lauantai 10. huhtikuuta 2021

Tämän kevään pienet

Olen varmasti ennenkin ihmetellyt miten erilaisia auringonvaloja eri vuodenajoilla on. Talvella valo on selvästi kylmää, kesällä taas lämmistä, syksyllä valossa on selvää kesän kaipuun tuntua. Millainen sitten on tämä kevät valo? Yksi omista suosikeistani. Keväinen auringonvalo on kalpea, juuri sellainen vähitellen uudelleen syntyvä. Kevätvalossa on tulevan kesän odotusta, samaa mitä itse vuoden ajassakin. Kaikki tuntuu jälleen heräävän vähitellen henkiin. 

Päivisin tuntuu olevan jo kovin lämpöinen. Silloin tällöin lämpö kohoaa yli kymmenen asteen ja perhosetkin jo lentelevät. Illat ovat kuitenkin vielä kovin viileitä ja aamuisin kuuran huurretta on joka puolella. Sugotin poikasten kanssa käytiin trampoliinin luona seikkailulla, ja moikkaamassa keväistä ilta-aurinkoa. Vielä riitti onneksi lämpöä ja aurinkoa tätä valokuvailua varten. Reippaat pikkuiset tulevat ensi viikolla jo neljän viikonikään!

Ensi viikolle on luvassa paljon erilaista ohjelmaa. Tarkoitus olisi päästä vihdoin käymään katsomassa Yaran poikaset sijoituskodissa, ja samalla saada varmistus heidän sukupuolistaan. Paluureissulla ajelen Apilaniityn kanilan kautta ja mukaan lähtee yksi musta tan belgianjänisnaaras yhteistyöpoikuetta varten. Tästä ladystä ja tulevasta poikueesta tulen kertomaan lisää ensi viikolla. Varsin innoissani olen kun on mahdollisuus toteuttaa yhteistyössä tämä belgianjänispoikue. Kohta kanilalla onkin paljon pikkuisia jänöjä vipeltämässä. 

Sugotin poikaset














lauantai 3. huhtikuuta 2021

Iloista pääsiäistä!

Ihanaa ja aurinkoista pääsiäistä kaikille! Tänään pääsivät Sugotin poikaset kameran eteen ensimmäistä kertaa. Samassa tuli napattua myös pääsiäiskuvat, vaikka alussa he eivät meinanneet millään pysyä aloillaan. Ikää näillä pienokaisilla on pian kolme viikkoa. Pesän ympäristöä jo kovin tutkitaan ja hieman kiinteääkin maistellaan. Heidän on mukava varttua nyt keväällä, kun pääsevätkin piakkoin maistelemaan ensimmäisiä tuoreita ulkoa. Alempaa löytyy kuvat myös sijoituskodissa kasvavista Yaran poikasista. 

Varsin paljon on tullut nyt kyselyitä belgianjäniksiin liittyen. Olen ollut nyt hetken aikaa päivätöissä ja iltaisin suorittanut opintoja, eli en ole ennättänyt sähköposteihin vastaamaan. Tänään kuitenkin olisi tarkoitus istahtaa ajatuksella koneen ääreen ja kirjoittaa vastauksia. Sugotin kuin myös Yaran poikueiden poikuekoot ovat pienet, eli tällä hetkellä näistä poikasista vain yksi tai kaksi poikasta tulee tarvitsemaan itselleen kodin. Uskon että mahdollinen/mahdolliset kotiehdokkaat ovat löytyneet, mutta varmaksi asiat varmistuvat vasta kun tiedetään minkä tyyppisiä poikaset ovat luonteiltaan. 

Belgianjäniksiä on kuitenkin vielä syntymässä yksi poikue yhteistyössä Apilaniityn kanilan kanssa. Piakkoin kanilalle saapuu naaras, joka tulee saamaan poikueen Jaqu belgianjäniksen kanssa. Myös Rena x Evili poikue odotetaan syntyväksi tämän kuun loppuun, eli poikasia on vielä syntymässä hyvistä vanhemmista ja suurella rakkaudella kasvatettuna.

Sugotin poikaset



luonnonpunainen, naaras

musta tan, naaras



Yaran poikaset

Sijoituskodissa Yaran poikaset tulevat kolmen viikon ikään, ja he siellä vilistelevätkin hurjaa vauhtia tutkien asuntoa. Katsoimme tänään sukupuolia etänä, näyttäisi siltä että myös tämän poikueen kummatkin poikaset ovat naaraita. Sukupuoli asia varmistuu varmaksi, kun pääsen poikasiin tutuntumaan. Toivottavasti se on mahdollista piakkoin. Hurjan herttainen kaksikko he kyllä ovat!

musta tan, naaras(?)


musta tan, naaras(?)


tiistai 30. maaliskuuta 2021

Vanhojen muistelua

Toiseksi viimeiset talvikuvat lähtevät julkaisuun, enää yksi talvikuva postaus ja otetaan kevät vastaan myös täällä blogin puolella! Tässä postauksessa kuvia vanhemmista kaneista, ja se sopiikin kun heistä halusin muutenkin tänne kirjoittaa. 

Ennätys monta vanhuskania meillä tällä hetkellä kanilassa. Heistä vanhin, pikku Mei täytti tosiaan tammikuun alussa kymmenen vuotta. Viime kertaisten vanhuskuvien yhteydessä kerroin, että hän on alkanut sokeutumaan. Ensin kaihi vei näön yhdestä silmästä ja myöhemmin myös toisesta. Nykyisin Mei on täysin sokea. Kävimme asian tiimoilta eläinlääkärissä, ja nyt ollaan vain elelty. Alussa kani kuin minäkin vierastin tätä sokeusasiaa, Mei oli kovin allapäin. Minusta kaikki tuntui hyvin surulliselta ja väärältä, että näkö noin vain lähtee, eikä sitä sen jälkeen enää ole. Näin itsekkin osittain sokeana sympatioin kaniani paljon. Paikoilleen ei olla jääty asian tiimoilta, eli kaiken mahdollisen olen tehnyt ja teen että Mein elämä pysyy mielekkäänä. Nopeasti tilanteeseen ollaankin jo sopeuduttu. Tosinaan meinaa jopa unohtaa sen ettei hän enää näe. Paljon Mei saa olla vapaana kanilassa ja pihassa, muistin, kuulon ja hajujen mukaan hän suunnistaa ihailtavan hyvin tutussa ympäristössä. Iloisia hetkiä löytyy selvästi myös kun iloloikkiakin varovasti hän tekee. Toisinaan saattaa kuitenkin törmäyksiä sattua, varsinkin jos vauhtia on enemmän. Yleiskunto on Meillä erittäin hyvä ja toivotaan tämän pitävän.

Ensi viikolla kymppisynttäreitä vietetään kaksin kappalein. Maanantaina Ada mummeli täyttää isoja vuosia ja parin päivän päästä siitä on Spiidi papan vuoro. Ada asustaa kanilalla, hurjan energinen ja pätevä hän on, vaikka ikää löytyykin mittarista. Aina kanilassa vapaana olessa nuoremmille kovistellaan ja tietysti merkataan kaikkia paikkoja. Hieman häneltä on lihaksia lähtenyt, mutta toivon ja haluan uskoa että kesä tuo ne takaisin. Talvella kun on selvästi vanhukset liikkuneet vähemmän. Adan turkki on myös varsin pystyyn kuollut, mutta siihen vaikuttaa varmasti myös sterilointi. Spiidi pappa, pikkusiskoni kani asustaa nykyisin Helsingissä. Maalaiskanista tuli vanhoilla päivillään kaupunkilainen ja hyvin hän on sinne kotiutunutkin. Saa elellä omassa huoneessaan ja saada kaiken mahdollisen huomion osakseen. Toivotaan että Spiidi pysyy myös hyvänä ja terveenä! 

Neljäs tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävä on minun viimeinen venäläisrotuinen kanini Donfero, eli tutummin Poika. Hän on ollut koko talven todella virkeä, mutta nyt ihan muutaman viikon sisällä hänen yleiskuntonsa on romahtanut. Toivon, että se ei olisi menoa nyt, mutta kun vanha kani kyseessä, ei voi koskaan tietää. Olemme menossa ensi viikon tiistaina eläinlääkäriin, ja sillä käynnillä katsomme hänen hampaat. Pelletti maistuu, mutta heinän syöti on loppunut nyt täysin. Toivottavasti kyse on "vain" hammaspiikeistä, ne saadaan eläinlääkärin toimesta kuntoon ja Poika pääsee vielä nauttimaan tulevasta kesätä. Eihän kanila ole mitään ilman Poikkulia!

Alempaa löytyy myös viimeiset kuvat Giasta, jonka hyvästelimme alkuvuodesta. Hänen lapsen lapsensa Tatti on päässyt myös tämän postauksen kuviin. Ajattelen Tatin aina ihan nuorena kanina, mutta onhan hänkin jo viisi vuotta. Toivottavasti hän elää yhtä pitkäikäiseksi mitä hänen isoisoisoiso mumminsa Ada, ja tämän sisko Mei ja serkku Spiidi. Suvun puolesta lähtökohdat pitkään ikään ovat ainakin hyvät.


Lavellas Ch Voodoo Queen "Mei"






Mountain Magic "Ada"






Lavella's Snowpoint Town "Tattis"





Enkeli - Lavella's Star Gianfar "Gia"







 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni