lauantai 28. joulukuuta 2013

Osa 2. Voodoo Queen - Yllätyksiä täynnä!


Lukijoiden äänestyksen pohjalta lähdin kirjoittamaan Mein tarinaa. Ensimmäisessä osassa käsittelen kanin syntymää, selviytymisen haasteita, pelkoa ja mieleenpainuneinpia hetkiä. Jatkan nyt tätä tarinaa, tähän hetkeen saakka.

Oli hyvin haikea luopua Meeasta, mutta sisimmässäni tiesin tekeväni oikein. Mei ei jäänyt yksin, se oli saanut kaverikseen nuoren esteristeytysnaaraan Sugur Daiquirin eli Jemyn. Vaikka Mei oli vasta tullut parin kuukaudenikään, se näytti jo omaavan hyvin omalaatuisen ja päättäväisen luonteen. Ensimmäisen viikon aikana se teki hyvin selväksi Jemylle kuka on pomo. Nämä molemmat tytöt asuivat kanssani sisällä, oli ilo seurata niiden kasvua ja Mein mielenkiintoisia luonteenpiirteitä. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut luonteista ja erilaisia piirteistä, oli ne sitten ihmisen tai kanin. Rein luonne on hyvin vahva ja kiintyväinen, se tulee helposti mustasukkaiseksi, sen se osaa kertoa hyvinkin selkeästi ihmiselle, kuin kanillekkin. Fazu taas oli mitä rakastettavin eläin, sen huomioiva ja älykäs luonne teki minuun heti alustasaakka suuren vaikutuksen. Vanhempien luonteiden pohjalta olin hyvin kiinnostunut näkemään millainen niiden jälkeläisestä oikein kehittyy.
Nämä nuoret kaverukset kasvoivat ja kehittyivät, kevään PetExpo tapahtuma lähestyi ja olin päättänyt että vien Mein sinne pet-näyttelyyn. Tämä kannatti, sillä 3 kuukauden ikäinen Mei hurmasi tuomarit, saaden 94 pistettä, ollen luokkavoittaja ja ollen vielä ppk6! Lisäksi ulkomuoto puolella Fazu-emä voitti LU-11 tittelin itselleen.
Kun Mei ja Jemy tulivat kisaikään aloin niiden kanssa harjoitella estehyppyä. Jemy ymmärsi hyvin idean, mutta Mei päättäväisen luonteensa pohjalta kieltäytyi täysin, silloin tuntui, että se olisi aivan surkea estekaniksi. Ensimmäiset kilpailut sillä oli 15.5.2011, ne pidettiin Keravalla. Kyseisissä kilpailuissa Mei yllätti minut, se ei ollut yhtään surkea, päinvastoin se yritti parhaansa. Molemmat helpot luokat Mei hyppi kahdella virheella, sijoittuen 41. ja 36. Myöhemmin kotona yritin jälleen hypyttää Meitä, se oli aivan turhaa, sillä se ei halunnut hyppiä. Yllättäen, kuitenkin seuraavissa kilpailuissa kani yritti jälleen parhaansa. Tänä päivänäkään se ei suostu hyppimään kotona, se on fiksi ja tietää ettei olla kilpailuissa, siispä, miksi sen pitäisi vaivautua hyppimään?
Kilpailuja kierrellessä Mei kehittyi, keräsi klassauksia huimaa vauhtia ja samalla tutustuin kaniin lisää. Vuoden lopussa Mei oli klassautunut vaikeaan suoraan ja keskivaikeaan mutkaan, lisäksi se kipusi vuoden hyppykani-listalla sijalle 9.!
Loppu vuodesta 2011 Fazu kuoli, se musersi minut täysin. Kaneja joita oikeasti rakastan, ei ole tullut vastaan kovinkaan montaa, mutta Fazu oli sellainen. Se on onneksi jättänyt minulle kolme upeaa jälkeläistä Mein ja venäläissisarukset Donferon ja Sintyan. Mikään kuitenkaan ei korvaa koskaan Fazua.
Tämän jälkeen aloin tutustua Meihin entistä paremmin, löysin siitä uusia puolia, joista en ollut ennen tiennyt. Viihdyin paljon sen kanssa kahdestaa, ulkona se ei jättänyt minua hetkeksikään. Puhua se ei osaa, mutta elekieli sillä on vahva. Se on myös hyvin fiksi, siksi uskon sen ymmärtävän minua ja olenkin opettanut sitä paljon äänenpainolla. Sylissä se vihaa olla, ylenpalttisesta rapsutteluakaan se ei jaksa, jos joku ei mene sen mielen mukaan, se suuttuu, eikä ilmesty kopin luukulle. Ajan kanssa Meistä tuli vielä tärkeämpi kani minulle, mitä se aijemmin oli ollut.
Seuraava vuosi 2012, meni esteradoilla vielä paremmin, mitä aijempana vuonna. Mei klassautui molempiin eliitteihin ja hyppi niissä upeasti. Lisäksi se nousi VH-12 listan 2. sijalle! Huomioin myös että hyvän estekanin siitä tekee, vanhva miellyttämishaluinen luonne, se haluaa näyttää minulle ja muille mitä se osaa. Muisti sillä on myös hyvä, ensimmäisen kierroksen jälkeen se muistaa radan ja millainen mikäkin este on.

Tänä vuonna Mei ei ole kilpaillut läheskään yhtäpaljon kuin edellisinä vuosina, syynä on ettei eliittiluokkia olla järjestetty paljoakaan. Voittoja sille on kertynyt kuitenkin mukavasti, eliitti suoralta 4 ja mutkalta 4. Korkeus- ja pituushyppyä Mei pääsi hyppäämään tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Pituutta se hyppäsi 180cm, jonka jälkeen tuli huono hyppy ja kani löi itsensä pahasti. Tämän jälkeen, emme enään hypänneet pituutta. Korkeudessa Mei pärjäsi paremmin, hypäten 80cm, sivuten Suomenennätystä ja voittaen SM-13 korkeushypyn.
Myös jälkikasvua löytyy. Meillä on 9 jälkeläistä ja tähän mennessä 12 lapsenlasta. Ensimmäisen poikueen oli vahinkopoikue, yhtäkään poikasta ei jätetty henkiin. Toista poikuetta olin suunnitellut jo kauan, siinä uroksena toimi ruskea otter kääpiöjänis, poikaset syntyivät 29. joulukuuta 2011. Kolmas poikue syntyi 2013 alku vuodeta, aikaan jolloin asuin ja kävin töissä Helsingissä. Poikue oli hoitajien aikaan saama vahinko, josta kuitenkin jätin venäläisemälle hoidettaviksi kaksi poikasta. Maaliskuun lopussa astutin Mein Ruotsista hakemallani valkokorva uroksella, odotin sitä poikuetta todella paljon. Harmiksi Mei synnytti vain yhden poikasen, poikanen oli onneksi valkokorvainen ja uros. Juuri sellainen mitä hain.
Yksikään Mein lapsista ei ole perinyt normaalista poikeavampaa luonnetta, eli hyvin normaaleja tapauksia, hiljaisia ja alistuvia. Tänä vuonna syntyi kuitenkin yhdelle Mein lapselle jälkeläisiä ja ne osoittautuivat hyvinkin luonnerikkaiksi. Kyseisistä poikasista kotiin jäi yksi, luonteellaan hurmaava Efy.

Paljoa Mei ei ole sairastellut tähän saakka, mutta viimeisen poikueen synnyttämisen jälkeen huomioin ettei kaikki ole hyvin. Sillä tyttönen pissi todella useasti, minnesattui. Siirsin Mein poikasen toisen emän hoiviin ja lähdin tutkimaan mikä kanilla on. Eläinlääkärissä ottettiin verikoe, pissanäyte, mitattiin lämpö ja paljon muuta tutkimisen arvoista. Labratulokset näyttivät lopulta, että Meillä oli pissatulehdus. Se saatiin kuitenkin hoidettua antibiootti kuurilla ja jälleen elämä hymyili.

Tällä hetkellä totutan Meitä, Efyyn. Vaikka Mei osaa pomottaa, se ei ilkeä ole. Uskon näistä tulevan upea kaksikko, jonka on hyvä asua keskenään. Lisäksi mikäs sen ihanampaa, kuin kaksi upea luonteista kania samassa asumuksessa!
Kuva © Maija O., estekuvat © Carolina S.

6 kommenttia:

  1. Ihana "tarina", tälläisiä lisää! Mei vaikuttaa aivan hurmaavalta kanilta, mitä se varmasti onkin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se onkin aivan rakkauteni nykyjään <3

      Poista
  2. Mun mielestä tossa videossa on aivan ihana tunnelma. Tuli ihan kyynel silmään sen loppupuolella. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olihan se aika huikeaa kun se viimein hyppäsi tuon 80cm!

      Poista

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni