Saimme talven takaisin!

maanantai 28. marraskuuta 2016
Nyt heti alkuun, mun on palattava vielä eiliseen postaukseen ja täsmennettävä vähän. Blogin pääanalysoija olikin jo analysoinut niinkin pitkälle, että aika ei riitä = aivan liikaa kaneja. Apua, ei, tosiaan tilanne ei ole mitään tällaista. Hommaa tietysti on, mutta kanit eivät missään nimessä joudu vähemmälle huomiolle tai hoidolle sen vuoksi, että minulla on rästissä hommia. Ei siis missään nimessä näin.
Ne jotka ovat olleet joskus useita kuukausia poissa kotoa tietävät ja ymmärtävät varmasti parhaiten tämän tilateen. Paljon kasautuneita rästi hommia ja niistä pitäisi jotenkin selviytyä. Eka paluu viikko mulla meni vain kaiken sisäistämiseen, en saanut oikein mitään fiksua aikaan tai en osannut oikein aloittaa mistään. Esimerkiksi vaikka se kun menin kanilaan, en oikein osannut tehdä mitään, vaikka normaalisti touhuan aina vähintään jonkun pölykikkareen poistamisen parissa. Kun kokonaisuus alkoi sitten vihdoin hahmottua, eli se mitä kaikkea pitäisi saada tehdyksi, lähdin toteuttamaan kaiken valmiiksi ja siis tietysti yhtäaikaisesti. Hyvin tyypillistä juuri minulle, luoden tietysti samalla sen hillittömän stressin.

Postausten tasosta tuli ja on tullut noottia. Sen tiedän, tiedän myös hyvin mistä se johtuu. Teen postaukset lähestulkoon aina illalla, päivän päätteeksi tai juuri ennen kuin pitää aloittaa tekemään jotain muuta tai lähteä johonkin. Ei siis mikään paras aika toteuttaa postauksia. Muistan siis todella monet kerrat varsinkin kuluvalta vuodelta, kun olen sauhuttanut menemään "ei päätä, ei häntää" tekstiä, koska pakko, nopeasti, kohta pääsee nukkumaan tai vastaavasti tekemään seuraavaa asiaa. Lisäksi postauksissa on se huono, että ahdan niihin aina aivan *elvetisti asiaa. Jälleen samalla logiikalla kuin yllä; paljon juttuja kertomatta, miksi tarjota ne paloissa kun voin tarjota koko kakun. Tarjoan näin vain ihmisille täydellisen ähkyn.
Parantamisen varaa on ja haluan parantaa, päästä näistä huonoista tavoista. Jo pelkästään siksi, että mistään mielekkäästä esim. blogin pitämisestä ei pitäisi tuottaa itselleen turhaa stressiä. Eikö vain?

Joulu nyt tulee luonnollisesti tuomaan ohjelmaa, mutta uskon kaiken järjestyvän. Viimeistään kun pääsee kunnolla rutiineihin taas kiinni ja nämä rästi hommat saa alta pois. Töiden pariin olenkin jo päässyt, mikä on todella hyvä. Ennen kaikkea super kivaa on se, että mulla on töitä vain aamuisin, eli pääsen puolenpäivän jälkeen jo kotiin. Hyvällä ilmalla se vasta mukvaa onkin, sillä voi olla ulkona ja nauttia valoisasta ajasta. Niin kuin juuri tänään, lähdin ulkoilemaan kanien kanssa heti kotiin päästyäni. Otin myös kuvia, jotka jo sain käsiteltyä ja näin ollen esille tähän postaukseen.
Kukaan kani ei ole missään parhaassa kuvauskarvassa, mutta se juuri nyt kuuluu asiaan, että vielä viimeisiä vaihdetaan talvea varten. Vanhemmista kaneista ulkona oli mun kanssa Stigi pappa ja Donfero poika. Nuoremmista vilpereistä Loki, Fereno ja Tami. Vanhemmat ja Loki osasivat jo ulkoilun ennestään hyvin ja sisälle mentiin kun oltiin tarpeeksi irroteltu. Tamin ja Ferenon kanssa lähinnä harjoiteltiin mm. luona pysymistä ja kiinni ottoa. Näiden kahden kanssa tämä sujui kuitenkin jo todella hyvin!

PippiAdolf's Seigmen "Stig"









(Lavella's) Spirited Away "Donfero"







Lavella's Going to Wonderland "Tami"



Lavella's Äly ämpäriin Frede "Fereno"



 Lavella's Loki "Loki"






Vallattomat

sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Mun piti tehdä tämä postaus jo perjantaina, mutta sen verran oli muita hommia, että oli pakko vain lykätä tämän postauksen teko myöhemmäksi. Muutenkin viikko ollut aika hurja, vuorokausi liian lyhyt, hommaa liian paljon ja aamukin tullut aina liian pian. Sanoisinko, että hieman robotti olo. Taas, ja tämä on juuri se minkä takia lähdin elokuussa Norjaan, karkuun kaikkea, miettimään ja kokeilemaan mitä on olla suht stressivapaa ihminen. Noh toivotaan, että joulun jälkeen helpottaa ja ennen sitä aina sopivissa väleissä ehtisi lataamaan omia pattereita.  

Viime perjantaian tosiaan tuli haettua Banzai astutuslainaan, eli moikkaamaan Dorista. Tästä pikku poitsusta on kasvanut niin hurmaava! Lähes koko viikko oli harmillisen harmaa, sateinen ja vielä tuulinenkin, ettei päästy paljoa Banzain kanssa olemaan kaksin ulkona. Perjantaina kuitenin siunautui vihdoin hyvä ilma! Ensin nappasin Banzaista portailla kuvat, missä ei kyllä kauaa jaksanut olla, kun halusi jo takaisin minun luokseni. Tämän jälkeen kokeiltiin esteitä, siis Banzain ensimmäinen kerta ja se meni todella hyvin! Taitoa ja kykyä oppia tuola kanilla on, varmasti voisi pärjätä esteillä pitkälle! Toivotaan, että Banzai periyttää kykynsä eteenpäin lapsilleen.

Viime lauantaina sitten vuorossa olikin ajo Helsingin päätyyn, ensin Lauttasaareen hakemaan Simba ja sen jälkeen vein Tattiksen Klaukkalaan moikkaamaan Nipaa. Tämän jälkeen ajo takaisin Saloon ja Simban jättö toiseen sijoituskotiin Ravan luoksen ja sitte himaan. 
Viikko meni hurjan nopeasti ja pian olikin jo taas perjantai. Banzai kyytiin, eka pysähdys Salossa ja Simban nappaaminen kyytiin Ravan luota ja matka jatkui palauttamaan Banzai kotiinsa. Eikä pääty ajot tähän. Eilinen oli pahin, takana pitkä, uuvuttava viikko ja luvassa oli lähemmäs 600km ajoa.
Eilen tosiaan oli Turengissa pikkujoulu kisat ja aamusta ajoin ensin Sagan sinne. Ilmoitin myös jälki-ilmolla pitkästä aikaa kanin pettiin, Taawin nimittäin, joka on nyt muutamat viikot asunut täällä meillä sisäkanina. Hirmuisesti muuta ei aamulla ehtinytkään tehdä, kun oli jo lähdettävä hakemaan Tattia, palautettava Simba ja ajettava vielä Malmille. Tämän jälkeen suunta takaisin kisapaikalle, jossa olikin pakko ottaa pienet torkut.
Kyllä, hillitöntä ajoa ja kaikki vain kanien takia. Jos koskaan kukaan kuvittelee, että kanienkasvattamisella tienaa, niin kuvitelma menee pahasti pieleen. Tämä on harrastus ja elämäntapa, joka syö paljon rahaa, mutta mitä sitä ei harrastuksen eteen tekisi?
Toivotaan nyt syvästi, että tämä kaikki ajo ja vaiva palkitaan poikasilla jouluna! Muuten odottaa sama rumba uudestaa.

Kun eilen pääsi vihdoin yhdeksän aikoihin kotiin ja halusin vain päästää nukkumaan. Tietysti pyrki hoitamaan kanit nopeasti. Hyh ei päde nopeasti kanien kohdalla. Olin palauttamassa Tattia takaisin Milanin ja Gian luo, jotka ottivat lapsukaisensa hyvin vastaan, alkoi viereisessä kopissa Lynalla ja Meillä hillitön tappelu. Kaikki päätyi lopulta siihen, että Mei hyppykiipesi reipas 2 metrisen aikauksen yli, pari volttia ja maahan. Itselle tuli täydellisen huolisekoaminen, kun Mei näytti vähän takajalkaa siihen malliin, että auts. Onneksi ei mitään, mutta nyt Mei on saanut olla mun kanssa sisällä sen aikaa kun pohdin uusia asumis järjestelyitä kanilaan. 

Olen jo jonkin aikaa honioinut, että Mein ja Efyn kanssa asuvilla Lynalla ja Vitanilla on alkanut murkku. Ne pyrkivät enemmän ja vähemmän kokeilemaan rajojaan ja vanhemmilla kaneilla menee hermo. Koska nuoret eivät halua alistua, seuraa matseja. Useasti nämä ovat ruokinnan tai siivouksen aikaan, jolloin omaa asemaa käytetään eniten. 
Murkuttelijat eivät pääty täysin tähän kaksikkoon, sillä myös Björnellä on murkku edelleen päällä. Mun Norjassa ollessa se oli aloittanut ihan kunnolla uhittelun ja puraissut mm. siskoa ihan kunnolla sormeen, niinkin kovaa, ettei sormessa ole vieläkään tuntoa. Nyt koko tämän ajan kun olen ollut taas kotona, olen käyttänyt mahdollisimman tiiviisti Björnen kanssa olemiseen. Siitä huokuu todella eksyksissä ja irrallaan kaikesta oleva kani. Sellainen joka ei ole päässyt kunnolla kiintymään ja luottamaan kehenkään. Nyt työstämme juurikin sitä luottamusta ja ihan varuiksi ne toppahanskat kädessä. Pienessä ajassa todella hyvään suuntaan ollaan jo menty! Tosin harmittaa vain edelleen, ettei ehtinyt löytää tälle kanille kotia ennen Norjaan lähtöä, sillä se olisi voinut pelastaa koko tilanteen. Nyt se valitettavasti on myöhäistä ja hyvin todennäköistä, että luottamuksen löytyessä tätä kania ei voi enää myydä toiselle ihmiselle.

Alla vielä videoita perjantaisesta estetreenistä, mikä sujui jo paremmin mitä edellinen. Björne varsinkin loisti mitä hienoin hypyin! Nuoret olivat myös vauhdissa, tosin liiankin vauhdissa ja estevälit olivat näille kaikille enemmän ja vähemän liian lyhyet. Josko vielä malttia saataisiin niin, että pienemmillä väleillä pystyttäisiin menemään, kisoissa kun harvoin helpossa reilun kolmen metrin esteiden välejä?

           

Lavella's Banzai "Banzai"




 Lavella's Just Surf the Net "Simba"