sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Nasun pienokaiset kaksi viikkoa

Perjantaina kävin visitoimassa Miljan luona, katsomassa miten poikaset voivat ja nappamassa heistä uusimmat kasvukuvat. Pikkunasut ovat oppineet hyppäämään pesäkopistaan ulos, ja rohkeimmat ovatkin jo lähteneet tutkimaan pesänsä lähiympäristöä. Eilen rohkein uskalsi jo seikkailla eteiseen asti ja toinen reipas kävi sängyn alla ihmettelemässä. Kovin tassuja testaillaan ja pientä iloloikkaa lentää, mutta aina ei vielä jalat tottele ja saattaa törmätä edessä olevaan esteeseen(sisarukseen). Kun tovi ollaan seikkailtu ja tutustuttu uuteen, on hyvä käydä nukkumaan. Leippoisaa seurattavaa tuo poikasten kasvu. 

Ensi viikolla poikasten isän Leevin omistaja käy vuorostaan nappaamassa poikasista kasvukuvat. Uudet kuvat ja kuulumiset pyrin julkaisemaan taas viikon päästä eli sunnuntaina. 
Kanilalla kasvavat belgianjänispoikaset ovat hekin varttuneet siihen kokoon että tutkimusmatkoja tehdään pitkin kanilaa. Heistä en ole vielä ehtinyt napata uusimpia kuvia, katsotaan jos tänään ennättää. Viimeistään ensi viikolla sitten lisää kuulumisia. Kanilan aikuisista kaneista löytyy myös useampia uusia kuvia joita pitäisi päästä julkaisemaan. Paljon uusia kuvia siispä luvassa tuleville viikoille!

Nasun poikaset

musta otter, naaras


ruskea otter, naaras


luonnonharmaa valkokorva, uros


luonnonkeltainen valkokorva, uros


ruskea otter viittakuvio, uros


luonnonharmaa westfaleninperhonen (viitta-valkokorva), uros




perjantai 14. helmikuuta 2020

Yhteistyöpoikue kasvaa Espoossa

Viime viikon keskiviikkona Milja laittoi meidän Leevi x Nasu poikueen whatsapp-ryhmään viestiä;  kuusi pienokaista on syntynyt! Kävin jo viime viikolla pikavierailulla katsomassa poikasia, ja antamassa Miljalle vinkkejä kuinka tukiruokkia poikueen pienintä. Eilen katsottiin poikasten värit ja otimme samalla ensimmäiset kasvukuvat heistä. Komean kirjavaa sakkia ei voi muuta sanoa! Nasu on hoitanut hienosti poikasia ja Milja saanut tukiruokittua pienimmän poikasen muiden poikasten kokoiseksi. Kaikki on sujunut tähän mennessä niin kuin pitää. Tässä vaiheessa sähköpostirintamalla näyttää myös siltä että kaikille poikasille on kodit tiedossa. Upeaa! 

Sijoitus-/yhteistyöpoikueet ovat tulleet vuosien varrella omiksi suosikeiksini. Nämä ovat poikueita jotka olen toteuttanut yhdessä ystävien, kasvatinomistajan ja -omistajien kanssa. Poikasten kasvua on ihana seurata, eikä niiden ja emokanin hoito loppujen lopuksi ole mitään rakettitiedettä. Sanoisin että  haastetta vastuullisesti kasvatetun poikueen tekemiseen tuovat seuraavat asiat:
- Mistä tiedetään mitä kanivanhempien taustalla on?
- Mitä sairauksia kani voi kantaa suvussaan? Mitä tehdä jos poikueessa on yksi tai useampi sairas?
- Mitä sairauksia voi tarttua astutuksessa? Mitä riskejä synnytykseen liittyy?
- Kuinka emoa ja poikasia hoidetaan? 
- Miten toimitaan jos jotain sattuu?
- Mistä löydetään ne oikeat kodit? 
- Kuka ottaa sen elinikäisen vastuun tehdystä poikueesta ja sen poikasista? (Kaikista tärkein!)

Oma vahvuuteni on ehdottomasti kanien suvut ja poikueyhdistelmien suunnitteleminen. Tämän lisäksi vuodet ovat koulineet siihen kuinka löytää ne oikeat ihmiset, joilla mahdollisimman hyvät lähtökohdat tarjota rakastava ja pysyvä koti kanille. On ollut ihanaa tarjota mahdollisuus vastuullisesti kasvatettuun poikueeseen, sellaisille ihmisille joilla ei siihen muuten olisi kenties mahdollisuutta. Poikueen toteuttamisesta kiinnostunut ihminen saa nauttia poikasten kasvusta ja minä hoidan kasvattajana käytännön asiat, neuvon ja vastaan kaikkiin kysymyksiin. Voiko olla enää helpompaa tapaa päästä seuraamaan kaninpoikasten kasvua? Sanoisin että ei. Tarttukaa tälläisiin mahdollisuuksiin, kasvattakaa kanipoikueet yhdessä osaavan kasvattajan kanssa. Tämä on ennen kaikkea kanin kannalta paras vaihtoehto.

Nasun poikasista kuullaan taas ensi viikolla kuvien kera, sillon ovat myös silmät heiltä auenneet! Alta löytyvät ensimmäiset kasvukuvat poikasista. Tämän ikäisistä on kenties helpoin ja nopein napata kuvat kämmenellä. Käsi on lämmin, joten poikaset yleinsä asettuvat rauhallisesti siihen. Lisäksi tämä kuvaustapa on nopea, suosittelen jos vain on apukäsiä paikalla.
Ps. Käsittelin kuvat toisella koneella, ja tuntui että niissä saturation ryöpsähtisilmille. Himmensin hieman värejä, mutta ilmeisesti ei olisi tarvinnut. Seuraavalla viikolla kuvat tulevat oman koneeni kautta esille.

Nasun poikaset

musta otter, naaras

ruskea otter, naaras

luonnonharmaa valkokorva, uros

luonnonkeltainen valkokorva, uros

ruskea otter viittakuvio, uros

luonnonharmaa westfaleninperhonen(viittakuvio-valkokorva), uros

Koko pesue

Nasu seurasi vieressä kun nappasimme valokuvat hänen poikasistaan.

tiistai 11. helmikuuta 2020

Soniacin ensimmäiset poikaset

Reipas pari viikkoa sitten Soniac synnytti neljä belgianjänispoikasta, kaksi urosta ja kaksi naarasta. Voisimpa sanoa että synnytys meni hyvin ja kaikki sen jälkeen, mutta valitettavasti ei. Meinasin jo viime viikolla kirjoittaa tuosta synnytyksestä, mutta sitten sattui toinen ikävä tapaus, joka vei fiilikset koko päivältä. 

Synnytys viikonlopulle sää ennuste lupaili kylmenevää, jopa pakkasta. Halusin ennakoida ja siirsin Soniacin kanilan puolelle asumaan, noin pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Valitsin rauhallisen alakopin, jossa Soniacin olisi hyvä synnyttään. Hän otti kopin hyvin nopeasti omakseen.

Mennessäni 25. päivän iltana ruokkimaan kaneja, oli Soniacilla synnytys käynnistynyt. Kurkkasin koppiin, Soniac kökki tason päällä ja kirjaimellisesti synnytti poikasia tasolta alas. Kopin puolella oli yksi lähes kylmettynyt poikanen ja toinen tippui juuri tasolta kun katsoin koppiin. Olisi pitänyt ennakoida enemmän ja ottaa taso pois. Nappasin poikaset lämpimään paitani sisään, annoin Soniacin jatkaa synnytystä ja jatkoin itse kanien hoitoa. Kun poikaset olivat mielestäni riittävästi lämmenneet vippasin heidät tasolle ja lähdin sisälle. Palasin noin tunnin päästä kanilaan katsomaan tilannetta. Tuolloin Soniac ei enää ollut tasolla ja päästin hänet juoksemaan kanilaan. Tasolle oli väkerretty yksi onnettomista "pesistä" mitä olen tähän mennessä nähnyt ja poikaset jälleen lähes kylmettyneet. Eihän nuo selviä ilman kunnon lämmintä pesää, vaikka kanilassa reilusti plussalla on. Muita poikasia ei ollut syntynyt, kello alkoi olla paljon ja totesin että en ala kanilassa koko yötä ravaamaan. Otin riskin ja nappasin poikaset yöksi sisälle. Poikaset nukkuivat pipon sisällä vieressäni koko yön. Heräsin aamulla varhain ja lähdin jo sängyssä pohtimaan miten saan Soniacin hoitamaan poikasiaa kun ne ovat olleet yön kanssani. Ainakin olivat hengissä, eivätkä kylmettyineinä kanilassa.

Kanilaan mennessä oli tapahtunut ehkä paras asia juuri tuohon hetkeen. Soniac oli synnyttänyt kaksi poikasta lisää! Nämä poikaset olivat viileitä, mutta hengissä. Vippasin heidät myös pipoon lämmittelemään. Tein kunnollisen pesän tason alle, nypin Soniacista karvoja pesään ja laitoin poikaset sinne. Sitten ei auttanut muu kuin toivoa että Soniac hoitaa poikasia, vaikka pesä olikin vaihtanut paikkaa ja poikasiin tarttunut hajuani. 
Kaikki sujui hyvin ja Soniac ei ollut moksiskaan pesän siirtämisestä. Katsoin aina kerran päivässä että poikaset olivat tallessa ja ruokittu. Muuten annoin poikasten vain olla ja kasvaa rauhassa. Viime viikon maanantaina poikaset olivat avanneet silmiään ja ajattelin että huomenna katson heitä paremmin ja nappaan ensimmäinen kuvan. Se mitä näiden päivien välisenä yönä oli tapahtunut jää ikuisesti mysteeriksi. Aamulla löysin yhden poikasista kuolleena ja puoliksi syötynä. Näky ei ollut kaunis, olihan kyseessä jo varsin iso kämmenen kokoinen poikanen. En usko noin ison poikasen kylmettyneen, ja pesäänkin se olisi jo osannut suunnistaa. Oma veikkaus on, että poikanen on tullut pesästä ulos ja Soniac on toiminut ennen kuin ajatellut. Poikanen on rytäkässä kuollut ja tämän jälkeen emo yrittänyt hävittää sen syömällä. Hyvin surullinen tapaus. Tämän jälkeen jännitti miten loppujen poikasten kanssa tulee käymäänä. Varsinkin kun poikaset tulivat kunnolla pesästä ulos, huomasin miten Soniac teki nopeita liikkeitä niitä kohti. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut ja jänisemo selvästi tottunut poikasten läsnäoloon.

Tällä hetkellä Soniacilla kasvaa kolme poikasta, kaksi urosta ja yksi naaras. Kävimme tänään ensimmäistä kertaa ulkona, ja nappasin heistä ensimmäiset kasvukuvat. He ovat todella herttaisia! Toivotaan että vastoinkäymisiä ei tule enempää ja he saavat varttua isoiksi belgianjäniksiksi.

Soniacin poikaset

musta tan, naaras


musta tan, uros


musta tan, uros





 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni