Kolmen kopla

keskiviikko 28. joulukuuta 2016
Tänään Tattiksen poikaset tulivat viikon ikään! Niin kuin aiemmista postauksista on käynyt ilmi, ensimmäinen viikko verotti tätä poikuetta kahdella poikasella. Heti ensimmäisinä päivinä meni kolmas naaraista ja kolmantena päivänä toinen uroksista. Viimeiset päivät onkin olleet sitä, että poikasten koppiin tullut vilkuiltua vähän väliä ja varmistettua kaikkien poikasten olevan lämpimästi pesässä. Nyt onneksi kriittisin viikko on takana ja poikaset sen verran isompia, että vaikka pesästä tulisivat ulos, niin osaavat sinne jo hieman kauempaakin mönkiä takaisin. Viikon päästä pitäisi olla jo silmiä auki ja ei kauaa niin aletaan tutustumaan pesän lähiympäristöön! 
Tatin poikueesta löytyy tosiaan nyt kaksi naarasta ja yksi uros. Pitää katsoa mitä jätän itse kotiin, hyvin mahdollisesti uroksen ja naaraan. Toisesta naaraasta on jo valmiiksi yksi kiinnostunut, eli hyvin todennäköisesti kaikilla poikasilla kodit. Pitää kuitenkin katsoa tilanteen mukaan ja tietysti infoilen, jos on niin, että tästä poikueesta voisi olla poikanen vapaana. Jäädään nyt seuraamaan innolla lapsukaisten kasvua!

Tatin poikue jäi valitettavasti nyt viimeiseksi tämän vuoden poikueeksi. Ravan synnytys ei mennyt onnistuneesti, eli eläviä poikasia ei tältä ensikertalaiselta saatu. Koska Rava on sijoituskani, eikä tällainen kokemus ole mukava ensimmäistä poikuetta odottavalle omistajalle, saa sijoituskoti täysin itse päättää uudelleen astutuksesta. Jäämme siis odottamaan tullaanko kyseinen poikueyhdistemä toteuttamaan uudestaan.

Eilen sanoimme myös hyvästit yhdelle rakkaista lemmikkikaneistamme, nimittäin Winille. Niin kuin jo kesästä olemme tienneet, tällä vanhalla neidillä todettiin kesän kynnyksellä kasvain. Wini sai elää siihen saakka, kunnes kasvaimesta alkoi koitua haittaa. Wini oli yksi pirteimmistä ja reippaimmista kaneista mitä luonani on asunut. Toteutin viimeisen päivän samaantapaan kuin Rein kanssa. Touhusin itse kanilassa, Wini sai puuhastella omiaan ja iloloikkailla kanilassa siihen asti, kunnes annoin hänet niihin käsiin, jotka saattoivat neidin viimeiselle matkalle.
Olo on hyvin haikea, yhteistä taivalta kertyi meille kuitenkin se seitsemän vuotta. Wini oli myös yksi ensimmäisistä kasvateistani ja viimeinen Natalien elossa olleista lapsista. Omalla tavallaan nyt päättyi tietynlainen ajanjakso ja alkaa aika, ilman Natalien jälkeläisiä. Niitä kaneja, jotka ovat merkittävästi olleet osana nuoruuttani, mutta myös pohjana kasvatukselleni.


keltamusta japanilainen, uros & ruskea otter kirjava, naaras














keltamusta japanilainen, naaras & kaikki kolme poikasta

Hyvää joulua!

sunnuntai 25. joulukuuta 2016
Ihanaa joulua kaikille! Nauttikaa enemmän tai vähemmän pidemmästä lomasta! Tänä vuonna tosiaan joulu tuli ihan hetkessä ja se on myös ohi yhtä nopeaan. Niin kuin jo etukäteen arvailinkin, niin joulua kohden kiire vain kasvoi ja kasvoi. Tämä viimeinen viikko oli aika hurja, mutta onni on, että joulu on vain kerran vuodessa!

Kuluneella viikolla saatiin Tatin poikaset maailmaan! Keskiviikko aamuna Tatti oli synnyttänyt. Neljä poikasta oli pesässä, mutta yksi ulkona. Sain tämän epäonnisen poikasen lämmitettyä, virkoamaan ja takaisin pesään. Valitettavasti iltaan mennessä kyseinen poikanen oli kuitein kuollut. Tähän päivään asti pesässä tuhisi kaksi urosta ja kaksi naarasta, aamulla kuitenkin löysin toisen uroksista kylmettyneenä toisesta päästä koppia. Sen verran pulleassa kunnossa oli, että päättelin sen raahautuneen Tatin nisän mukana ulos pesästä. Harmittaa niin vietävästi, mutta niin, ei näille vain voi yksinkertaisesti mitään. Päivisin poikasia pystyy seuraamaan, mutta yöllä todella paljon vaikeampaa.
Huoli on ollut myös Stig-papasta, se sai nimittäin eilen yhden pahimmista tukehtumisista ja tämän jälkeen alkoi arastella syömistä. Onneksi tämän päivän aikana pappa on ollut paljon virkeämpi ja syönyt jo paremmin. Äsken kävin vielä katsomassa tilanteen ja kunnon papanaakin jo tullut! Toivotaan tämän tästä helpottavan! Se on ollut nyt muutenkin karvanvaihdon päättymisen jälkeen niin hurjan hyvässä kunnossa, että olisi todella hassua jos se nyt päättäisi päivänsä.

Koska viimeinen kuukausi on tullut herättyä päivittäin kukonlaulun aikaan, niin ei vain tänäänkään jaksanut nukkua hemo pitkään. Siispä kaneja ruokkimaan ja aloittamaan päivän askareita! Kuvasin myös aina välillä video klippejä, joista tein pienen koosteen. Videolle tuli todella vähän materiaalia aamulta. Eli siitä puuttuu kaikki aamu touhuilut kanilassa, kunnolla videoita aloin ottamaan vasta yhden aikoihin päivällä. 

Meidän kaneilla on aika pitkälti päivästä toiseen samat ruokarutiinit, mutta joskus saatan heittää jotain kuivattua perus sapuskoiden sekaan. Jouluna mulla on myös ollut tapana antaa kaneille jotain extraa ja näitä näkyy videolla. Sain myös jo jokin aika sitten idean, että laitan Luovassa kilpailussa voittaneille saman tapaista sekoitusta, mitä tarjoilen nyt joulun aikaan kaneille. Jos muut haluaa kokeilla samaa, niin ainesosia löytyy videolta. 

Tämän vuoden joulusiivo jäi kanilan osalta todella pieneksi, mutta tänä vuonna ei tyydytty vain jouluvaloihin, tuotiin kanilaan asti ihan kokonainen kuusi! Tuota kanilassa jaloittelevat saavatkin sitten jyystää tovin. Lisäksi laitettiin jokaiselle myös omat kuusenoksat, lahjojen ja tuoreiden lisäksi. Tänään oli siispä varsinainen herkuttelu päivä kaneilla!

Tällä hetkellä tuntuu, että kanilassa asustaa hurjasti väkeä! Omien kanien lisäksi kanilassahan asuu myös siskon kanit, mutta nyt hetken aikaa myös muutama tutun kani. Norjasta rantautui keskiviikkona pari kania, jotka hetken aikaa asustavat kanilaan mentävällä käytävällä, ennen kuin pääsevät omiin koteihinsa. Tietysti näitä vierailevia tapauksia tuli myös muistettua, oksilla ja porkkanan palasilla.

Miten muilla on sujunut joulu?

Kilpailun tulokset!

tiistai 20. joulukuuta 2016
Nyt olisi luvassa luovan kilpailun tulosten julkaisun aika!
Kilpailuun lähetettiin yhteensä 29 kuvaa, joista Anssin kanssa tuomaroimme luokkavoittajat ja tämän jälkeen varsinaiset palkintosijat. Valitettavasti teemaan "Parasta kaneissa" tuli sen verran vähän osallistujia, että emme voineet valita tästä teemasta luokka voittajaa. Näin ollen palkittavina on neljän teeman voittajat. Onnittelut heille!
Lisäksi kaikkien osallistujien kesken suoritettiin arvonta, jonka tulokset löytyvät aivan postauksen lopusta.

Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille ja suuret kiitokset Anssille tuomaroinnista! Voittajiin otan yhteyyttä pikapuoliin, jotta saadaan palkinnot matkaan!

1. Yhtenä päivänä
Aki Vähäkangas

"Ihana tunnelma iltahämärässä, jota vahvistaa kanin siluetti etualalla ja kaunis maisema" - Anssi

2. Yhteinen harrastus
Nella Näppi

Kirjaimellisesti yhteinen harrastus. Malttoivatkohan kanit kuunnella pelin säännöt loppuun" - Anssi

3. Unien kani
Sonja Porvari

"Yhdistetty erilaisia tekniikoita saavuttaen näin kirjaimellisesti unimaisen ja taianomaisen tunnelman." -Anssi

4. Villi ja vapaa
Taru Joensuu

"Kuvasta välittyy hyvin teema villi ja vapaa. Kani selvästi ottaa ilon irti tästä vapaasta hetkestä!" -Maija



Arvonnan voittajat
Onnittelut Liinu Heikkinen & Alexandra Jacobsson!

Jänö Aragon!

lauantai 17. joulukuuta 2016
Nyt esittelyssä Aragon! Hän on 1,5v belgianjänisuros, joka on alkujaan Norjasta. Aragon tulee asumaan luonani kuukauden tai pari, jonka aikana häneltä olisi tarkoitus saada jälkikasvua Freya neidin kanssa. 
Freyan ja Benkun yhdistelmä ei tosiaan toiminut. Aluksi Freya ei tullut millään kantavaksi ja lopulta kun tuli, niin syntyi vain alikehittynyt kuollut poikanen. Tämä harmittaa muo, mutta on se vain nyt ymmärrettävä, että Benkulta ei eläviä jälkeläisiä edelleenkään saada. Niin unelmien belgianjänis kuin hän onkaan!

Suomesta löytyy kohtuu mukavasti belgianjäniksiä, mutta lähinnä pohjoisen versioita. 
Otin Aragonin omistajaan jokin aika sitten yhteyttä ja kyselin löytyisikö häneltä belgianjänisurosta astutuslainaan. Kriteereinä itse kanilla hyvä luonne ja suvun puolesta myös. Hieman tosiaan jännitti mitä saan, mutta luotin, että kasvattaja tietää mitä minulle antaa. Ja niinhän hän tiesikin.
Aragon on luonteeltaan todella ystävällinen ja ihmisläheinen. En tiedä onko tämä poju paljoa ulkoillut, mutta minun kanssa hän on nyt ainakin saanut olla paljon pihalla. Vapaana olen myös muutaman kerran häntä pitänyt ja alusta saakka poitsu on tullut omatoimisesti luokse. Tältä urokselta löytyy positiivista asennetta, ihanaa energiaa ja suloisia iloloikka ralleja!
Olen tyytyväinen. Uskon tämän yhdistelmän toimivan, vaikka Aragon ei ole omalla tavallaan lähes lainkaan samallainen kuin Benkku. Aragon on hieno pohjoismainen belgianjänis. Hyvä koko löytyy jo Freyalta ja ei sen kropan oikeasti tarvitse olla mikään metrin mittainen. Tärkein, että linjoihin saisi nyt aavistuksen pidempää ja solakampaa kroppaa. Luppien ja niiden risteytysten käytön jälkeen tuntuu, että kasvateilla kropat paljon lyhentyneet ja koko aavistuksen pienentynyt. Nyt siis hyväaika tuoda jänisverta kehiin! 

Reipasta poikastaukoa on tullut nyt vietettyä ja samalla tietysti kasvatuksen parista, mutta josko tämän puolenvuoden tauon päättäisi ja lykkisi kasvatusta taas etiäppäin! Loppuvuodella toiveena oli neljä poikuetta, mutta saammekin näillä näkymin tälle vuodelle enää kaksi poikuetta. Ensimmäinen pitäisi syntyä aivan näinä päivinä Tattikselle ja toisen ensi viikon loppupuolella sijoituskotiin Ravalle. 
Doris jäi tosiaan harmillisesti tyhjäksi, mutta tänään aloitin uudelleen astutuksen. Freyan kanssa käydään vielä huomenna kisaamassa ja sitten hän pääsee tapaamaan Aragonia! Nämä kaksi poikuetta syntyvät tammikuun puolenvälin tienoilla, jos nyt siis tärppäävät tällä kertaa. 

Keväälle on tarkoitus syntyä vielä muutama poikue, joista tulen päivittelemään myöhemmin. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin saadaan taas mukavan pitkä ja aikaisin alkava kesätauko. Jännä nähdä millaisia nuoria tällä kertaa saadaan!








Tositarina

maanantai 12. joulukuuta 2016
Uskoisin nyt kun tästä tapauksesta on kulunut aikaa, uskallan tuoda sen päivänvaloon. Haluan pitää tätä pelottavana esimerkkinä, mutta samalla kannustaa miettimään tekojaan ja mitä niistä voi seurata.
Koska tapaukseen liittyy muita henkilöitä, en voi kertoa kaikkea yksityiskohtaisesti.

Aloitetaan kevyemmällä osuudella. Pienesti siitä mitä kasvatus minulle on ja mitä vastuuta se tuo. Jokainen blogia seurannut tietääkin hyvin, että tykkään aivan äärettömästi touhuta kanien kanssa. Siinä sivussa olen myös harrastanut nyt jo useamman vuoden kanien kasvatusta. Kasvatushan lähti minulla siitä, ettei Suomessa ollut esteristeytyksiä, siis kunnon estekaneja. Ja ylipäätään sellaisia kaneja, joista pidän. Myös monien ihmisten kasvatustavat ärsyttivät. Alkoi täysin oma kasvatus, joka on tuottanut paljon tulosta ja iloa. 
Kasvatuksessa yhtenä lähtökohtana on se, ettei se tapahdu ketään toista ihmistä varten. Kasvatan itselleni sellaisia kaneja, mitä en voi muualta saada. Tosin todella pian kasvatukseni alkamisen jälkeen monet ihmiset kiinnostuivat työstäni ja halusivat saada näitä minun kanejani. Näitä ihmisiä on tullut vuosi vuodelta lisää, heidän joukossaan on ollut porukkaa laidasta laitaan. Olen tavannut ja saanut tutustua todella ihaniin ihmisiin. Luonnollisesti vastaan on tullut myös niitä ei niin mukavia.

Olen monesti sanonut ja sanon sen jälleen; parasta on, jos ei tarvitse myydä yhtään kania yhtään minnekkään. Tiedättekö miksi? Ei tarvitse jakaa vastuuta muiden ihmisten kanssa. 
Aina, ihan jokaisesta tekemästäsi teosta on kannettavana vastuu. Jos omilla toimilla tähän maailmaan syntyy vaikka nyt niitä kaninpoikasia, kasvattajalla on elinikäinen vastuu niistä. Vastuu ei lähde, jos kanin myy, silloin jakaa sen vastuun vain toisen ihmisen kanssa. Kasvattajalla on aina vastuu siitä kanista. Kaikkia tämä vastuu ei kiinnosta ja sen huomaa todella hyvin ympäriltämme. Se vastuuttomuus rehottaa kuin huonosti hoidettu kasvimaa.
Miksi sitten myydä kaneja? En tiedä tarkalleen itsekkään. Joskus sähköpostiini vaan tulee oikeasti sellaisilta ihmisiltä kyselyitä, joille uskalltaa antaa sen vastuun. Näihin ihmisiin luottaa. Pidemmällä aikavälillä sen myös näkee, että kaninostajat ovat ansaitseet sen luottamuksen. 
Joskus kuitenkin se luottamus petetään. Se sattuu minua kasvattajana, mutta yleinsä se jota sattuu myös ja eniten on kani. Tämä on pahinta mitä voi tapahtua.

Tästä päästäänkin jo lähemmäs pelottavaa esimerkkiä.

Haluan olla vastuullinen kasvattaja. Jos myyn kanin, haluan myydä vastuullisiin koteihin ja taata kanin hyvinvoinnin. Joskus sitten sattuu sitä, ettei kaikki mene täysin suunnitellusti uudessa kodissa, kani ei sovi perheeseen allergian tai jonkin muun asian vuoksi. Näissä tapauksissa haluan tarjota kanille mahdollisuutta palata takaisin paikkaan missä se sai alkunsa ja mistä se lähti myös maailmalle. En kuitenkaan voi velvoittaa ja vaatia kanin palautusta takaisin, mutta toivon, että luottamuksen arvoiset ihmiset ajattelevat kanin parasta ja palauttavat eläimen lähtöpaikkaansa. 
Pahinta mitä kanille voi käydä, on, että kani joutuu kiertoon. Useimmat kaneista eivät kestä tätä ja se näkyy näissä kaneissa. Kanin vastuutonta eteenpäin tuuppaamista voisi sanoa ihan eläinrääkkäykseksi, sillä se ei aja millään tavalla kanin etua, siitä koituu vain eläimelle pysyvää haittaa.

•••

Olin saanut viestiä mukavan oloiselta henkilöltä, hän halusi ostaa kanin. Viestittelimme ja henkilö kävi myös katsomassa kaneja. Hän oli varma kanin ostosta ja minulla ei ollut mitään hänen kaninosto suunnitelmiaan vastaan. Hänelle menevä kani oli useasti valeraskaileva ja kiimaileva, siksi sovimme, että kani steriloidaan mahdollisimman pian muuton jälkeen. Ilman tätä sopimusta, en olisi lähtenyt kania myymään. 
Aikaa kului, sain kuulumisia, kaikki vaikutti normaalilta. Ainoa huoli vain oli, ettei kania oltu vieläkään steriloitu ja sen halut poikasia kohtaan pysyi samana. Uskoin kuitenkin, että sovitusta pidetään kiinni.
Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt. Löysin yhtenä päivänä sattumalta kanin myynti-ilmoituksen. Asia tuli iskuna päin kasvoja, sillä kani oli ehtinyt olla jo lähes kuukauden myynnissä, ilman, että minulle oltiin infottu mitään.
Suoraan sanottuna, en pidä lainkaan, että joku muu myy kasvattejani. Tämä johtuu vain yksin siitä, ettei luottamukseni riitä niin pitkälle. En luota, että kanien myynnin suheteen kokematon ihminen pystyy löytämään varmasti hyvän kodin kasvatilleni. Sen verran pitkään olen ollut hommassa mukana, että olen nähnyt miten kieroutuneita osa ostajista voi olla.
Luonnollisesti lähdin kysymään mitä oli tapahtunut ja miksi asiasta ei oltu kerrottu minulle. Pyysin myös kania takaisin, mutta sitä ei ilmeisesti haluttu palauttaa. En tiedä syytä, mutta uskoisin kyseessä olleen raha. Jos kani olisi tullut minulle, siitä ei olisi saanut rahaa, mutta myydessä siitä sai? Tai sitten syy oli jokin aivan muu, joka ei koskaan vain aukea minulle.
Koska tässä tilanteessa kani on Suomen laissa tavara, en voi ostajaa pakottaa palauttamaan kania minulle. Ainoa oli jäädä avuttomana seuraamaan tilannetta sivusta.

Koska nämä tapaukset eivät lupaa koskaan hyvää, niin kävi myös tässä tapauksessa. Henkilö oli saanut kanin myytyä ja ilmeisen mukavan oloiseen kotiin. Valitettavasti pian selvisi, ettei koti ollutkaan niin mukava. Kani oli jälleen myynnissä, väärillä tiedoilla. Kiinni jäädessää kanin kierrätyksestä, viimeisin ostaja ei halunnut palauttaa kania edelliselle omistajalle. Kenties taas syynä raha? Jälleen seurasin tapahtumien kulkua sivusta ja kehitin niin sanottua sotasuunnitelmaa. Pian kanin ilmoitus vaihtui ja kania myytiin jälleen väärillä tiedoilla, mutta nyt myös viimeisimmän ostajan kasvattamana kanina. Jolloin myös viimeisin ostaja väitti kanin olevan täysin eri. Kukaan muu ei oikeastaan enää voinut tehdä mitään.
Tässä vaiheessa aloitin siirtoni, tavoiteena saada kani takaisin kotiin. En pidä tai kannata millään tavalla epärehtiä toimintaa, mutta joudun nyt myöntämään, että jouduin tässä tapauksessa käyttämään sitä. Koska viimeisimmällä omistajalla ei ollut paljoakaan tietoa varsinaisesta kasvattajasta, minun oli todella helppo toimia. 

En ole oikeastaan koskaan ostanut ns. kanipiirien ulkopuolelta kania, mutta se oli järkyttävän lastenleikkiä. Laitoin kyselyä menemään kasvatistani ja samalla ystäväni ystävän kasvatista, joka oli myös myynnissä eteenpäin. Myyjää kiinnosti vain raha ja pian oltiin sovittu hakupäivä. Toivon, ettei oikeasti kanien myynti ole tätä? Vai elänkö oikeasti kuplassa?

Kun pääsin viimeisimmän ostajan asunnolle, minua ei päästetty eteistä pidemmälle. Tosin se ei siinä kohtaa haitannut, kun näin kasvattini vihdoin. Se ei ollut mikään iloinen jälleennäkeminen. Kani oli todella huonossa kunnossa. Kuvailisin kuntoa sillä, että jos kani olisi tippunut lattialle, se olisi kuollut. Kani oli laihtunut kilon normaalista painostaan ja se on aikuiselle kanille aivan liian paljon. 
Sitten näin toisen kasvattajan kasvatin, jota olin ottamassa mukaan samalla reissulla. Tämä kani oli vielä hirveämpi tapaus, vielä aliravitumpi. Lisäksi kanin etujalat olivat vääntyneet niin, ettei kani pystynyt kävelemään kunnolla. Tästä myyjä ei ollut kuitenkaan sanonut sähköposteissaan mitään. 
Halusin suoriutua tilanteesta mahdollisimman pian ja päästä ulos. Kanit siis kuljetusbokseihin ja tukkurahaa myyjälle kouraan. 
Kokemus oli todella, todellä järkyttävä. Se sai oikeasti taas miettimään mitä nämä ihmiset ovat, mitä näiden päässä oikein liikkuu. Kaikki tämäkin tapahtui lähtökohtaisesti rahan takia. Se kärsimys mitä kanit joutuivat kokemaan vain siksi, että ihmiset halusivat rahaa eläinten kustannuksella.  Mulla meni tuohon operaatioon lähemmäs kolmesataa euroa, mutta mitä siitä. Olisi sille varmasti ollut muutakin käyttöä, mutta mulle päivän selvää on se eläinten hyvinvointi. Se hyvinvointi on aina kaiken edellä. 

Tässä maailmassa on paljon parannettavaa, niihin voidaan pyrkiä vaikuttamaan omilla teoilla. Tällaistä ei saisi tapahtua eläimille, mutta sitä kuitenkin tapahtuu koko ajan. Haluan, että tämä teksti pistää miettimään ja varsinkin sitä, mitä tekee eläinten kanssa. 
En halua syyttää kasvattini ostanutta henkilöä, koska hän ei voinut tietää mitä voi seurata kanin joutuessa väärään kotiin. Hänellä ei ollut kokemusta tai tietoa asiasta. Silloin on helppo luottaa kehen tahansa. Fakta on myös se, että kun kani vaihtaa kotia, ostaja, eli omistaja saa täysin päättää mitä kanille tehdään. Moka oli omalla tapaa minun, en olisi saanut antaa niin suurta vastuuta ostajalle. Uskon, että jokainen opimme tästä taas lisää.

Näitä tapauksia ei saisi tapahtua, ei sitten yhtään. Valitettavasti kasvattaessa joutuu kokemaan paljon. Hyviä asioita, mutta myös niitä pahempia. Kestän ja osaan suodattaa todella paljon ihmisten sanomisia ja sitä ainaista kateutta. Mutta jos ihmisten toimesta tapahtuu sellaista, joista eläin joutuu kärsimään, sitä en kestä, en hyväksy millään tavalla. Omien kasvattieni kohdalla pyrin aina puuttumaan, jos koen vääryyden tapahtuvan.

Vastuu on kova sana ja toivon jokaisen pyrkivän siihen parhaansa mukaan. Kukaan ei ole täydellinen, virheitä sattuu. Niistä virheistä ei kuitenkaan saisi eläimet kärsiä. 

Sunnuntai suunnitelmia

sunnuntai 11. joulukuuta 2016
Miten ihana viikonloppu, tai siis kaunis! Eilen oli todella mukava sää ja tänään tulossa samantapaista ilmaa. Aurinkoa ja ripaus pakkasta! Vaikka täysin vapaa viikonloppu, olen keikkunut jalkeilla jo kuudesta saakka. Ei vain malta nukkua, kun kaikkea jännää touhuttavaa. Tämän postauksen jälkeen tarkoitus mennä pupuilemaan, ulkoilla ja treenata vaikka taas vähän esteitä nuorten kanssa. Illalla olisi vielä tarkoitus hakea Freyan tuleva mies kanilalle, mutta hänen esittelynsä säästetään vielä toistaiseksi ensi viikoalle. En itse malta odottaa!

Tällä viikolla postipaketteja on tullut paljon! Tilasin hieman valokuvia parin viime vuoden ajalta ja niitä tuli pitkin viikkoa oikeasti paljon. Lisäksi alennuksessa oli perus seinäkalenterit, niin väsäsin ja tilasin muutamat kanikuvalliset kalenterit. 
Koska 15. päivä lähestyy ja luova kilpailu alkaa päättymään tuli myös hieman palkintoja Zooplussasta kilpailua varten! Samalla myös tilasin lisää mysliä kaneille ja joululahjoja valmiiksi jokaiselle. Vielä kuitenkin tuosta kilpailusta, suosittelen tosiaan jokaista osallistumaan, sillä nyt on ihan mahdottoman helppo voittaa joulupiristystä itselleen ja kaneille. Lisäksi kaikkien osallistuneiden kesken järjestetään vielä arvontakin. Eikö siis kannattaisi? Osallistujia on oikeasti valokuvalliseen puoleen tullut todella vähän ja pelkona nyt on, että vain pirrustusaiheesta valitaan voittaja. Yksittäisiä osallistumisia valokuva-aiheisiin on tullut, mutta emme voi Anssin kanssa tuomaroida näitä aiheita, jos ei ole yhtä enempää osallistujia. Tämä myös tarkoittaa sitä, että jos kysyntää ja kiinnostusta ei ole tämän tyyppisiä kilpailuita kohtaan, niitä ei myöskään jatkossa tule. Musta itsestäni tämä ainakin on kovin ikävää.

Tänään olisi tarkoitus myös laittaa lisää valjaita myyntiin kotisivuille. Nyt tulee ostettavaksi mun omia suosikkeja, eli pyramidiniiteillä varustettuja lapavaljaita! Veikkaan, että illaksi olen saanut päivitettyä sivuja ja uusia valjaita olisi silloin mahdollisuus jo ostaa itselleen.
Lisäksi lähipäivinä olisi tarkoitus laittaa näin joulunkunniaksi @rabbits.smiles instagram -sivulle pientä kansainvälistä arvontaa pystyyn. Mun kanikuva instatilillä on kohta 10 tuhatta seuraajaa ja se on oikeasti hurjan paljon! Reipas vuosi sitten perustin tilin ja en olisi uskonut seuraajia siunautuvan noin paljon!

Ps. pikku Meistä on tullut nyt sitten sisäpupu, kenties keväällä se saa muuttaa taas kanilaan, mutta olkoon nyt talven sisällä mun kanssa. Sen verran hyvin sujuu yhteiselo täällä, vaikka yhet kengännauhat se söikin...






Paluu Suomen kisaradoille!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Tämä vuosi on ollut siitä erityinen, että kanit ovat pysyneet loppu kevään jälkeen todella visusti kotona. Vuoden alussa ja vielä keväälläkin starttasi monia lupaavia nuoria, mutta RVHD2- viruksen tullessa Helsingin alueelle muuta vaihtoehtoa ei ollut, kun jäädä kotiin. Kesän aikana mulla kasvoi vielä muutama muu lupaava nuori, mutta näiden ja kaikkien muiden kanssa hypättiin ja treenattiin vain kotona.

Hyvien turvatoimien vuoksi virus ei ole onneksi tarttunut harrastaja piiriin, sillä se olisi voinut saada samaa aikaan mitä Helsingin villikaneissa. Tästä huolimatta arastaa kisat, jos porukkaa virus alueelta tulee kilpailemaan samaan aikaan. Onneksi talvi ja pakkaset rauhoittavat aina tilannetta. Varsinkin, kun villikani kanta on nyt todella pieni. Lisäksi harvalla Helsingin alueella asuu kaneja ulkona, kaikki ovat sisäkaneja ja näiden kanssa harvemmin pistäydytään ulos talvisin.
Näin ollen lähdimme eilen kilpailemaan! Mikä kannatti, sillä päivä oli todella mukava ja kanit menivät upeasti! Mukana oli vanhemmista konkareista vain Milan ja kaikki loput Björn, Fereno, Vitani ja Lyna ensikertalaisia helpossa suorassa. Nämä ensikertalaiset menivät kuitenkin todella hienosti!

Vaikeassa mutkassa tosiaan hyppäsi Milan, hän menee aina lähinnä kahdella virheellä ja näin mentiin jälleen tälläkin kertaa. Eliitti suoralla Milan on jo, mutta mutkalta puuttuu vielä se kaksi klassuasta. Alempana näkee videon Milanin radasta ja jälleen miten pienestä klassaus oli kiinni. Hieno, eliitin tasoinen kani tuo on ja tänä vuonna oltaisiin päästy varmasti eliitti mutkalle, jos oltaisiin hieman useammssa vaikeassa mutkassa päästy käymään.


Helpossa suorassa kilpailikin sitten kaikki loput mukana olleista kaneista. Rata oli hyvä, tosin haasetta toi hankala käännös, jossa melkein kukaan kaneistani ei malttanut odottaa ohjaustani hyvään lähestymiseen ja se näkyykin videoilla. Omituinen haaste oli myös maaliin ylittäminen ja varsinkin ensimmäisellä kierroksella kukaan neljästä kanista ei meinannut sitä ylittää.

Björnelle nämä olivat kolmannet kisat. Tosin ennen näitä kisoja Björn on kilpaillut juuri 4kk iässä nurmikentällä helppoa mutkaa, joka meni oikeasti todella hienosti. Tämän jälkeen 9kk iässä poju kilpaili korkeudessa ja muuta kisakokemusta ei olekkaan vielä kertynyt. Noh nyt 11kk iässä päästiin vihdoin kokeilemaan helppoa suoraa! Video mulla on vain ensimmäiseltä kierrokselta, mutta eipä se mitään kun poitsu meni molemmat kierrokset niin hienosti! Ensimmäinen kierros mentiin kahdella todella huolimattomalla virheellä ja toinen kierros yhdellä virheellä. Näin napattiin ensimmäinen klassauspiste!

Fereno, Lyna ja Vitani olivat täysin ensikertalaisia ja vielä ensimmäistä kertaa automatkalla. Kyllä puput olivat hieman ihmeissään, mutta niin ihaltavan reippaita!
Fereno hyppäsi ensimmäisen kierroksen yhdellä virheellä ja toisen puhtaasti! Hieman etenemistä pitää harjoitella, mutta muuten ensimmäisiksi kisoiksi todella hyvin!
Vitani meni ensimmäisen kierroksen 6 virheellä, tosin virheet olivat lähes täysin huolimattomuudesta. Toiselle kierrokselle kuitenin huolimattomuudet olivat poissa ja rata mentiin yhdellä virheellä. Olisiko kenties mennyt jopa puhtaasti, jos maali päädyssä ei olisi ollut jotain niin jännittävän pelottavaa?
Lyna oli myös niin ihanan reipas! Hän meni tasaisesti molemmat kierrokset, eli 3 + 3 radat. Reippaasti edeten ja nätisti hypäten. Toisen kierroksen virheet olivat niin hupsut, että lisätreenillä tuosta kanista voi tulla kovinkin hieno ja kun nyt vain pääsisi kisaamaan sen kanssa enemmän.

     

Seuraavaksi olisi tarkoitus suunnata vuoden viimeisiin kisoihin Raisioon. Alkuvuodesta jatketaan myös kisaamista, mutta pitää katsoa taas keväällä onko jäätävä tauolle vai saisiko Suomeen lisättyä alueellista kisaamista, jonka turvin uskaltaisi kenties jatkaa kisaamista.

 Ps. Freyan synnytys ei mennyt suunnitellusti, mutta reilun viikon päästä uudelleen astutus, mutta toisella uroksella. Esittelen tämän uroksen, kun hän vain kotiutuu ensin luokseni!

Valokuvaus- ja piirrustuskilpailu!

torstai 1. joulukuuta 2016
Koskaan luovuutta ei voi olla liikaa ympärillämme! Jokaisessa meissä asuu luova ihminen ja nyt juuri sinulla on mahdollisuus näyttää oma luovuutesi! Haluan tällä kilpailulla kannustaa luovuutenne esille, julkaista ja palkita omaperäisimmät luovuudentaitajat! 

Never forget to smile -blogi järjestää kaniaiheisen valokuvaus- sekä piirrustuskilpailun. Kilpailu on avoin kaikille kaninomistajille ja kaneista kiinnostuneille.
Kilpailussa on viisi teemaa, joista jokaisesta valitaan luokkavoittajat. Tämän jälkeen jokaisen teeman luokkavoittajat tuomaroidaan palkintosijoille. Tuomareina tässä kilpailussa toimii tätä blogia kirjoittava Maija Suni ja valokuvaaja Anssi Lepikko.

- Kuvan laadulla tai sillä millä kuva on otettu ei ole väliä, vain kuvan sanomalla, idearikkaudella ja aiheeseen sopivuudella.
- Kuva on oltava sinun itse ottama, jos kuvassa esiintyy muita henkilöitä, heiltä on kysyttävä lupa kuvan julkaisemiseen.
- Jos kuvassasi esiintyy toisen omistuksessa oleva kani, on omistajalta oltava lupa kuvan julkaisuun ja käyttöön tässä kilpailussa.
- Yksi teemoista on piirrustusaiheinen, johon voi osallistua vain piirretyllä kuvalla. Kuvan tulee olla täysin omatekemä. Tekotapa on täysin vapaa, kaikki tietokoneella kuin paperilla(skannattava) tehdyt tuotokset otetaan vastaan.
- Koko kilpailuun voi osallistua vain yhdellä kuvalla per henkilö.
- Kaikkien osallistujien keskuudesta arvotaan kaksi onnekasta, jotka tulevat saamaan erilaisia kaniaiheisia tuotteita!

 Kaikki kuvat tullaan julkaisemaan blogissani sekä kanilan instagram -sivulla (@lavellaskanit)


Teemat

 - Parasta kaneissa
- Villi ja vapaa
- Yhtenä päivänä...
- Yhteinen harrastus
- Unien kani (piirrustus teema)

 Kilpailuun on aikaa osallistua 1.-15.12.2016 välisenä aikana. Tulokset julkaistaan viimeistään 20.12 blogissa ja voittajiin otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti.


Palkinnot

Palkintoina toimii erilaisia kaniaiheisia tuotteita mm. kaniteemaisia tavaroita, lahjakortteja, valjaita, hihnoja, herkkuja, kaninruokia ja leluja.

Ei voittaneiden osallistujien kesken arvotaan 2kpl kaniaiheista tavarapakettia.


Osallistuminen

Ennen kuin osallistut, lue huolellisesti kilpailukutsu ja muista mainita kaikki vaadittavat asiat ilmoittautumisessa. Oleellisen tietojen puuttuessa osallistumista ei voida hyväksyä.

- Kilpailuun osallistutaan lähettämällä kuva/piirrustus alempana mainittuun osoitteeseen.
- Kuva on laitettava minulle liitetiedostona, kuvan nimeksi tulee laittaa oma nimi muotoon: etu_sukunimi.
- Laita sähköpostin otsikoksi Valokuvauskilpailu 2016.
- Mainitse sähköposti-ilmoittautumisessa: mihin teemaan osallistut kuvallasi, omistatko kanin/kaneja, nimesi ja sähköpostiosoite.Tietoja ei tulla luovuttamaan ulkopuolisille.

Kaikki kilpailuun osallistuvat kuvat ja siihenliittyvät tiedot tulee lähettää sähköpostiini: maija.suni@hotmail.com




Onnea matkaan!

Saimme talven takaisin!

maanantai 28. marraskuuta 2016
Nyt heti alkuun, mun on palattava vielä eiliseen postaukseen ja täsmennettävä vähän. Blogin pääanalysoija olikin jo analysoinut niinkin pitkälle, että aika ei riitä = aivan liikaa kaneja. Apua, ei, tosiaan tilanne ei ole mitään tällaista. Hommaa tietysti on, mutta kanit eivät missään nimessä joudu vähemmälle huomiolle tai hoidolle sen vuoksi, että minulla on rästissä hommia. Ei siis missään nimessä näin.
Ne jotka ovat olleet joskus useita kuukausia poissa kotoa tietävät ja ymmärtävät varmasti parhaiten tämän tilateen. Paljon kasautuneita rästi hommia ja niistä pitäisi jotenkin selviytyä. Eka paluu viikko mulla meni vain kaiken sisäistämiseen, en saanut oikein mitään fiksua aikaan tai en osannut oikein aloittaa mistään. Esimerkiksi vaikka se kun menin kanilaan, en oikein osannut tehdä mitään, vaikka normaalisti touhuan aina vähintään jonkun pölykikkareen poistamisen parissa. Kun kokonaisuus alkoi sitten vihdoin hahmottua, eli se mitä kaikkea pitäisi saada tehdyksi, lähdin toteuttamaan kaiken valmiiksi ja siis tietysti yhtäaikaisesti. Hyvin tyypillistä juuri minulle, luoden tietysti samalla sen hillittömän stressin.

Postausten tasosta tuli ja on tullut noottia. Sen tiedän, tiedän myös hyvin mistä se johtuu. Teen postaukset lähestulkoon aina illalla, päivän päätteeksi tai juuri ennen kuin pitää aloittaa tekemään jotain muuta tai lähteä johonkin. Ei siis mikään paras aika toteuttaa postauksia. Muistan siis todella monet kerrat varsinkin kuluvalta vuodelta, kun olen sauhuttanut menemään "ei päätä, ei häntää" tekstiä, koska pakko, nopeasti, kohta pääsee nukkumaan tai vastaavasti tekemään seuraavaa asiaa. Lisäksi postauksissa on se huono, että ahdan niihin aina aivan *elvetisti asiaa. Jälleen samalla logiikalla kuin yllä; paljon juttuja kertomatta, miksi tarjota ne paloissa kun voin tarjota koko kakun. Tarjoan näin vain ihmisille täydellisen ähkyn.
Parantamisen varaa on ja haluan parantaa, päästä näistä huonoista tavoista. Jo pelkästään siksi, että mistään mielekkäästä esim. blogin pitämisestä ei pitäisi tuottaa itselleen turhaa stressiä. Eikö vain?

Joulu nyt tulee luonnollisesti tuomaan ohjelmaa, mutta uskon kaiken järjestyvän. Viimeistään kun pääsee kunnolla rutiineihin taas kiinni ja nämä rästi hommat saa alta pois. Töiden pariin olenkin jo päässyt, mikä on todella hyvä. Ennen kaikkea super kivaa on se, että mulla on töitä vain aamuisin, eli pääsen puolenpäivän jälkeen jo kotiin. Hyvällä ilmalla se vasta mukvaa onkin, sillä voi olla ulkona ja nauttia valoisasta ajasta. Niin kuin juuri tänään, lähdin ulkoilemaan kanien kanssa heti kotiin päästyäni. Otin myös kuvia, jotka jo sain käsiteltyä ja näin ollen esille tähän postaukseen.
Kukaan kani ei ole missään parhaassa kuvauskarvassa, mutta se juuri nyt kuuluu asiaan, että vielä viimeisiä vaihdetaan talvea varten. Vanhemmista kaneista ulkona oli mun kanssa Stigi pappa ja Donfero poika. Nuoremmista vilpereistä Loki, Fereno ja Tami. Vanhemmat ja Loki osasivat jo ulkoilun ennestään hyvin ja sisälle mentiin kun oltiin tarpeeksi irroteltu. Tamin ja Ferenon kanssa lähinnä harjoiteltiin mm. luona pysymistä ja kiinni ottoa. Näiden kahden kanssa tämä sujui kuitenkin jo todella hyvin!

PippiAdolf's Seigmen "Stig"









(Lavella's) Spirited Away "Donfero"







Lavella's Going to Wonderland "Tami"



Lavella's Äly ämpäriin Frede "Fereno"



 Lavella's Loki "Loki"