Belgianjänis muksut maailmalle

Aika mennyt jälleen kuin siivillä ja tällä viikolla kolme Korennon poikasta lähtee Apilaniityn kanilaan, jonka kanssa yhteistyössä tämä poikue toteutettiin. Vaikka kotiin jääkin vielä kolme poikasta, on silti fiilikset hieman haikeat. Kuinka he kasvoivat näin nopeasti? Tämä poikue on ollut siitä mukava, että kaikki poikaset ovat olleet hyvin avoimia ja rohkeita. He ovat aina siellä missä minäkin ja tuntuvat haluavan osallistua kaikkeen, oli se sitten siivoamista, heinien laittoa tai kanien kanssa kilpailuihin lähtemistä. He ovat aina seuranani.

Kotiin jää vielä komea Toconce poju, joka mahdollisesti muuttaa syksyn aikana pikkusiskolleni asumaan. Syyskuun alussa uuteen kotiin luotani muuttaa Tilomonte, joka matkaa aina Ouluun asti. Hän pääsee ihanaan perheeseen ja mahdollisesti tulemme häntä vielä näyttelyissä näkemään. Sitten on vielä kolmas kotiin varttumaan jäävä, eli poikueen pienin Chiuchiu aka "Tahvo". Hän saa rauhassa varttua lisää ja kiriä kasvussaan.

Poikasten kasvukuvat ovat viikon takaa. Heillä kaikilla vaihtuu parhaillaan uusi karva pentukarvan tilalle. Alta tulee kaunis nuoren kanin turkki, ilman auringon haalistuksia. Poikaset ovat ulkoilleet koko kesän ja se näkyy hyvin vaalean läikikkäässä pentukarvassa.

Mainio poikue kaiken kaikkiaan ja olen iloinen, että pääsin seuraamaan tämän poikueen kasvua kesän ajaksi!

Korennon poikaset

Lavella's Toconoa, naaras

Lavella's Socaire, naaras

Lavella's Toconce, uros

Lavella's Soncor, uros

Lavella's Tilomonte, uros

Lavella's Chiuchiu, uros

Modig löysi ystävän

Viime aikoina tullut julkaistua paljon pikkuisista belgianjäniksistä, nyt vastapainoksi hieman kuvia ja kuulumisia kanilan muista asukkaista.

Keväällä blogissa seikkaili Modigin poikaset, joista Modigin kaveriksi kasvamaan jäi Kipinä. On ollut ihana seurata kuinka hyvin he tulevat juttuun keskenään. Modigilla on ollut pari aiempaa poikuetta, joista kummastakin tarkoitus oli katsoa naaras Modigin kaveriksi. Luonteeltaan Modig on yksi sosiaalisimpia kanejani ja siksi kanikaveri on hyvä ajatus hänelle. Modigin kohdalla haasteen tuo se, että kaverin pitää olla täydellisesti samalla aaltopituudella, muuten hänen juttuihinsa ei pääse kiinni. Ensimmäisen kokeilun kohdalla näin ei käynyt ja melko pian Hertta tytär lähti uuteen kotiin. Toisella kerralla olin täysin ihastunut Modigin uros poikaseen Jeppeen. Yllättäen Jeppe jäi kotiin kasvamaan, sillä luonne edellä mennään aina. Kuten monesti sanotaan, kolmas kerta toden sanoo. Modig on tykännyt tehdä pieniä poikueita, joissa ei yleensä montaa naarasta ole. Näin oli myös kolmannen poikueen kohdalla. Onneksi tämä poikueen ainoa naaras oli tällä kertaa luonteeltaan juuri sellainen, joka tulee loistavasti toimeen Modigin kanssa ja myöskin Modig hyväksyy hänet kaverikseen. 

Luonteeltaan Kipinä on mukavan rento, mutta yhtälailla sosiaalinen ja rohkea. Hän ei yritä pomottaa Modigia ja antaa juuri sopivasti tilaa hänelle. Kipinän kanssa tarkoitus olisi suunnata myös estehypyn opettelun pariin. Ensin olemme harjoitelleet valjaita ja niissä liikkumista. Seuraava steppi onkin kokeilla pieniä esteitä hänen kanssaan. 

Elokuussa ajattelin pitää kesälomaa. Keväästä lähtien on ohjelmaa riittänyt ja paljon erilaisia työkeikkoja. Lomalla tarkoitus olisi tehdä pieni reissu Suomessa ja pistäytyä muutamaksi päiväksi ulkomailla. Ennen kaikkea odotan kuitenkin kotona ja kanien kanssa touhuilua. Koska paikoillaan ja tekemättä on kovin vaikea olla, on ajatuksena rakentaa kaneille uusia ulkotarhoja. Ajatus on rakentaa tarhoja, joissa kanien on mahdollista olla ympäri vuorokauden. Nykyisissä ulkotarhoissa kanit ovat vain päivisin ja silloinkin valvotusti. Ajattelin dokumentoida tämän projektin ja julkaista täällä blogissa, lähtötilanteesta aina lopun valmistumiseen.

Alla kuvat Modigista ja Kipinästä. Oli muuten hurjan hauska kun Kipinä ulkoilun päätteeksi heittäytyi pitkälleen viereeni. Taisi tulla iloloikka-ralleja tehtyä riittämiin.

Sundahls Modig

Lavellas The Melody Of Circus "Kipinä"

Belgianjänikset 7 viikkoa

Eilen Jaqun ja Korennon belgianjänispoikasille tuli ikää 7 viikkoa. Heinä-elokuun vaihteessa he alkavat olla valmiita maailmalle. Ensimmäisenä maailmalle lähtee poikueen naaraat, jotka muuttavat Apilaniityn kanilaan. Heitä toivottavasti pääsemme näkemään vielä näyttelyissä ja ehkä joku päivä heiltä varttuu omat poikueet. Poikueen uroksia muuttaa maailmalle elokuun aikana, mutta vielä yksi uroksista voisi olla omaa kotia vailla. 

Korennon menehtymisestä huolimatta poikaset ovat käyttäytyneet kanille hyvin luontaisesti, eivätkä ole jääneet paljoa paikoilleen ihmettelemään. He saavat päivittäin juoksennella kanilan ympäristössä, syödä tuoreita ja keksiä omia pieniä kujeitaan. Aina toisinaan harjoittelemme käsittelyä, jotta poikaset saisivat mahdollisimman paljon harjaannusta siihen jo pienenä. Ihan jokaisen nuoren ja kasvavan kanin kohdalla päivittäinen käsittely on tärkeää. Arki on monin tavoin paljon sujuvampaa kun kani antaa ja luottaa käsittelyyn.

Alla hieman kasvukuvia poikasista. Ajatus olisi vielä yhdet kuvat kuvata heistä, ja sen jälkeen keskityn aikuisten kanien kesäkuviin. Ensimmäiset kesäkuvat ovatkin jo käsittelyn alla ja pääsevät vielä tällä viikolla julkaisuun.

Korennon poikaset 7 viikkoa

Lavella's Toconoa, naaras

Lavella's Socaire, naaras

Lavella's Toconce, uros

Lavella's Tilomonte, uros

Lavella's Soncor, uros

Lavella's Chiuchiu, uros

Kohtalokas ampiaisen pistos

Tiesitkö että ampiainen voi pistää myös kania. Pieni pistos voi olla kohtalokas kanille, samaan tapaan kuin muillekkin eläimille. Ampiainen erittää pistäessään myrkkyä, joka on ominaisuuksiltaan samanlaista kuin kyyllä. Myrkky koostuu erilaisissa valkuaisaineista, jotka tuhoavat kudosta. Myrkky leviää verenkierron mukana ja aiheuttaen tuhoa kudoksissa, synnyttäen kovaa kipua ja turvotusta. Herkän yksilön kohdalla pistos voi aiheuttaa anafylaktisen eli allergisen reaktion. Tämä reaktio voi aiheuttaa kuoleman mille tahansa eläimelle, myös ihmiselle.

En ole koskaan ajatellut, että ampiainen voisi aiheuttaa kanille sen suurempaa vaaraa. En myöskään olisi voinut koskaan uskoa sellaisen päivän koittavan, kun näen kanin menehtyvän rajuun allergiseen reaktioon. Valitettavasti tämän yksilön kohdalla mitään ei ollut tehtävissä. Tuolla hetkellä kaikki tieto kaneihin ja ampiaisen pistoksiin liittyen olisi ollut arvokasta. Näin jälkikäteen haluan juuri siksi kirjoittaa aiheesta, toivoen tekstini antavan arvokasta tietoa aiheeseen liittyen.

Ampiaisen pistos kanilla

Ampiaisen pistos kanilla on harvinaista, mutta mahdollista. Tyypillisiä pistos alueita ovat korvat, suun ja silmien alue, jossa peitekarva on ohuempaa. Hoito tulee aloittaa heti kotona ja seurata kanin tilaa. Allerginen reaktio voi ilmetä heti tai pienellä, muutaman tunnin viiveellä. Jos kanilla esiintyy vakavia oireita on kanin kanssa suunnattava välittömästi eläinlääkäriin. 

Oireet: (yleiset) kipu, apaattisuus, pisto kohdan turvotus, (vakava tila) pisto kohdan merkittävä turvotus, nielemis- ja hengitysvaikeudet, kuolaaminen, ripuli, anafylaksia

Hoito: Mahdollisen piikin poisto, puhdistus ja kylmään pitäminen pistoskohdassa, liikunnan rajoittaminen(liike levittää myrkkyä laajemmalle kehoon). Kipulääke ja riittävä nesteytys(myrkky kulkeutuu parhaiten nesteen mukana pois elimistöstä). Allergisessa reaktiossa kaneilla voi käyttää lyhytvaikutteista kortisonia tai antihistamiinia. Lääkitsemisen tarpeen ja oikean annostuksen määrän määrittää aina osava eläinlääkäri.

Haluan vielä lopuksi kertoa meidän kohtalokkaan tarinan ampiaisen pistoksesta.

Edellisenä iltana kaikki oli ollut täysin normaalisti, kanit saivat iltapalan ja laitoin heidät nukkumaan. Seuraavana aamuna saavuin hoitamaan kaneja aikaisin, jo kuuden aikaan. Vesien laitoin yhteydessä huomasin belgianjänis naaraan kuolaavan ja näyttävän tuskaiselta. Ensimmäinen ajatus oli tukehtuminen pellettiin. Sivuutin tämän ajatuksen kun huomasin kanin naaman vasemman puolen turvonneen ja roikkuvan. Toinen ajatus oli jotain neurologista, joka johtanut kasvojen halvaantumiseen? Pian kuitenkin mieleen tuli ajatus, että kanilla on myrkytystila tai allerginen reaktio. Koska minun oli lähdettävä töihin, sai kani ensihoitona annoksen kipulääkettä ja nestettä. Jätin hänet syömään aamupellettejä. Onneksi olisin jo pian takaisin, sillä työpäivä ei olisi pitkä. 

Noin viiden tunnin päästä saavuin kotiin ja menin suoraan belgianjänis naaraan luokse. Näky oli melko hurja. Kani oli kuolannut erittäin runsaasti, kuivunut ja kunto romahtanut. Tämän lisäksi aamun oireisiin mukaan oli tullut nyt myös kipeä eturaaja. Tässä kohtaa ymmärsin että kyseessä taitaa olla jotain normaalia vakavampaa. Olin jo päivän aikana keskustellut tuttavien kanssa asiasta ja olimme pohtineet mikä kanilla voisi olla ja mitä sille voisi tehdä? Monen veikkaus oli ampiaisen piston ja tätä myös itse arvelin.

Pistos vas. huulessa, josta allerginen reaktio koko vasempaan poskeen.

Runsasta kuolaamista ja myöhemmin myös eturaaja alkoi kipuilla.

Lähdin tavoittelemaan soittaen eläinlääkäriä. Harmillisesti vakkari eläinlääkärimme ei osannut auttaa asiassa, hänellä ei ollut tietoa/kokemusta kanien myrkytystilasta tai allergisista reaktioista. Lähdin seuraavaksi tavoittelemaan puhelimen päähän enemmän kaneihin erikoistuneita tahoja ja sainkin yhden kaneihin erikoistuneen eläinlääkärin lopulta kiinni. Yritin saada selville onko olemassa allergialääkettä, jota voisi kanille antaa. Kaikki mahdollinen muu ensiapu kanille oltiin jo kotona tehty; turvotuksen viilennys, nesteytys injektiona niskanahkaan ja kipulääke. Valitettavasti vastauksena oli, ettei heidän tiedossa ollut lääkettä, jota voisi kanille antaa allergisessa reaktiossa. Nyt piti siis vain toivoa, että myrkky saataisiin elimistöstä pois nesteellä ja munuaiset kestäisivät kuormituksen. (Myöhemmin selvisi, että kanille olisi voinut ja olisi pitänytkin antaa antihistamiinia tai kortisonia pistoksena)

Iltaa kohti mentäessä belgianjänis naaras alkoi virkoamaan ja syömään. Iloksemme turvotus oli laskemaan päin! Ennen nukkumaan menoa toipilas sai vielä ison kasan voikukkia ja nesteytyksen niskanahan alle. 

Aamulla jälleen kuudelta ylös ja suunta kanien luokse. Edellisen illan jäljiltä odotukset olivat lupaavat. Nähdessäni toipilaan tiesin odotusten olleen liikaa. Todellisuus oli se, ettei tästä nyt välttämättä selvitäkkään. Vuorokausi oli kulunut pistoksesta. Naamassa oleva turvotus oli laskenut ja kuolaaminen loppunut, mutta etujalka oli edelleen kivuliaasti ylhäällä. Nostin kanin hoitopöydälle ja huomasin syyn jalan kipeyteen. Turvotus oli siirtynyt vasemman puolen rinnan ja lavan alueelle. Myrkky ja kudosvauriot olivat nyt erittäin lähellä sydäntä. Koska pistos oli tullut pään alueelle, liikuttiin jo valmiiksi vaarallisilla vesillä. Ennen töihin lähtöä annoin vielä annoksen kipulääkettä ja nesteytin kanin injektiona niskanahan alle. Josko tilanne helpottaisi kun kipulääke alkaa jälleen vaikuttamaan? Ja jos ei, hyvästelisimme belgianjänis naaraan töistä tullessani.

Olin ohjeistanut muuta talon väkeä tilanteesta. Valitettavasti puolen päivän aikaan sain tiedon että  belgianjänis naaras, Apilaniityn Sudenkorento, oli nukkunut pois. Mitä ilmeisimmin myrkytyksen seuraksena munuaiset olivat pettäneet.

Tuntuu tyhjältä, surulliselta ja epäonnistuneelta. Miten pieni lentävä ötökkä voi olla näin tappava? Miksi juuri niin harmiton ja hyvän tuulinen kani pitää kuolla? Korento oli toiselta kasvattajalta luonani tekemässä poikaset, eli hän ei ollut minun belgianjänikseni. Miten pahalta tuntuukaan omalla vahtivuorollaan menettää toisen ihmisen lemmikki? Aivan hirveältä.

Korento sai ihanan viimeisen kesän. Paljon ulkoilua, paljon tuoreita, paljon iloisia hetkiä minun ja hänen ihanien poikastensa kanssa. 

Jäämme kaipaamaan Korentoa. 

Vaikka pistoskohta olikin huulessa, oli myrkky päässyt leviämään siitä muualle elimistöön. Allerginen reaktio siirtyi hyvin kohtalokkain seurauksin kanin vasenpaan lapaan ja rintaan, lamauttaen etujalan toiminnan. Lopulta myös munuaisten toiminta petti.