keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Kesämuistoja - Itävalta

Näin ensilumen sataessa maahan on ihana ottaa hetki aikaa kesän muistoille. Nautin suunnattomasti matkustamisesta ja blogia pidempää seuranneet saattavatkin muistaa, että hieman siellä ja täällä on tullut reissattua. Rantalomailu ei ole erityisesti ollut koskaan oma juttu, ennemmin soluttautuminen paikallisten arkeen, jopa ihan työnteon merkeissä. Monesti matkoihin on liittynyt jossain määrin kanit; on tullut käytyä erilaisissa tapahtumissa, työskenneltyä kanien parissa, vierailtua kani-ihmisten luona, tutustutua erilaisiin kaniloihin ja kanien pitoon. Aina lemmikikani harrastajien keskuudesta tuotantokanipuolelle asti. Kanimaailma on ihmeellinen ja siinä riittää paljon ihmeteltävää!

Näin parin vuoden matkustelemattomuuden jälkeen, oli jo erittäin virkistävää piipahtaa keväällä Norjassa. Suunnitteilla oli kuitenkin vielä toinen reissu, toteutettavaksi kesälomani yhteyteen. Olin saanut kutsun Itävältaan ja siitä matka jatkuisi Saksaan, tutustumaan heidän tapaansa harrastaa kaniestehyppyä. Päätin jakaa tämän reissusta kertovan postauksen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa vieraillaan Itävallassa.

Elokuussa lentokone laskeutui Viennan kentälle, jossa minua vastassa oli Elisabeth äidinsä kanssa. Suuntasimme lentokentältä pienenmatkaa heidän kotikaupunkiinsa Tonavan varteen. Päivä oli erittäin kuuma, yli kolmenkymmenen asteen. Vastaavaa säätä, jopa lämpimämpää oli koko kesän riittänyt. Suomen leudompiin lämpöihin tottuneena saivat olkapääni jo ensimmäisenä päivänä kevyen punotuksen. 

Pienen tutustumiskierroksen ja matkatavaroiden purkamisen jälkeen pääsinkin tutustumaan Elisabethin kaneihin. Elisabeth omistaa useamman lemmikkikanin, joiden kanssa hän harrastaa kaniestehyppyä ja treenaa kanejaan ahkerasti. Valitettavasti Itävallassa ei ole kaniestehyppyyn suuntautunutta yhdistystä, ja näin ollen kilpailuihin on suunnattava Saksaan tai Tseikkeihin. Suomessakin Elisabeth on muutaman kerran käynyt kilpailuissa, ja edellinen kerta olikin noin kuukausi ennen matkaani. Tuolloin olin antanut astutuslainata yhtä uroksistani Svala kaniin, jonka maha oli pyöristynyt nyt merkittävästi. Astutus oli siispä onnistunut ja poikasia tuloillaan! 

Itävallassa Elisabethin kanit asuvat ulkona ulkotarhoissa, mutta kuumimpina päivinä tai lumisimpina talvina kanit muuttavat talon alakertaan heille varattuihin tiloihin asumaan. Suomesta ja muista pohjoismaista poiketen kaneille syötetään heinän sijasta olkea. Tähän samaan olen myös aiemmilla reissuillani törmännyt. Olki on yhtälailla hyvin kuitupitoista, toisaalta siinä ei ole samaan tapaan ravinteita mitä heinässä. Pohjoismaihin verrattuna olki on muualla Euroopassa laadultaan parempaa, mitä esimerkiksi Suomessa. Meillä olki tehdään loppukesästä/syksyllä, jolloin se ottaa herkemmin kosteutta ja näin ollen on pölyisempää sekä hometta keräävää. Itävallassa Elisabethin kanit saivat oljen ohessa myös tuoreita ja pellettiä päivittäin. 

Seuraavana reissupäivänä sää oli hieman lauhempi ja suuntasimme jo heti aamusta kanien kanssa läheiseen metsikköön useammaksi tunniksi valokuvailemaan. Kaneista huomasi hyvin että he ovat ulkoilleet paljon ja tottuneet valjasteluun. Kaikki kanit liikkuivat rennosti ja hyväntuulisesti ympäristöä tutkaillen. Kaneille ulkoilu on hyvin luontaista toimintaa ja siihen pyritään myös ihmisiä Suomessa kannustamaan. Euroopassa matkustellessani kummastusta onkin kerättänyt se, miksi Suomessa asutetaan nykyisin kaneja sisällä ilman ulkoilumahdollisuutta. Erityisesti kesäaikaan.

Valokuvauksen jälkeen suuntasimme hieman kiertelemään kaupungille ja ostamaan jäätelöt. Illemmalla lähdimme vielä Viennan keskustaan syömään. Viennassa olen käynyt kerran aikaisemmin reppureissun yhteydessä, tosin tästäkin on jo ehtinyt useampi vuosi vierrähtää. Kaunista vanhaa arkkitehtuuria ja historiaa sisäänsä vangitseva kaupunkin. Aiemmalta reissulta Viennassa mieleeni on erityisesti jäänyt Espanjalainen ratsastuskoulu ja sen upeat barokkihevoset.

Miten ihanat ja leppoisat pari päivää Elisabethin perheen luona. Seuraavana aamuna alkoi valmistelut Saksan kilpailureissua varten. Tästä reissusta kerron lisää seuraavassa blogipostauksessa.

