Ripaus marraskuuta ja kuurapakkasta, syntyi tulevaisuus

maanantai 22. joulukuuta 2014
Elettiin jo 2009 loppu vuotta, marraskuun toista päivää. Olin käymässä siskoni kanssa nukkumaan silloisessa kerrostaloasunnossamme, kun Natalie alkoi rakentamaan pesää.
Ensimmäisen kerran astutin Natalien Petterillä kesäkuussa kanileirin aikana, mutta kuukauden malttamattoman odotuksen jälkeen ei poikasia tullutkaan. Nyt kuitenkin Natalien maha oli kasvanut ja se oli jo viikkojen ajan häirinnyt siskoani öisin, mylläämällä koppiaan. Olin innoissani, sillä toinen astutus oli onnistunut ja nyt ne poikasia olivat vihdoin tulossa maailmaan!
Kauaa ei mennyt pesän rakennuksen jälkeen, kun Natalie synnytti kolme niin pientä ja heiveröisen näköistä poikasta. Silloin en tiennyt tai osannut edes odottaa, mitä näistä kolmesta poikasesta oikein tulee seuraamaan, mutta nyt sen tosiaan tiedän, vähän liiankin hyvin.

Poikaset kasvoivat hurjalla vauhdilla, pian ne avasivat jo silmänsä, hetkenpäästä ne jo jouksentelivat kopissa ja napsivat Natalien ruokakupista pellettiä. Pian pääsin jo arvuuttelemaan sukupuolia, molemmat keltamusta japanilaiset olivat naaraita ja musta otter uros. Kutsuin poikasia Meiksi, Luciksi ja Väinöksi. Poikasten tullessa kahden kuukauden ikään huomasin kuitenkin mustan otterin olevan naaras ja toisen keltamusta japanilaisen olevan uros. Tämä kuitenkaan ei haitannut, sillä olin päättänyt jättää kaikki poikaset kotiin. Nimet tietysti menivät vaihtoon, Meistä tuli Rei ja Väinöstä Wini.
Päätöstäni jättää kaikki poikaset kotiin ihmeteltiin. Tämä tietysti minua hieman huvitti, sillä olin saanut ensin kuulla Natalieta astuttaessa paljon siitä, kuinka turhan poikueen olen tekemässä, kuinka turhia risteytyspoikueita on jo maailma pullollaan ja miten aion saada kaikki poikaset myytyä. Eihän minulla mitään sen suurempaa kasvatuksellista tavoitetta ollut näillä poikasilla, halusin vain saada rakkaan lemmikkikanini Nöpien sukua jatkumaan, sen veljen Petterin kautta. Koska poikasista oli todella suurta hengellistä harmia muille, olihan minun sitten pakko vähän näpäyttää ja jätin kaikki poikaset kotiin, näin niistä ei pystynyt olemaan haittaa kenellekkään. En ole päivääkään katunut, että tein tämän turhan risteytyskanipoikueen, taikka sitä, että jätin kaikki poikaset kotiin.


Silloisena näyttelyharrastajana vein kaikkia kolmea poikasta ahkerasti kaikkiin mahdollisiin pet-näyttelyihin. Ensimmäisissä näyttelyissä kolmikko oli 20.3.2010 Turussa, jossa Rei ja Luci saivat 93p ja Wini 93,5p. Mukaan lähti baby naaraiden 1. ja 2. sijat, baby urosten 1. sekä lihaksikkain uros palkinto nuorelle Rei pojalle. Kaikki kolme Natalien jälkeläistä pärjäsivät hyvin pet-näyttelyissä, parhaat pisteet Reiltä ja Winiltä oli 94,5p ja Lucilta 94p. Ajan kanssa näyttelyt vähentyivät näiden kolmen osalta ja jäivät kokonaan pois 2011 olleen loisepisodin jälkeen.
Kun 2009 minun ainoat esteitä hyppineet kanit kuolivat, jäi estehyppy kokonaan meidän kaneiltamme. Selvittäessäni Natalien sukua, hämmästyksekseni sieltä löytyi molemmat silloiset Suomen "estetykit". Tämän pohjalta innostuin kokeilemaan uudestaan estehyppy harrastusta ja opetin kaikki kolme Natalien poikasta viiden kuukauden iässä hyppimään.

9. kesäkuuta 2010 Natalie ja sen kolme jälkeläistä kilpailivat ensimmäistä kertaa Turun kupittaalla Suomen Estekanit ry:n virallisissa estekilpailuissa. Natalie, Luci ja Wini olivat aloittelija luokassa ja Rei helpossa suorassa, kaikki kanit menivät puhtaan radan. Tämän jälkeen ei montaa estekilpailua ole jäänyt meidän kanilan kaneilta väliin.


Min Lilla Vän - Luci

Luci on ollut aina sisaruksista se idyllisin lemmikkikani. Lucin kanssa tuli harrastettua yhtälailla estehyppyä ja näyttelyitä, mutta jostain syystä se ei koskaan yltänyt samaan tasoon, mihin sen veli ja sisko. Luci on aina sopinut paremmin kotiin, se rakastaa rapsutuksia ja silityksiä ylitse kaiken. Luonteeltaan Luci on muitten sisarusten tapaan hyvin avoin persoona, mutta parhaiten sen muista poikasista erottaa, sen viaton olemus.
Kun lähdin käyttämään Winiä ja Reitä jalostukseen, Lucin käyttäminen ei kuulunut suunnitelmiin. Halusin saada estekaneja, enkä kokenut Lucilla olevan mitään annettavaa kasvatusta ajatellen. Silti jonkun ylemmän voiman käskystä, oli senkin ilmeisesti saatava poikasia. 2011 kesällä Luci sai seitsemän poikasen vahinkopoikueen suurihopea urokseni Tootin kanssa. Vielä tällöin omasin täydellisen lemmikkikanin omistajan ajattelutavan, eikä turhien poikasten lopetus käynyt edes mielessä. Koska juuri tuon kesän vietin Norjassa, oli poikaset äitini, siskoni ja tietysti Lucin hoidettavissa. Poikasista neljä selvisi luovutusikäisiksi ja lähtivät lopulta maailmalle. Lucin poikasista Rio ja Rimi jäivät pidemmäksi aikaa minulle, taidan vieläkin aina välillä harmitella, etten toista näistä pojista jättänyt kotiin.
Nykyisin Luci asuu sen emän Natalien ja siskon Winin kanssa, niin kuin se on aina asunut. Luci on nokkimisjärjestyksessä viimeisenä, mutta se on luonteenpiirteisiin kuuluu alistuvuus ja näin tämä ei tunnu sitä haittaavan.'



Lavella Ray - Rei

Sisaruksista Rei pärjäsi estekilpailuissa parhaiten, ensimmäisen kilpailuvuotensa jälkeen se oli klassautunut jo vaikeaan suoraan ja keskivaikeasta mutkasta löytyi kolme klassausta. Seuraavana vuotena Rei klassautui vaikeaan mutkaan ja eliitti suoraan, ollen ensimmäinen eliittiin päässyt kisakanini ja kasvattini. Rei kävi kaikista eniten estekilpailuissa, välillä se matkasi ystävieni mukana ja välillä taas minun kanssani. Pisimmillään käytiin Jyväskylässä saakka, jotka olivat muuten yhdet mieleen painuvimmat estekilpailut! Vuosi 2012 oli Rein viimeinen kisavuosi ja se päättyi heinäkuun puolessa välissä todella ikävästi kotona sattuneeseen tapaturmaan, jossa se mursi vasemman etujalkansa. Ripeän toiminnan ja hoidon saannin ansiosta jalka parantui ja poika on saanut jatkaa normaalia elämäänsä, tosin ilman estehyppyä.
Mukavan menestykkään esteuran seurauksena Rei astui myös useampia naaraita, yhteensä jälkeläisiä poika jätti 30. Lähestulkoon kaikki sen poikaset, joiden kanssa on kokeiltu estehyppyä, hyppäävät vähintään keskivaikean tasoista, parhaimmillaan eliittiä. Minulta löytyy Rein ensimmäisen ja toisen poikueen jälkeläisistä kaksi, Mei ja Ada, jotka taitaa useampi blogin lukia tunnistaakkin oman aikansa estehirmuiksi.
Kesäkuussa 2013 tein yhden kanien kohdalla kaduttavimman virheen, vein Rein kastroitavaksi. Aluksi se oli hyvä idea, kun en huomannut mitä tein. Nyt tuntuu kuin olisin riistänyt Reiltä sielun ja siitä vain kuoret olisivat jäljellä. Kaikki mikä ennen kanin kanssa oli hyvin syvää ja läheistä, on enää vain kosketus pintaan. En varmaan koskaan saa puettua tätä asiaa sanoiksi, se pitää varmaan vain itse kokea ja nähdä jonkun rakkaan kohdalla. Rein valloittava luonne teki jo nuorena minuun vaikutuksen, en ollut koskaan kokenut keltään kanilta niin suurta kiintymystä ihmistä kohtaan. Lisäksi Rei on ollut aina uskomattoman älykäs kani ja tätä älykkyyttä olen havainnut myös monilla sen jälkeläisillä. Miinuspuolina kiintymys ja älykkyys toi mukanaan mustasukkaisuutta, kastroimattomana nuori Rei ei hyväksynyt sitä, että olin kontaktissa muihin uroksiin. Mustasukkaisuuden kautta Rei leimattiin tappajaksi, silppuriksi ja mitä kaikkia muita hullunkurisia nimiä se saikaan. Kaikki tämä lähinnä siitä, että se puri yksissä Turun kisoissa uroskania pitänyttä ystävääni sormeen. Ihmiset muistavat hurjan hyvin kaiken negatiivisen, mutta kuinka moni muistaa kaikki ne positiiviset asiat? Kuinka monet kerrat Rei on nuollut minua, osoittanut suurta kiintymystä ihmistä kohtaan. Ollut ainoana ystävänä, kun ollut hyvin vaikeaa. Ei kukaan, vain minä yksin.

Nykyisin Rei asuu sen lapsen Mein ja sen lapsen lapsen Efyn kanssa. Se elää hyvin leppoisaa elämää, ollen kuin mikä tahansa muukin kanilan kani.



Windfall Winy - Wini

Koska poikueesta löytyy yksi yli älykkö ja täydellinen lemmikkipupu, on Wini näin ollen kaikkea tästä väliltä. Wini osaa hyppiä esteitä, se on klassautunut Rein lailla eliitti suoralle ja vaikeaan mutkaan. Kuitenkaan kilpaileminen ei ollut sen kanssa yhtä aktiivista, kuin esimerkiksi Rein. Viimeiset estekilpailut Wini hyppi 2013 SM kilpailuissa, joista mitään ihmeempää sijoitusta ei tullut, eikä kyllä niitä haettukkaan.
Wini on aina ollut jostain syystä huomaamattomampi, mutta myös hyvin arvokkaan oloinen. Se on Rein tapaan hirmu älykäs, mutta Lucin lailla äärettömän lempeä. Wini omaa päättäväisen ja määrätietoisen luonteen. Kun muut riehuu ja rellestää, Wini on se joka pitää pään viileänä ja tarkkailee ympärillä olevaa. Sillä on kaneistani kenties paras muisti, se osaa liikkua moiteitta tontilla. Siinä missä muut kanit tietävät kanilan ja osaavat yhdistää sen kotiin. Wini tietää missä koko kanilan väen kanssa ulkoillaan kesällä, se tietää mikä on pihan isoin talo, sillä se on asunut siellä joskus itsekkin ja se myös muistaa hyvin kaikki ne lukuisat paikat missä olen sen kanssa ulkoillut. Kun muiden kanien kanssa minä päätän missä ulkoillaan, Winin kohdalla se menee toisin päin. Sen ei liiku ulkona miten sattuu, se menee täysin määrätietoisesti paikasta toiseen.
Kun mietitään kuka on kaneista kanilan pomo, sen taitaa olla jo edellisen tekstin perusteella täysin selvää. Winiä ei saa ihminen millään suuttumaan, sitä saa käsitellessäkin vääntää ja kääntää. Kuitenkin ainoa mikä saa sen valppaaksi ja tarvittaessa hyökkäämään on vieras kani. Siinä missä Rei puolustaa miesmäisessä mielessä ihmistään, Wini varmasti puolustaisi viimeiseen saakka sille tärkeitä, eli sen kanssa asuavia Lucia ja Natalieta.
Wini on saanut kaksi poikuetta. Ensimmäisen poikueen Wini sai Jingles eli Jati kääpiöjäniksen kanssa. Poikueeseen syntyi viisi poikasta, tästä poikueesta kaikki poikaset lähtivät hyppimään. Poikueesta kaksi aktiivisesti kisannutta Jigglypuff ja Beedrill klassautuivat hyvin pian radoille pääsyn jälkeen molempiin eliitteihin. Tämän lisäksi molemmat ovat pärjänneet Vuoden Hyppykani listoilla ja SM kilpailuissa.
Winin toinen poikue syntyi sen ollessa jo kolme vuotias, tällöin poikueen isänä toimi ruotsalais sukuinen Coleur Taste eli Tunna. Poikueesta kaksi poikasta on kisanneet esteillä ja molemmat klassautuneet vaikeaan. Molempien poikueiden jälkeen Wini on päässyt aina takaisin Natalien ja Lucin seuraan. Vaikka välillä hyväksyntä Natalien puoleta on ollut nihkeää, sillä Winin poissa ollessa se on aina ottanut pomon paikan. Muuten tämä kolmen tiimi on todella hyvä ja toimiva, sillä jokainen kolmikosta tietää oman asemansa. Koskaan en ole näiden kolmen kanin keskuudessa havainnut ylimääräistä nahistelua tai edes yritystä päästä nokkimis järjestyksessä ylemmälle portaalle.


Näistä kolmesta kanista on seurannut paljon hyvää. Monien iloisien hetkien parissa, olen myös oppinut huikeasti mm. kanien käsittelyä, ohjaamista esteillä. Mutta ennen kaikkea ymmärtämään kania, yhtälailla eläimenä, jolla on myös oma tahto ja oikeus ilmaista mielipiteitä asioista.
Luci tai Wini eivät ole sairastaneet kertaakaan, Rei on kärsinyt yhdestä suolitukoksesta, joka oli seurausta kastraation jälkeisestä hillittömästä karvanlähdöstä. Eläinlääkärissä Rei kävi jalkansa takia, mutta muuten kaikki Natalien poikaset ovat olleet moiteettoman terveitä. Toivon kolmikon pysyvän terveinä, niin että ne saavat nauttia vielä monista, monista hyvistä vuosista!

Lopuksi vielä jotain hyvin mielenkiintoista ja poikkeuksellisen erilaista minulta. Tätä postausta tehdessä kävin läpi paljon vanhoja kuvia ja löysin samalla paljon sellaista, mitä en odottanut löytäväni. Näin ollen kokosin näistä tietämättömyyden suojissa olleesta materiaalista yhden isomman videon. Suurinosa videolla ollevasta materiaalista, ei ole koskaan ollut esillä missään.

18 kommenttia:

  1. Tosi kiva ja mielenkiintoinen postaus! Rei muistuttaa tuon tekstin mukaan jotenkin hirmu paljon Dougieta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, tätä postausta vähän kerrallaan aina iltaisin tehnyt ja tänään vihdoin sain julkaisukuntoon.
      Voin uskoa, että Reissä ja Dougiessa on samoja piirteitä, jos olen oikein ymmärtänyt, sekin hyvin ihmiselle omistuvainen kani. :)

      Poista
  2. Olipa ihana teksti<3 Itsellänikin on ollut ilo ja kunnia omistaa suuresti ihmiseen kiintyvä kani. Ootko muuten huomannut että ovatko urokset jotenkin enemmän ihmiseen kiintyvämpiä kuin naaraat? Jotenkin tuntuu että meillä se on mennyt niin, vaikka kyllä tietenkin eri rotujenki välillä on eroja..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Useammin uroksissa tavannut tätä, mutta kyllä myös joistain naaraista löytyy kykyä kiintyä samalla tavalla. :)

      Poista
  3. Tosi mielenkiintoinen postaus ja video oli kiva lisä! :) Tuo ensimmäinen kuva on ihana, kun kaikki kolme on siinä rivissä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, tarkoitus olisi tehdä muistakin lemmikkikaneista tällaisia esittelypostauksia. :)

      Poista
  4. Aivan ihana postaus, jotenkin heti liimautu tekstiin kiinni ja luki todella mielenkiinnolla! Ihana video myös! (KELLÄ ON OLLU PINKKI OTSIS :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava kuulla, että teksti on luettavaa. Kirjoittaminen ollut multa aina todella heikkoa ja nytkin vielä jälkeenpäin saa korjailla paljon tekstiä, vaikka oikolukenut miljoonasti läpi. :D
      Ja Sagahan se siellä :)

      Poista
  5. Natalien ihanat lapsoset! <3 Voi mikä nostalgia tuli noita videota katsellessa ja juttuja lukiessa, kun monet hetket tuli mullekin hyvin muistista mieleen. Niin paljon hienoja kisoja ja hetkiä ollaan koettu tän kolmikon ja muiden vanhojen pupujen kanssa, uskomatonta miten niistäkin on jo aikaa ehtinyt kulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, itekkin jäin miettii sitä, kuka antoi luvan ajalle kulkea näin luvattoman lujaa!

      Poista
  6. Tää oli kyllä tosi hieno teksti, mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Huokuu läpi se kuinka paljon tää kolmikko sulle merkitsee :)

    Tosta Rein kastroinnista tuli kans heti mieleen se, miks jummailen Jedin kastrointia. Vaikkei se välttämättä aina kanin luonteeseen muuten vaikuta niin ainakin omasta kokemuksesta sillä leikatulla uroksella menee usein ihan yli ymmärryksen se viha muita kaneja kohtaan, ainakin Jali on sellainen että kotona saa välistä olla varovainen jos ei muista onko silitellyt muita kaneja ennen sen palluttelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!

      Tuota kastrointia kannattaa miettiä todella tarkkaan, se kuitenkin on niin lopullista. Reistä on tullut kastroinnin jälkeen todella tasapaksu, se ei oikein välitä enää mistään muusta kuin syömisestä. Aika samalla tavalla on käynyt kaikille muillekkin kastroidulle meillä ja se on todella harmillista. Pidetään kuitenkin siskon kanssa eloisista lemmikeistä, jotka ovat menossa mukana.

      Poista
  7. Vautsi, ei voi kun yhtyä muiden kommentteihin. Niin moni asia olisi varmasti toisin, jos tämä kolmikko ei olisi syntynyt! Teet kyllä mielettömän tärkeää työtä, että saadaan uusia linjoja ja hienoja estekaneja Suomeen aina vaan lisää. Respect :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kuulla, että kasvatusta ymmärretään. Vielä kun saisi vain porukkaa, joka jaksaisi lähteä tekemään samoin. Sillä pidemmän päälle, tästä ei tule yksin mitään. Pelko on myös se, että kaikki työ menee hukkaan, kun linjat supistuvat, eikä uutta tule mistään.

      Poista
  8. Ihana postaus ja video! :') Mielenkiintoista kuulla näistä sun lemmikkikaneistakin.
    Mulla on näemmä käynyt tuuri ton Pippinin kanssa kun kastrointi ei muuttanut sen luonnetta laisinkaan.. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tarkoitus olisi saada tehtyä vastaavia lisää. :)
      Niin toivotaan näin, tosin aika ja vuodet tuon vain näyttää. Pippin ehti olla todella vähän aikaa kunnon uros, joten muutosta voi olla vaikeampi havaita. :)

      Poista
  9. Ihana postaus! Tuli ihan tippa silmään kun huomaa oikeesti kuinka tärkeä kolmikko on sulle!
    Sagan pinkki otsis oli kyllä maaginen :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Caro! Nii ja tosta se seuraava otsis, missä pinkki tuli tumman alta oli coool!

      Poista