perjantai 30. syyskuuta 2016

Ihka ensimmäinen MyDay video!



Juuri se, kun koskaan elämässä ei voi olla tekemättä mitään uuttaa, oppimatta liikaa ja näkemättä kaikkea sitä mitä ympärillä on. Olen aina ollut omalla tavalla tiedonjanoinen, jos vain aihe on kiinnostava. Olen huomannut, että elämässä selviää todella pitkälle, kun osaa elää avarin mielin. Koskaan ei kannata vain sulkea silmiä, peittää korvia ja olla liikuttamatta jalkoja. Koskaan ei voi lakata oppimasta uutta. Kanien kasvatuksesta olen monesti sanonut, että se on kuin tutkimusmatka siitä mikä ja mitä se kani on. Aina voi lukea, aina voi kuunnella muita, mutta parhaiten oppii, kun näkee itse, kokee ja tekee. Tekemällä oppii. 

Tämä Norjan reissu on, on ollut ja tulee olemaan opettavainen, hyvin monella eritavalla. Yksi oppimisen aihealueista on kanit, niistä oppimisen suhteen en tule koskaan olemaan valmis. On hienoa puuhata ja touhuta omien kanien kanssa, työstää omaa kanikasvatusta ja oppia ihan vain joka päivästä kotona. Mikään ei kuitenkaan riitä, ihminen vain on sellainen. Jos jossain on jotain kiinnostavaa, haluan nähdä ja kokea sen. Haluaa oppia vain lisää ja lisää.

En tiedä kuinka monessa kanilassa olen jo ehtinyt kiertämään, kuinka monia eri kaniloiden kaneja olen hoitanut ja seurannut erilaisia rutiineja. Tietyt asiat toistuvat, mutta on paljon eroja. Yksikään kanila ei ole samanlainen, yksikään kasvatus ei ole samanlaista, yksikään lemmikkikanin pito ei ole samanlaista. Tietyt asiat ovat samoja, mutta aina jokaisessa asiassa on omat eronsa. Kaikki on yksilöllistä.

Tein eilen keskiviikkona ensimmäisen koskaan tekemäni MyDay videon. Kenties se on samalla viimeinen, ehkä vain alku, johon jäämme odottamaan jatkoa? 
Alla myös kuvia yhdestä kanilasta, jossa kävin tutustumassa ja hoitamassa kaneja. Se oli hieno ja avara kanila!





maanantai 26. syyskuuta 2016

Kaninäyttelyissä ja arkea

Lauantaina tässä lähellä asuvalla kasvattajalla oli rekisteröintinäyttelyt, jonne saapui tämän alueen kani-ihmisiä. Kaneja ei ollut paljoa, kääpiöluppia, pienirexejä, rexejä ja thyringereitä lähinnä. Oli kuitenkin hauska seurata pitkästä aikaa rotukanipuolen tapahtumaa ja ihastella nättejä kaneja. Yhdellä kasvattajista oli todella hyvännäköisiä rexejä, hieman erikoisemmissa väreissä. Tietysti niitä tuli eniten myös kuvattua!
Muuten arki rullaa normaaliin tapaan, omia kaneja ja kanilan kaneja tullut hemmoteltua voikukanlehdillä. Koirien ja kissojen kanssa touhuiltua. En muista olenko jo aiemmin maininnut, mutta täällä tosiaan on tällä hetkellä neljä norwichinterrieri pentua. Niiden kasvua ja kehitystä on huikeaa seurata.

Eilen treenailin pitkästä aikaa Zedin ja Danen kanssa esteitä. Vilkeäkin oli tarkoitus hypyttää, mutta niin kuin viime kerralla, tuli juuri tämän kanin kohdalla kissat häiritsemään. Tuo herra kun pelkää todella paljon kaikkea omituistaliikkuvaa, ei kissojen näkemisen jälkeen toiminut kuin paniikkipakki. Ehkä kuitenkin vielä joku päivä onnistumme taltioimaan videolle onnistuneet hypyt, ilman häiriötekijöitä.

Keskiviikkona tulee tapahtumaan pieni muutos mun kaneihin täällä Norjassa. Ajattelin, että voisin muutenkin yrittää vaikka kuvata silloin ns. myday tyyppistä videota. Samalla paljastaisin tämän mielessä hautuneen kaniasian ja muutenkin kuvaisin ihan perusjuttuja. Miltä kuulostaa?

Nuori egern tan rex
 Swarzgrannen ja kaneli rexit
 Upean nuori musta tan rex!
 Nuoret thyringerit
 Valkoinen ps rex ja thyringer




 Hauvavauvat ja Zed ulkoilemassa





torstai 22. syyskuuta 2016

Kun syksy saapuu

Koitan säästellä sanojani, sillä tästä postauksesta ei tule puuttumaan tavaraa. Kun nyt vihdoin oikein viimeisen päälle ahkeroinut, niin kuvia tosiaan löytyy vaikka koko viimeisen vuosisadan edestä! Aloitetaan postaus tuttuun tapaan tekstiosuudella ja ihan ensimmäisenä Orimattilan kisoista! Tosiaan viime lauantaille oli suunniteltu Freyan haku takaisin kotiin astutuksesta ja siinä samassa päätin poiketa käymään kisoissa. Oli oikein otollinen hetki mennä kisaamaan, sillä porukkaa oli kyseisissä kisoissa vähän ja viruspelkoisena tämä tietysti rauhoitti paljon mieltä. Vaikka kisat alkoivat hieman myöhässä, oli oikeasti mukavaa kisapäivä. Kanit olivat hieman laiskassa kunnossa, mutta pärjäsivat jokainen kuitenkin mitä parhaiten! Milan hyppäsi vaikean mutkan upealla radalla, vauhtivirheitä tosin tuli 3 kipaletta, mutta suoritus oli omaan mieleen todella hyvä! Tyttö loisti myös korkeudessa parantaen omaa ennätystään 75cm! Gia hyppäsi mulla eliitti mutkalla ja se taisi mennä kolmella virheellä, Milanin tapaan se liikkui todella hienosti ja omatoimisesti radalla! Ra hyppäsi eliitti mutkalla, ensimmäinen kierros oli todella laiska, mutta toidelle kierrokselle löytyi vähän tomerampi Ra ja yihden virheen radalla napattiin kahdeksas eliitin voitto! Ra hyppäsi myös eliitti korkeudessa tutun 85cm ja nappasi siinäkin voiton! Björn oli korkkaamassa toista kisaansa ja hyppäämässä korkeutta. Todella hasuua, koskaan mulla ei ole vielä kukaan kani hypännyt toisissa kisoissaan korkeutta. Yleinsä nuo ovat olleet liian nuoria siihen, mutta taukoilun vuoksi on puput ehtineet pelottavalla vaihdilla kasvaa... Björn meni upeasti ensikertalaisena 60cm ja nappasi ensimmäisen klassauksensa! Oli todella virkistävää käydä kisaamassa, oli jo melkein 4 kuukauden aikana ehtinyt unohtaa miten ihanaa on tiimityöskennellä radalla kanin kanssa kaksin! Taukoilu kisoista tulee todennäköisesti vielä jatkumaan, sillä ei ole mitään varmuutta kisaako meidän tiimimme enää tänä vuonna Suomessa. Ensivuonna todennäköisesti paremmin, ainakin alkuvuodesta. Kesästä ja sen tuomasta virustilanteesta kun ei taas tiedä yhtään.

 

Tiistaina olin jo seiskan jälkeen aamulla takaisin Norjassa ja nyt viimeiset päivät palailtu takaisin rutiineihin täällä suunnilla. Viimeisen kahden päivän aikana olen myös ahkeroinut kuvien parissa ja ilokseni voin todeta, että paljoa niitä ei enää rästissä ole! 
Alussa olevat kuvat, aina peltokuviin asti on otettu elokuussa juuri ennen kotoota lähtöä. Sen jälkeen olevat kuvat nappasin viime viikolla, kun vierailin Suomessa. 
Oli todella nastaa käydä kotona ja moikkaamassa kaiken tiimellyksen ohessa kaneja. Nuoret ovat kasvaneet aivan hurjasti ja sitä myös vaaka näytti, kun kaikki kanit pitkästä aikaan punnitsin. Hirmu hyvätapausia ja nätisti käyttäytyviä, noista kasvaa varmasti upeita kaneja vielä! Vanhempian kanien kanssa tuli myös jutusteltua ja oltua. Stigi papa valitettavasti on laihtunut hieman taas lisää, mutta ohjeistin kotiväkeä nyt aloittamaan kunnon kuntokuurin sen kanssa. Tilanne kun ei ole vielä paha, mutta nyt viimeistään olisi painoa ja massaa saatava takaisin. Toinen ja ikävämpi juttu vanhusosastolta on Wini. Joku ehkä muista, kun kesällä kerroin sen mahasta löytyneestä kasvaimesta. Tilannehan oli silloin se, että kanin voi lopettaa heti tai antaa elää siihen saakka, että kasvain alkaa oikeasti häiritesämään. No, viime viikolla näin viitteitä siihen suuntaan, että pian on aika sanoa Winille hyvästit. Tästä asiasta ohjeistin myös kotiväkeä, jos Wini menee ennen paluutani siihen kuntoon, ettei sen elämä ole enää elämisen arvoista, se tulee lopettaa. Aika näyttää miten käy, jaksaako Wini siihen saakka kun palaan vai onko se ensimmäinen lemmikkikanini, joka kuolee niin, etten ole paikalla.
Jätetään ikävät aiheet kuitenkin tähän ja palaillaan positiivisempiin, eli kuviiin. Olkaa hyvät!


Lavella's Lost Wind "Milan"





Lavella's Star Gianfar "Gia"




 Lavella's Blackthron City "Björn"



Silverados Major Free "Freya"


Mountain Magic "Ada"


Lavella's The Dragon's Daughter "Vitani"





 (Lavella's) CH Voodoo Queen "Mei"




 Lavella's Snowpoint Town "Tattis"






(Lavella's) Unidentified Flying Object "Sintya/Amtzu"


 Lavella's Windfall Winy "Wini"




 Silverados Major Free "Freya"






 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni