gianfar "Gia" & Lavella's Gt Ch November "Ra"

Lavella's Lost wind "Milan"
Lavella's Loki "Loki"

Itse hyppäsin viime perjantaina autonrattiin ja ajoin neljän tunnin matkan mökkeilemään tunturiin. Muu porukka oli mennyt mökille jo keskiviikkona, mutta töiden takia pääsin itse vasta perjantaina liittymään seurueeseen. 
Neljän tunnin ajomatka voi kuulostaa aika puuduttavalta, mutta sitä se ei tosiaan ollut. Pidin kaikenkaikkiaan vain yhden paussin ja muun ajasta ihastelin upeita maisemia! Norjalaisittain mulle ei annettu mitään osoitetta tai mitään. Ohjeena vain, aja kohti tätä ja tätä paikkaa, ollaan suo vastassa sen toisen paikan huoltsikalla. Okei? Todellisella tuurilla löysin huoltsikan ja kaverin perässä oli sitten helppo ajaa mökille. 
Perille päästessä syötiin onneksi heti, sillä pahemmin en ollut ehtinyt koko päivään syömään. Olin super varustautunut kylmään, mutta auringonpaistaessa suoraan mökinterassille oli olo todella kesäinen! Helpotukseksi tosiaan sai ottaa illan ihan rennosti ja nauttia vain hyvästä seurasta.

Aamulla herätessä tuntui ihankuin olisi herännyt aivan toiseen maailmaan. Sumua oli aivan joka puolella, eikä edellisenä päivänä komeilleita vuoria näkynyt enää missään. Puut oli kääriytyneet täydelliseen valkoiseen harsoon. 
Kun oltiin rauhassa heräilty ja syöty aamupala, suunnattiin käymään Rörosiin. Tuossa kylässä oli todella jännä fiilis, pieni, suloinen ja pohjoinen tuli mieleen. Aikapian nälän puskiessa jätettiin kiertely ja suunnattiin syömään. Tämän jälkeen alkoi sumu olla niin hyvin väistynyt, että päästiin vaeltamaan tunturiin. Tehtiin vain pieni lenkki, mutta kaikki se mitä ympärillä oli, se oli vain jotain niin huikeaa! Tuolla tosiaan sielulepäsi!
Illalla syötiin kaikki yhdessä ja tehtiin sitä normaalia norjalaista jutustelua. Tosin itse lähinnä kuuntelin ja koitin osallistua oman kielitaidon mukaan. 

Sunnuntaina lähdettiin puolenpäivän aikaan ajamaan takaisin. Hieman jänskätti millaisessa säässä saisi ajaa kotia päin, kun aamusta satoi vain lunta. Päivää kohden sää oli muuttunut kuitenkin tasaisen harmaaksi ja tiet oli mukavan ajettavassa kunnossa.
Koko tuo viikonloppu oli todella upea kokemus, jälleen sellainen jota en vaihtaisi mihinkään. Torstaina vielä mietin, että mihin olen oikein itseni taas laittanut. Lähteä mökkeilemään ihmisten kanssa, joita oikeastaan en tunne yhtään ja käyttäen kieltä jota en edes osaa? Mutta koska kaiken uuden ja ihmeellisen kokeileminen on se mikä mussa eniten nappaa, niin olihan sitä pakko tähänkin taas ryhtyä! Ja se jälleen kannatti!