Lopuksi vielä hieman fiilistelykuvia Itävallasta.


















perjantai 18. marraskuuta 2022

Syyskuvien parissa

Viimein syyskuvat pääsevät julkaisuun! Tänä vuonna ennätin mukavasti kameran ja kanien kanssa syksyn ruskan keskelle. Vaikka syksyn värit eivät vielä näissä ensimmäisissä otoksissa näy, on tulevissa kuvasarjoissa luvassa paljon oranssin ja punaisen väriloistoa.

Ensimmäisissä kuvissa vipeltää yksi tämän vuoden nuorista, pikkuinen Mimosa. Pikkuinen hän todella on ja mielenkiinnolla seuraan kasvaako hän vielä kuinka paljon tuosta. Hänen suvussaan on hieman pienempiä yksilöitä ollut, eli voi tosiaan olla että hän jää samaan kokoon Milan mumminsa kanssa. Pientä murkkuikää Mimosalla oli vielä kuvien oton aikaa, joka näkyi lähinnä hieman omiin oloihin vetäytyvällä ja kosketusta karttavalla käytöksellä. Nyt nämä piirteet ovat kadonneet, hän on kova seuraamaan minua ja oppinut hyppäämään syliin ulkoilun yhteydessä. Josko hänen murkkuikänsä olisi jo näinkin helposti selätetty, toivotaan niin!

Seuraavissa kuvissa esiintyy tänä vuonna viiden vuoden ikään tullut Frida. Hänelle ikä ja geenit ovat tuoneet massiivisuutta eteen, vaikka liikunnallisuus ollut aina hyvä ja paino pysynyt vakiona. Melko harvalla kaneistani on leukapussia, mutta jos niitä on tullut, ne tuppaavat tulemaan juurikin iän myötä. Geenit vaikuttavat myös leukapussin syntyyn. Fridan isänisä oli angora eli kenties sieltä isomman kokoluokan kanin geeneistä tämä piirre juontuu. Tänä vuonna kävimme vielä Fridan kanssa muutamissa kilpailuissa, mutta nyt hän olisi vähitellen jäämässä eläkkeelle. Fridan suvussa on ollut alttiutta kohdun kasvaimille vanhemmalla iällä, eli tulevien kuukausien myötä olisi tarkoitus steriloida Frida ja jättää lopullisesti eläkkeelle hyppyharrastuksista. Toivottavasti touhuileva aktiivisuus hänessä säilyisi vielä operaation jälkeen.

Viimeisimmissä kuvissa touhottaa mennä teini-ikäinen belgianjänis uros, jonka nimeksi on vähitellen muotoutunut Jänis-Janos. Hänellä samaan tapaan kuvien oton aikaan oli murkkuiän piirteitä, eikä hänestä oikein ollut kameran eteen poseeraamaan. Kaikki muu tuntui kiinnostavan. Kävimme kuvausreissun yhteydessä muun muassa naapurin pihalla kääntymässä, josta Janos ei olisi millään halunnut tulla pois. Näiden kuvien jälkeen hänkin on varttunut hurjasti ja käytös kääntynyt jälleen seurallisemmaksi ja avoimemmaksi. Pienestä asti hän on ollut hurjan seurallinen, mutta teini-iässä joskus voi tulla sellaisia hetkiä kun kani hieman etääntyy ja viihtyy enemmän omien touhujen parissa. Kuvie katsellessa huomasin myös, miten hänen turkkinsa on tässä välissä vaihtunut upeaan talvikarvaan. Olen hieman ajatellut että menisimme Jänis-Janoksen kanssa käymään näyttelyssä jossain sopivassa kohtaa. Mukava päästä kuulemaan myös mitä tuomari tuumaa tästä pienestä hurmurista.


Lavellas Running Up That Hill "Mimosa"





Lavellas S Ch Time Machine "Frida"





Lavellas Toconce "Jänis Janos"




lauantai 29. lokakuuta 2022

Kurpitsa inspiraatio

Kuten viime vuonna, myös tänä vuonna kurpitsojen ilmestyessä myyntiin oli niitä muutama kotiin ostettava. Kurpitsan kaivertelu ja siitä herkullisten ruokien laitto on sekin oikein mukavaa puuhaa, mutta kyllä suurimman suosion omalta osaltani saa niiden valokuvaus. Kauniin väristen kurpitsojen kylkeen uteliaat kanit ja kuvasarja on valmis! 

Tänä vuonna kurpitsojen kanssa pöydällä poseerailivat kanilan nuorimmaiset belgianjänis Jänis ja esteristeytys Mimosa. Myöhemmin valokuvailtiin vielä sammaleisilla kivillä, pikkusiskoni avustuksella, valjastelukuvia Jäniksestä. Tähän perään vielä belgianjänis Hector, puolijänis Sugot ja hänen lapsenlapsensa Piki. Hurmaavia malleja ja niin taitavia poseerailemaan.

Ruska-aika meni jälleen vauhdilla, mutta tänä vuonna ehdin siihen sen verran mukaan, että lähes kaikista kaneista taltioitui syyskuvia. Lähinnä karvanvaihtoisimmista kaneista kuvat jäivät myöhempään. Syksyisiä kuvia onkin lähiaikoina luvassa!


Lavellas Toconse "Jänis"






Lavellas Running Up That Hill "Mimosa"






Lavellas Toconse "Jänis"





Hector



Lavellas Sugot "Sugot"



Lavellas Royalty High "Piki"





 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni