PippiAdolf's Seigmen

Oli 2011 loppuvuosi kun aloitimme suunnittelemaan matkaa kevään 2012 Ruotsin isoon LU:hun eli maanäyttelyyn. Ystäväni Annika halusi tuoda belgianjäniksiä kasvatukseen ja itse taas saada vihdoin sen oman lemmikkibelgianjäniksen. Koska Annika tunsi ennestään ruotsalaisia belgianjänis kasvattajia, hän hoiti yhteydenpidon ja sopivien kanien etsimisen. 

Tammikuun alussa sain kuvan ja tietoa minulle tulevasta kanista. Uros belgianjänis, värissä musta tan, saanut useista eri näyttelyistä 94,5p, jättänyt hienoja jälkeläisiä ja ennen kaikkea luonteeltaan hyvin ystävällinen. Tämä kani sopi minulle ja lisäksi Annikalle, jonka kanssa sovimme jo alussa yhteoisomistuksesta jalostuskäyttöön. 

Helmikuun alussa koitti vihdoin matka Ruotsiin. Lähdimme reissuun pienellä porukalla myöhään perjantai illalla. Tällä reissulla meillä ei ollut mukana autoa, eli tarkoitus oli kulkea julkisilla Norrköpingiin ja selvitä takaisin laivaan jo lauantai illaksi. Luvassa oli pikainen reissu!

Kun saavuimme näyttelypaikalle ja näin ensimmäisen kerran Stigin ihan ensimmäiset fiilikset taisivat olla, että hurja miten iso hän on! Paluumatkan aikana pääsin häneen hieman jo tutustumaan ja tietysti olin aivan rakastunut! Kotiin en häntä harmikseni heti saanut, sillä uusi kanini muutti karanteeniin kaverilleni lähes kymmenen kilometrin päähän. Ahkerasti kävin kuitenkin jänöäni katsomassa ja tutustumassa koko tuon karanteeni kuukauden ajan.

Maaliskuussa karanteeni oli vihdoin ohi ja Stig pääsi muuttamaan kanilalle. Näin alkoi kunnolla myös meidän yhteinen taival, johon on mahtunut vaikka ja mitä!

Täysin kotipupuna Stig ei tullessaan ollut, sillä tietysti näyttelytin ja kilpailin satunnaisesti hänen kanssaan. Lisäksi kesällä 2012 Stig lähti astutuskäyttöön Annikalle, jonne syntyi sen kesän lopussa kolme ihanaa mustaa tan belgianjänistä! Näistä jänölapsista kasvoi todella kauniita ja niisä yksi eli Hudi asuu vielä Annikalla. Se on perinyt aivan täysin Stigin ihanan luonteen.

Stig sai myös luonani jälkikasvua keväällä 2014. Emänä toimi siskoni esteristeytysnaaras. Poikueeseen syntyi viisi poikasta, joista ensimmäisistä päivistä selvisi kaksi. Nämä ovat Sammy ja Gombo. Joista varsinkin Gombo muistuttaa hyvin paljon isäänsä!

Taisin törmätä ensimmäisen kerran rotuun belgianjänis jossain kanikirjassa, sen jälkeen näin niitä aina satunnaisesti näyttelyissä ja tietysti luin niistä tietoa netistä.

Suoraan sanottuna, minulla oli ennakkoluuloja kyseistä rotua kohtaan. Ajattelin, että belgianjänikset ovat agressiivisia, vaikeita käsiteltäviä ja haastavia lemmikeitä, mutta niitä ne eivät ole. Stig on ollut aina yksi kilteimmistä belgianjäniksistä mitä minulla on ollut. Luonteeltaan mukavia ovat olleet myös enemmistö niistä jäniksistä mitä olen hoitanut ja nähnyt. Sanottaisiinko näin, olen törmännyt enemmän vihaisiin kääpiöluppiin kuin belgianjäniksiin. 

Belgianjänis on aina omanarvonsa tunteva ja niin kanin kuuluukin olla. Ei minkää kanin kuulu koskaan olla sellainen, että sitä saa retuuttaa miten tykkää, kani ei ole lelu. Tämä on yksi ihailtavimmista piirteistä mistä pidän kaneissa, se että ne sanovat jos on sanottavaa. 

Luonteeltaan belgianjänikset ovat myös hyvin oppivaisia, omistajaansa kiintyviä ja arvokkaan oloisia. Ne osaavat olla ryhdikkäitä, reippaita ja avoimia aina uusia tilanteita kohtaan.

Stig on opettanut minua todella paljon tässä matkan varrella ja saanut tietysti kiinnostuksen kasvamaan vielä enemmän rotua kohtaan. Ihanan ystävällinen luonne kummastuttaa minua varmasti aina, mutta eniten kenties tämä pitkäikäisyys. Miten belgianjänis voi elää näin pitkää? Yleinsä ei törmää vanhoihin belgianjäniksiin, mutta syynä kenties se, että suuremmat kasvattajat jättävät harvemmin kasvatuksesta poisjääviä kaneja roikkumaan tiloihinsa. Lemmikkeinä näitä ei ole myöskään paljoa, useasti hengen on vienyt jonkin näköinen tapaturma tai tukehtuminen. 

Stig meinasi tukehtua ensimmäisen kerran reipas vuosi sitten. Tämän jälkeen alkoi kierre, jossa melkein viikoittain kani meinasi tuhektua pellettiinsä. Tämän seurauksena Stigin yleiskunto romahti ensimmäisen kerran koskaan ja kävimme todella lähellä lopetuspäätöstä. Mutta me selvisimme. Löysimme sopivan pelletin ja kani oppi vähitellen myös itse syömään niin, että se välttää riskin tukehtumiseen.

Olen keskustellut tästä asiasta eri kasvattajien kanssa ja tätä tapahtuu valitettavasti aika usein varsinkin belgianjänisten kanssa. Belgianjäniksillä voi olla kenties rakenteellinen vika, jonka vuoksi riski tukehtumiseen on suuri varsinkin nuorten ja vanhojen kanien kanssa. Kuka tietää, mikä on syynä. Miksi toisille tulee ja tosille taas ei.

Nyt Stig on yhdeksän vuotias. Tämä on hieno saavutus ja vielä siihen nähden, ettei tämä kani todellakaan kuulu niihin iäkkäisiin jotka kärsivät suuresta iästään. Vaitettavasti iästään kärsiviä kaneja näkee hurjan paljon, kaneja jotka ovat sairaita ja huonokuntoisia, mutta pidetään viimeiseen asti hengissä. Stig on yhtä hyvässä lihasmassassa ja karvassa mitä se oli tullessaan minulle vuoden 2012 keväällä. Mieli sillä on täysin nuori ja virkeä, mutta kyllä väkisin tässä vaiheessa alkaa mm. motoriset toiminnot reistailla ja silmät harmaantua. 

Olen iloinen näistä kaikista yhteisistä vuosista. Nyt keskitymme nauttimaan täysillä jokaisesta yhteisestä päivästämme, eli etenemme päivä kerrallaan. Ja tiedämme kun on irti päästämisen aika, niin olemme siihen valmiita.