Rotukanimylly

torstai 16. tammikuuta 2014
Koska olen blogin kirjoittamisen aloittanut hyvin vähän aikaa sitten, siihen nähden kuinka kauan minulla on ollut kaneja. Eivät välttämättä kaikki blogin lukijat tiedä millaisia kaneja minulla on kaikkiaan ollutkaan.
Esittelen tässä postauksessa rotuja mitä minulla on ja on ollut joskus. Sen jälkeen toteutan postauksen, missä esittelen minulla olleita risteytyskaneja.

Ensimmäinen paperillinen rotukani minulle tuli 2009, sen jälkeen on tullut ja mennyt monen näköistä rotukania.

Venäläinen                                                                               LU-11 Hopeakuun Suklaasydän "Fazu"
on ensimmäinen rotu mihin tutustuin. Jos rotukaneista pitäisi valita se paras rotu, ilman muuta valitsen venäläisen. Ulkonäöltään lamaannuttavan upeita, mielenkiintoinen kuvio, joka reagoi herkästi lämpötilan mukaan. Venäläisiä on monen luonteisia, mutta perusluonteiltaan jakaisin ne hyvin ihmisrakkaisiin, huomioiviin, mutta omissa oloissaan oleviin ja täysin itsekseen olevia. Koskaan vastaan ei ole tullut agressiivista venäläistä, lähes kaikki ovat olleet hyvin ihmisläheisiä ja upeita kaneja! Kaiken kaikkiaan venäläisiä minulla on ollut yhteensä viisi, hoidossa pidempään muutamia yksilöitä ja myös yhden venäläis poikueen olen kasvatanut. Tällä hetkellä minulla on neljä venäläistä, kaksi omakasvattia ja yksi Norjasta tullut soopelisukuinen ja yksi suomalainen, mutta brittiverinen venäläinen.
Jili                                             Sintya                                            Donfero                                      Jokeri

Kääpiöluppa                                                                                    Enngonia "Engo"
oli toinen rotu mihin tutustuin. Hankin kääpiölupan oman mielenkiinnon ja sen perusteella miten monet kyseistä rotua kehuivatkaan, rotu oli pettymys minulle. Ensimmäinen kääpiöluppani oli hyvin säpäkkä, ihminen ei kiinnistanut tippaakaan, vaikka koitit kuinka lähestyä ja olla ystävällinen, kani oli kylmä ja väliinpitämätön.Toinen kääpiöluppa tuli minulla Ruotsista, se oli ystävällinen, mutta ei myöskään sytyttänyt, sitä ei myöskään kiinnostanut ihminen, tai oikeastaan ei mikään. Hoidossa minulla on ollut useita kääpiöluppia ja myös niiden risteytyksiä, eivätkä hirveästi ole eronneet perusluonteeltaan. Kai tuollainen sopii hyvin aloittelevalle, kun kani tosiaan ei sano mitään, ei välitä mistään. Minulle tuollainen ei sovi, kun teitää miten eläväinen ja ihmisläheinen kani voi oikeasti luonteeltaan olla.
Nonjans Dim "Dim"                                                                           norjalainen kluppa

Kääpiöjänis                                                                                     norjalainen kjänis
oli pitkään toivomani rotu, kun sen sain, ei se niin ihmeellinen ollutkaan. Kooltaan pieniä örisijöitä, jotka osaavat viedä sydämmen tai hakata sen palasiksi. Ensimmäisestä kääpiöjäniksestä pidin omalla tavallaan, mutta ei sekään sytyttänyt kunnolla. Vaikka se oli omaan makuuni säälittävän pieni, sen luonne oli valloittava, se osasi sanoa jos oli sanottavaa. Paljoa sekään ei ihmisestä välittänyt, mutta eloisa ja aktiivinen kaveri se kyllä oli! Sen jälkeen olen hoitanut pidempiä ja lyhyempiä ajanjaksoja kyseisen rodun yksilöitä. Ja voin sanoa, että kääpiöjäniksiä on monen tyyppisiä, hyvin lempeistä yksilöistä, aina hyvin verenhimoisiin saakka.
       Lintutarhan Ronronette "Nitti"                                      norjalainen kjänis                                           Cobo                              

Hermeliini                                                                                                 Bimbo
kyllä sellainenkin on ollut minulla, vaik en sitä itsekkään usko! Alkuun aina ajattelin että maailman pahvipäisin rotu, mutta taitaa hermeliineillä sittenkin liikkau jotain pääkopassaan. Ensimmäinen hermeliini ei tullut minulle omasta mielenjohteestani, se oli ystäväni hermeliini, joka lopulta asuikin luonani kauemmin kuin koskaan ystäväni luona. Kyseinen hermeliini oli hyvin hiljainen, aika kuollut tapaus, mutta osasi se pihalla iloita ja heittää iloloikkaa! Myöhemmin myös olen hoitanut useampaa hermeliiniä ja on joukossa eloisempiakin tapauksia, pieniä pallopäitä. Kyseinen rotu ei kuitenkaan saanut sydäntäni puolelleen, niin pieniä ja liian antautuvaisia ihmiselle ja sen päättäväisyydelle.

Suurihopea                                                          Wundowie* "Tooti"
kauemman aikaa olin näitä katsellut ja ihaillut. Lopulta sellainen myös kotiutui minulle! Huono tuuri kävi sen puolesta, että onnistuin ottamaan poikueen mustanlampaan, jolle kehittyi sellainen murkku, että jopa risteytyskanini Natalie jää kakkoseksi. Onneksi hyvät hermot ja maltti, näin murkustakin selvittiin, mutta se oli myös etäännyttänyt minua tästä kanista. Ihanan suuri, mukava käsitellä ja luonteeltaan piti ihmisestä. Jos risteytyskanit eivät olisi vieneet minua mukanaan, kyseinen kani asuisi varamsti vielä luonani!


Belgianjänis                                                                                PippiAdolf's Seigmen "Stig"
tämä jänismäinen ja upean ulkomuodon omaava rotu oli aina sellainen josta haaveilin. Ensimmäinen belgianjänis piti minulle tulla jo 2010, mutta mutkien tullessa matkaan, ei jänis koskaan saapunut minulle. Lopulta minulle kotiutui musta tan belgianjänis uros Ruotsista ja en koskaan kadu sitä, että kyseisen kani päädyin ottamaan. Sillä se on mielestäni luonteeltaan kaikkein täydellisin jänis mitä voikaan olla. Aivan täydellisen kokoinen, mukava ulkomuoto ja luonteeltaan rakastaa ihmistä, antaa käsitellä, esiintyy ja seuraa sinua kaikkialle kuin koira. Myös belgianjänsi risteytyksiä minulla on ollut ja on useampaa, niilläkin täydellinen luonne. Tiedän kuitenkin kokemuksen kautta etteivät kaikki belgianjänikset ole enkeleitä, löytyy myös piruja.
Stig                                                                                                ystävän bjänis

Näiden rotujen lisäksi talosta löytyy siskoni deilenaar ja sen risteytys. Häneltä on löytynyt useampaa tukkakania, eli leijonanharjasristeytystä, tällä hetkellä yksi 75% leijonanharjas.
Haaveissa minulla on aina ollut rex, mutta tällä hetkellä ei ole mahdollisuutta ottaa sellaista.

Nykyjään omistuksessani on enään viisi rotukania, nämä kanit ovat niitä, jotka saavat elää minulla loppuun asti. Suunnitelmissa ei ole uusia rotukaneja, sillä omaan sydämmeni on vienyt kanit, joiden ei tarvitse olla minkään standardin mukaisia, eli risteytyskanit.

19 kommenttia:

  1. Onpas sulle osunut "huonoja" kääpiöluppia kohdalle :O Mun molemmat on oikein puuhakkaita ja ihmisrakkaita, aina työntämässä nenäänsä sinne missä minä tai joku muu jotain touhuaa. Ensimmäiset kanithan noi mulla on, ja otinkin just siks että rotua kehuttiin "helpoksi ja ihmisystävälliseksi", ja en oo kyllä joutunut pettymään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin.. se on vähän myös millaisista tykkää, kun sulla on ollu lähemmäs sata eri kania elämäs aikana, kaikkia mahdollisia rotuja sekasin, luonteita laidasta laitaan, tietää aika hyvin mikä on boring ja mikä saa sut taas syttymään ihan huolella. :)

      Poista
    2. Totta varmasti tuokin! Mutta tosiaan ykskään noista sun mainitsemista klupan negatiivisista piirteistä ei kyllä noihin mun yksilöihin osu, liekko hyvää tuuria vai mitä lienee :D Noi on aika luonteikkaita tapauksia ja kertoo kyllä selkeesti ovatko tyytyväisiä vai tyytymättömiä, mutta siinä mielessä taas helppoja ettei esim. oo koskaan purrut, ja niillä on hyvin hermot kestäny vaikka tämmönen aloittelija on välillä ollutkin tumpelo niitten kanssa...

      Jos/kun joskus otan uusia kaneja, niin varmastikin valitsen jotain muita kuin kluppia, juurikin että sais nähdä muunkilaisia rotuja. Ehdottomasti kiinnostais joku isompi rotu, varsinki sitte kun on itellä isommat tilat :D Mut omalla kohdalla ei siis kääpiölupastakaan mitään valittamista, mutta eihän mulla kyllä olekaan lähempää kokemusta kuin noista kahdesta omasta. :)

      Poista
    3. Tässä huomataan myös ettei mikään kani ole koskaan tismalleen samallainen ja se että ihmiset myös tulkitsevat eritavoin lemmikkejään. Hyvin suuri merkitys on myös sillä, mistä tykkää.
      Kannattaa testailla, ei kannata lannistua, mullekkin jälleen tulossa keväällä kääpiöluppia väriprojekteja varten. Jospa siellä olisi yllättävä kluppa. :)

      Poista
  2. Meilläkään ei ole ollut hirveää luppaonnea, liian itsenäinen luppa meillä, mutta silti ihana :3 Oma unelmani on ollut jo pitkään tuollainen kääpiöjänis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kjänöt on hauskoja tapauksia, osaa kyllä olla aika rasittaviakin. Mulla on just yks tässä sisällä ja jouduin siirtämään sen koppeineen toiseen päähän taloa, kun pitää niin kovaa meteliä joka hetki. xd

      Poista
  3. Wautsi kun sulla on kertynyt kaikenlaisista kaneista kokemusta! Aivan ihana tuo Tooti :3 todella suloinen! Tosi mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotas ku päästään risteytyskaneihin, niistä on kyllä ihan suosiolla jätettävä osaa pois.. Ja Tooti on ihana, se elelee tällä hetkellä lähempänä Helsinkiä, hieman kyllä ikävä tuota muhkua on.

      Poista
  4. Meilläkään klupat ei oikein ole sytyttänyt:D Seuraava kani joka tähän taloon tulee on kjänis, bjänis tai joku tosi kiva esteristeytys:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bjänikset on kyllä hienoja, kun luonne on kohdillaan! Esteristeytykset tietysti mun mielipiteellä on ihan ykkösiä luonteiltaan :D

      Poista
  5. Belgianjänis olisi ihan unelma! Sopivan iso ja ihana jänis ♥ Mulla oli joskus yön yli yksi uros kylässä kun se oli menossa Raumalta eteenpäin (en muista kenen kani se oli, mut pappaksi sitä pari ihmistä kutsui :D) ja se oli kyllä niin komea ja herttainen tapaus että heti teki mieli hankkia oma jänis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on hurmaavia, varsinkin urokset <3 Olisikohan Annika Uusitalolta lähtöisin ollut bjänis? Hän kasvattelee siinä Eurajoen tuntumassa bjäniksiä luonnonpunaisia, mustia taneja ja valkoisia punasilmaisiä. :)

      Poista
  6. Jokohan mulle olet ehtinyt katsoa kuvia? Näistä luonteista varmaan voisi jotain kirjoittaa myös tekstiinkin :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat vapaasti poimia teksteistäni pohdintoja ja omia tulkintojani ylös. Koitan saada kuvat sinulle nyt mahdollisimman nopeasti, on vain ollut sen verran puuhaa, ettei aina vain kaikkea ehdi, vaikka haluaisikin. :D

      Poista
  7. Ihan pakko kysyä aiheesen littymättä, miten saat noin monta pientä kuvaa vierekkäin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa kysyä aina! Tekstin html puolelta muokkaan kuvien koot, eli en käytä bloggerin kuvakokojen säätöä.

      Poista
  8. Sun puput näyttää kuvissa aina niin ihanan hyvin voivilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja niin se pitää ollakkin, jos eläimiä on vastuullaan. :)

      Poista