Oli 2011 loppuvuosi kun aloitimme suunnittelemaan matkaa kevään 2012 Ruotsin isoon LU:hun eli maanäyttelyyn. Ystäväni Annika halusi tuoda belgianjäniksiä kasvatukseen ja itse taas saada vihdoin sen oman lemmikkibelgianjäniksen. Koska Annika tunsi ennestään ruotsalaisia belgianjänis kasvattajia, hän hoiti yhteydenpidon ja sopivien kanien etsimisen.

Helmikuun alussa koitti vihdoin matka Ruotsiin. Lähdimme reissuun pienellä porukalla myöhään perjantai illalla. Tällä reissulla meillä ei ollut mukana autoa, eli tarkoitus oli kulkea julkisilla Norrköpingiin ja selvitä takaisin laivaan jo lauantai illaksi. Luvassa oli pikainen reissu!
Kun saavuimme näyttelypaikalle ja näin ensimmäisen kerran Stigin ihan ensimmäiset fiilikset taisivat olla, että hurja miten iso hän on! Paluumatkan aikana pääsin häneen hieman jo tutustumaan ja tietysti olin aivan rakastunut! Kotiin en häntä harmikseni heti saanut, sillä uusi kanini muutti karanteeniin kaverilleni lähes kymmenen kilometrin päähän. Ahkerasti kävin kuitenkin jänöäni katsomassa ja tutustumassa koko tuon karanteeni kuukauden ajan.
Maaliskuussa karanteeni oli vihdoin ohi ja Stig pääsi muuttamaan kanilalle. Näin alkoi kunnolla myös meidän yhteinen taival, johon on mahtunut vaikka ja mitä!
Täysin kotipupuna Stig ei tullessaan ollut, sillä tietysti näyttelytin ja kilpailin satunnaisesti hänen kanssaan. Lisäksi kesällä 2012 Stig lähti astutuskäyttöön Annikalle, jonne syntyi sen kesän lopussa kolme ihanaa mustaa tan belgianjänistä! Näistä jänölapsista kasvoi todella kauniita ja niisä yksi eli Hudi asuu vielä Annikalla. Se on perinyt aivan täysin Stigin ihanan luonteen.
Stig sai myös luonani jälkikasvua keväällä 2014. Emänä toimi siskoni esteristeytysnaaras. Poikueeseen syntyi viisi poikasta, joista ensimmäisistä päivistä selvisi kaksi. Nämä ovat Sammy ja Gombo. Joista varsinkin Gombo muistuttaa hyvin paljon isäänsä!


Belgianjänis on aina omanarvonsa tunteva ja niin kanin kuuluukin olla. Ei minkää kanin kuulu koskaan olla sellainen, että sitä saa retuuttaa miten tykkää, kani ei ole lelu. Tämä on yksi ihailtavimmista piirteistä mistä pidän kaneissa, se että ne sanovat jos on sanottavaa.


Olen keskustellut tästä asiasta eri kasvattajien kanssa ja tätä tapahtuu valitettavasti aika usein varsinkin belgianjänisten kanssa. Belgianjäniksillä voi olla kenties rakenteellinen vika, jonka vuoksi riski tukehtumiseen on suuri varsinkin nuorten ja vanhojen kanien kanssa. Kuka tietää, mikä on syynä. Miksi toisille tulee ja tosille taas ei.
Nyt Stig on yhdeksän vuotias. Tämä on hieno saavutus ja vielä siihen nähden, ettei tämä kani todellakaan kuulu niihin iäkkäisiin jotka kärsivät suuresta iästään. Vaitettavasti iästään kärsiviä kaneja näkee hurjan paljon, kaneja jotka ovat sairaita ja huonokuntoisia, mutta pidetään viimeiseen asti hengissä. Stig on yhtä hyvässä lihasmassassa ja karvassa mitä se oli tullessaan minulle vuoden 2012 keväällä. Mieli sillä on täysin nuori ja virkeä, mutta kyllä väkisin tässä vaiheessa alkaa mm. motoriset toiminnot reistailla ja silmät harmaantua.
Olen iloinen näistä kaikista yhteisistä vuosista. Nyt keskitymme nauttimaan täysillä jokaisesta yhteisestä päivästämme, eli etenemme päivä kerrallaan. Ja tiedämme kun on irti päästämisen aika, niin olemme siihen valmiita.
Paljon onnea Papalle!! Toivotaan, että onnellisia päiviä on teillä vielä monta edessä!
VastaaPoistaMitä pellettiä nykyään hän muuten syö?
Toivotaan tosiaan näin! :)
PoistaAika monia kävin läpi tuossa puolenvuoden aikana, mutta Burgess Excel Adultti sopi parhaiten suuhun.